Kysyin Pariisin olympialaisten alkaessa Suomen joukkueenjohtajalta Leena Paavolaiselta johtohenkilöiden valmiudesta kantaa vastuuta mahdollisen pettymyksen koittaessa, kirjoittaa MTV Urheilun Timo Innanen Pariisista.
Paavolainen vakuutti tuolloin vastuunkantoa taatusti löytyvän vaikeankin tilanteen hetkellä, mutta hän ei halunnut kommentoida arviotani siitä, että yksikin mitali tulee olemaan tiukassa. Hän uskoi vankasti kahden mitalin ja yhdeksän pistesijan tavoitteen täyttyvän Ranskassa. Ei toteutunut, vaikka pistesijoja kertyi mukavasti.
Johtoporras halusi uskoa kuumeisesti joihinkin mittareihin: esimerkiksi heidän oma mitaliennusteensa näytti 2,3 mitalia. No, ennusteet ovat aina vain suuntaa antavia.
Tosiasiassa Suomi on suoriutunut Pariisissa aikalailla odotuksien mukaan. Rion (2016) ja Tokion (2021) olympialaiset antoivat jo osviittaa siitä, että upeassa ja perinteisessä urheilu- ja kulttuurimaa Ranskassa tuoksuu vähintäänkin pienoinen sinivalkoinen katastrofi. Ja niin kävi.
Brasiliasta Suomi sai vain yhden mitalin, kun nyrkkeilijä Mira Potkonen nuiji pronssia. Japanista saldona oli puolestaan kaksi mitalia: Potkonen takoi jälleen pronssin ja uinnissa rintauimari Matti Mattsson venytti pronssiin.
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Myöntäkää, että asioita on tehty heikosti. Nyt Olympiakomiteassa olisi syytä tehdä kovia ratkaisuja, kantaa vastuuta ja kuunnella Suomen eturivin valmentajia herkällä korvalla – nöyrästi.
MTV Urheilun tietojen mukaan tyytymättömyyttä "kentällä" riittää valtavasti. Olympiakomitean johtohahmot ovat puhuneet julkisuuteen kauniita korupuheita harjoittelun keskittämisestä eri lajeissa ja parhaiden harjoittelusta yhdessä arjessa. Puheet ovat jääneet liian usein silti vain puheiden tasolle.
Annan nyt kaksi ilmaista vinkkiä: kuunnelkaa ennen kaikkea tarkasti judomaajoukkueen slovenialaista päävalmentajaa Rok Draksicia. Pyrkikää samalla monistamaan "judon mallia" myös muihin lajeihin. Ottakaa heistä oppia.
Meritoitunut laatuvalmentaja on lisännyt muun muassa maamme eturivin judokojen ulkomaan leiripäiviä ja hänen erinomaiset kontaktinsa ovat auttaneet Martti Puumalaista, Luukas Sahaa, Valtteri Olinia ja Pihla Salosta kehittymään aivan uudelle tasolle muutamien viime vuosien aikana. Los Angelesissa heiltä voi odottaa jo paljon. Draksic on nostanut myös ryhmän vaatimustasoa, harjoitusmääriä ja tuonut uudenlaista mentaliteettia tekemiseen.
Toinen valmentaja, jota olisi syytä kuunnella hartaasti, on menestynyt nyrkkeilyluotsi Maarit Teuronen. Hän vei jo aikoinaan Potkosen aktiivisesti leireilemään ja kisaamaan ulkomaille, jotta hän joutui epämukavuusalueelleen. Sama on toiminut hyvin myös Pihla Kaivo-ojan kohdalla. Kehitystä on tapahtunut lyhyessä ajassa paljon. 21-vuotiaan Kaivo-ojan ura on kovassa nosteessa.
Ilman mitalia jääminen Pariisissa on Suomelta ruma pohjanoteeraus. Historiallinen kyykkäys kesäolympialaisissa. Kuka kantaa vastuun?