Leijonien olympiakulta ei rakentunut pelkästään yhden onnistuneen turnauksen aikana. Jukka Jalonen on luonut hämmästyttävän kokonaisuuden, joka huipentui veret seisauttavaan suoritukseen. Sen seuraaminen aiheutti jopa outoja tunteita, kirjoittaa MTV Urheilun toimittaja Ilari Savonen.
Vielä joulukuussa Leijonien päävalmentaja Jukka Jalonen ja GM Jere Lehtinen kokosivat kahta eri joukkuetta. Oli epäselvää, lähtevätkö NHL-pelaajat mukaan Pekingiin.
Kolikolla oli kaksi, tai pidemminkin yksi kirkas ja yksi lupaavasti säihkynyt puoli. Jalonen odotti vesikielellä saumaa, jossa hän pääsisi valmentamaan Suomen uutta, raikasta ja huipputaitavaa sukupolvea.
Sebastian Aho, Aleksander Barkov, Mikko Rantanen, Patrik Laine, Teuvo Teräväinen, Miro Heiskanen ja kumppanit. Leijonat oli jopa NHL-pelaajien kanssa yksi turnauksen ennakkosuosikeista.
Kun NHL vetäytyi, Leijonat nousi valtaistuimelle.
Suomen olympiakullan juuret ulottuvat paljon pidemmälle kuin helmikuun alkuun. Menestyspuun istutus tehtiin jo Jukka Jalosen ensimmäisellä Leijonat-aikakaudella.
Jalonen oli valtavassa roolissa, kun Suomen jääkiekkoon luotiin yhtenäinen identiteetti. Tunnistettava pelitapa, jota lähdettiin viemään huipulta ruohojuuritasolle.
Pelitapa, jota voi kutsua Meidän peliksi, on kombinaatio, jossa yhdistyvät suomalainen luonne ja raaka osaamistaito.
Meidän pelin pääprinsiipit liittyvät tiiviiseen joukkuepelaamiseen, missä kiekko on vallanväline. Suomi pyrkii kontrolloimaan peliä niin, että peli vastaa kunkin Suomen joukkueen vahvuuksia. Meidän pelissä ultimaattinen tavoite on se, että kokonaisuus voittaa yksilöt.
Konkretia: kevään 2019 MM-kisoissa Suomi voitti hyvin nimettömällä joukkueella neljän päivän sisään kolme NHL-tähtinippua. Joka kerta, jokaisessa pelissä, joukkue oli vahvempi kuin joukko yksilöitä.
Keväällä 2021 Suomi jäi millimetrien päähän MM-kullasta ryhmällä, jonka runko koostui SM-liigapelaajista. Vastassa oli muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta pelkkiä NHL-pelaajia.
Jokaisen mainitun esimerkin taakse rakentui kokonaisuus, jossa lopputulos soti etukäteisarvioita vastaan. Lopputulemissa heikommalla yksilöosaamisella horjutettiin paperilla vahvempia nimilistoja.
Siksi NHL-pelaajien poisjäänti tiesi sitä, että Suomi lähti suurena ennakkosuosikkina jääkiekon olympiaturnaukseen.
Pekingissä Leijonat ei hävinnyt taitotasossa juurikaan esimerkiksi Venäjälle, Ruotsille, Tshekille, Kanadalle tai Yhdysvalloille. Suomi sai jalkeille laadukkaan joukkueen, josta löytyi aivan Euroopan kärkitason osaamista.
Suomeksi sanottuna Jukka Jalonen sai käsiinsä poikkeuksellisen vahvat työkalut. Suomi ei antanut yksilöosaamisessa tasoitusta muille.
Tähän päälle lyötiin pelillinen osaaminen ja jo alkusyksystä käynnistynyt prosessi.
Suomi aloitti olympiavalmistautumisensa jo marraskuun Karjala-turnauksessa. Valmistautuminen jatkui Venäjän EHT-turnauksessa. Näissä tapahtumissa Jalonen, esikuntineen, valmisteli kaikki olympiaehdokkaat tulevaa varten.
Jo Pekingiin lähdettäessä jokainen Leijonien pelaaja tiesi, mitä valmennus haluaa ja millaista peliä Suomi pelaa.
Sitten alkoi yksityiskohtien hiominen.
Jukka Jalosen Leijonat-aikakaudella jokainen turnaus muistuttaa toinen toistaan. Jokaisen turnauksen aikana Suomi on hionut ja vienyt peliään eteenpäin askel kerrallaan. Jokainen pelikokemus ja jokainen oppi on heijastunut yhä vahvempiin pelisuorituksiin.
