Ilveksen tarina jäi karvan varaan sensaatiosta, Tapparan päihittämisestä ja SM-liigan välieräpaikasta. Monen ilvesläisen mielessä painaa hienoista puolivälieristä huolimatta pettymys.
Tampereella on taas kaksi urheilullisesti uskottavaa liigaseuraa.
Urheilullisesti Ilveksen kauden voi kuitenkin komean loppusuoran myötä niputtaa onnistuneeksi.
Toisin näytti pitkään käyvän. Vielä kuukausi ennen runkosarjan päättymistä näkymä oli synkkä.
Ilves oli hävinnyt kotonaan Jukureille maalein 2-5, ja takaa-ajomatka pudotuspeliviivalle venähti kahdeksaan pisteeseen. Ilveksen kotisivujen otteluraportissa (”Ilvekselle katkera tappio”) tupsukorvien todettiin kokeneen ”kovan iskun pudotuspelitoiveilleen”.
Helmikuun alussa varmistuneet omistajanvaihdokset olivat tuoneet koko Ilves-yhteisöön uutta positiivista virettä, mutta vain muutamaa kierrosta jukuriottelua myöhemmin Ilves kärsi karvaan jatkoaikatappion paikallisvastustaja Tapparan vieraana. Kirvesrinnat nousivat tuolloin tasoihin varsinaisen peliajan loppuminuuteilla Henrik Haapalan kuuluisalla haamumaalilla.
Ilves ei kuitenkaan lannistunut. Taisteluhampaansa esiin kaivaneet ja rytmikästä peliä uomiinsa saaneet kissapaidat voittivat lopulta runkosarjan päätöskierrosta edeltäneistä kymmenestä ottelustaan kahdeksan.
Nuorista pelaajista pääosin koostunut joukkue kasvoi vaikeuksista, ja Ilves nousi rautaisen loppusuoransa myötä viimeiselle pudotuspelipaikalle kuuden pisteen erolla ennen Jukureita.
Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella vastaan tuli runkosarjassa seitsemänneksi sijoittunut Ässät. Sarja eteni otteluvoitoin 1–1 ratkaisevaan kolmanteen otteluun Poriin, jonka Ilves kairasi nimiinsä äärimmäisen tiukkojen vaiheiden jälkeen jatkoerässä.
Puolivälierissä vastaan oli asettuva runkosarjan ylivoimaisesti voittanut, suurimmaksi mestarisuosikiksi povattu paikallisvastustaja Tappara.
Ilves oli tavannut taipua viime vuosina Tapparalle, ja niin kävi myös tämän kauden viidessä runkosarjaottelussa kuudesta. Tupsukorvien loistokkaasta runkosarjan lopusta huolimatta valtaosa odotti sarjasta kirvesrintojen riemukulkua.
Sarjasta kehkeytyi kuitenkin trillerimäisen tasainen. Ilves ehti johtaa Tampereen taistoa otteluvoitoin 3–2, ja kuudes ottelu jatkui aina kolmanteen jatkoerään saakka.
Tappara nollasi Ilveksen seitsemännessä ottelussa aiempaa tiiviimmällä ohjauspelillään, mutta tuo kohtaaminen ei vienyt mitään pois siitä, miten Ilves oli aiemmin pelillisesti jopa aavistuksen etevämpi.
Ilves esiintyi sarjan aikana rohkeasti, energisesti ja mitään pelkäämättömästi, ja kissapaitojen päävalmentaja Karri Kivi onnistui pitämään Tapparan Jussi Tapolaa taktisessa povitaskussaan viimeisiin peleihin saakka.
1:29
Ilveksen korkean tolppa-ohjauspelin murtaminen tuotti Tapparalle pitkään tuskaa, ja toisaalta Ilves osasi hyödyntää Tapparan passiivisuuden mainiosti.
Tappara tarjosi sarjan mittaan vetäytyvällä ohjauspelissään Ilvekselle etenemistilaa aina keskialueelle asti. Ilveksen viisautta oli, että se malttoi kelata vauhdin alhaalta saakka ja nousi tiiviinä rykelmänä keskialueelle. Tupsukorvat pääsivät usein vähintäänkin heittämään päätykiekon ja paineistamaan perään.
Ja Ilveksestä teki niin vahvan etenkin aktiivisesta peliotteesta seurannut riistopelaaminen, josta se loi runsaasti maalitilanteita. Ilves osoitti, että se pystyy koviin suorituksiin tälläkin rungolla.
Vaikka sensaatio jäikin niukasti vajaaksi, Ilvekseltä oli kunniakas temppu lyödä pelaajamateriaalilta laadukkaampi Tappara seinää vasten.
Tampereella on taas kaksi urheilullisesti uskottavaa liigaseuraa. Ilves on takaisin isojen joukossa, kuten Tappara-valmentaja Tapola sanoi.
2:19