Matkan varrelle on vaadittu aina yhtä isoa herätyshetkeä. Reality checkiä, eli palautusta maanjuurelle. Pekingissä tämä hetki osui alkulohkon Ruotsi-päätösotteluun.
Leijonat uinahti ja oli huolimaton. Sukellushetken jälkeen se nousi kolmen maalin takaa rinnalle ja ohi.
Tuo hetki kertoi vastustajien kannalta karua kieltä.
LUE: René Fasel arvostelee happamasti Leijonia – "Näimme, millainen jääkiekon tulevaisuus tulee olemaan"
Suomessa, Leijonien peliä seurattaessa, katse kohdistuu siniristisen joukkueen suorittamiseen. Siihen, mitä Suomi tekee. Tuolloin on vaikea nähdä sitä, miltä Suomi näyttää vastustajien silmiin.
Jukka Jalosen Leijonat on inhottava vastus. Se on kuin Kiinan muuri, jota on vaikea ohittaa. Leijonat puolustaa viiden kenttäpelaajan voimin – yhtenä rintamana. Leijonien peli on kuin alkuainetta, joka ei meinaa millään murtua.
Se tietää sitä, että vastustajan pitää olla jatkuvasti pelinsä huipulla. Sekään ei meinaa riittää.
Palataan taas konkretiaan. Suomelle ei tehty yhtään viidellä viittä vastaan maalia sitten turnauksen avausottelun.
Tilasto-osoitus on jotain, mikä ei toistu käytännössä missään arvokisoissa tai missään huipputurnauksissa.
Se kertoo rajua kieltä Jukka Jalosen Leijonista. Ja Jukka Jalosen suuruudesta.
Ei ole pelkästään myytti, että mestaruuksia voitetaan puolustamalla. Vahvan puolustuspelin päälle rakentuu vahva hyökkäyspelaaminen. Kaikkea säestää vahva erikoistilannepelaaminen.
Jukka Jalosen Leijonat teki taidetta puolustuspelaamista. Se korjasi yksityiskohtia turnauksen edetessä. Jos alussa Suomen maalinedustapuolustaminen oli osittain säröilevää, se ei ollut enää sitä turnauksen loppuvaiheilla.
Suomen finaalisuoritus oli jotain, mille jopa aiempien MM-kultien huippupelit kalpenevat. Leijonat oli finaalissa kilometrien verran parempi joukkue kuin Venäjä.
Pelillisesti Suomen olisi pitänyt voittaa finaali vähintään lukemin 3–1 tai 4–1. Ainoa pieni miinus tuli tehokkuudesta. Siitä oman kunniansa saa Venäjän maalivahti Ivan Fedotov, joka otti useita huipputorjuntoja.
Ja siitäkin huolimatta hän hävisi omalla osa-alueellaan kollegalleen Harri Säterille.
Suomi voitti Venäjän maalivahtipelissä, puolustuspelissä ja hyökkäyspelissä. Suomi loi Venäjää enemmän A-luokan maalipaikkoja, mikä kertoo siitä, ettei olympiakultaa voitettu pelkästään puolustamalla.
LUE MYÖS:
Presidentti Niinistö historiallisesta olympiakullasta: "Leijona kesytti karhun"
Jukka Jalonen nosti esiin häkellyttävän faktan Leijonien kultajoukkueesta – "Kertoo paljon"
Ennen kaikkea Leijonat teki jotain, mihin koko prosessi tähtäsi.
Turnauksen paras peli ratkaisevalla hetkellä.
Prosessi eteni kronologisella tavalla. Nousevan käyrän mukaan. Kaikki kulminoitui suorastaan hämmästyttävään piirteeseen.
Finaalin aikana ei tuntunut missään vaiheessa siltä, että Suomi voisi hävitä kullan. Leijonien peli oli niin vahvoilla uomilla.
Tunne on hämmästyttävä ja suorastaan outo siksi, koska vastassa oli KHL:n tähtipelaajia. Kovan luokan yksilöitä. Ja vastassa oli Venäjä, joka on aina vahva ja vaarallinen.
Leijonat oli vain liian hyvä. Ja se kertoo paljon Jukka Jalosesta.
Jääkiekon miesten MM-kulta, nuorten MM-kulta ja nyt olympiakulta. Mikä valmentaja.