Vaaratilanteiden olemassaolon hyväksyminen on pakollista pärjätäkseen moottoriurheilussa. Selviäminen hengissä piittaamattomien luupäiden keskellä on sitten taas herran hallussa. Max Verstappen osoitti Valtteri Bottaksen ulosajotilanteessa törkeää välinpitämättömyyttä, kirjoittaa MTV Urheilun Antti Rämänen.
MAINOS
Koko F1-kausi C Morella!
Meksikon GP suorana 25.-27.10.
Su: Meksikon GP klo 21.05, ennakkotunnelmat klo 20.05Kaikki suorat ajolähetykset C More Maxilla ja cmore.fi -suoratoistopalvelussa
– Olin tietoinen siitä, että Valtteri ajoi ulos.
– No, löysäsitkö vauhtiasi?
– Ei se siltä tainnut näyttää, vai mitä? En.
– Huolettaako yhtään, että se ei ollut ihan turvallista?
– Pitääkö meidän lähteä tähän? Turvallisuuteen? Uskon, että tiedämme, mitä teemme. Muuten emme ajaisi F1-autoa. Kyse on aika-ajosta ja silloin mennään. Mutta jos he haluavat hylätä kierrokseni, niin hylätköön.
Nämä sanat ja naurahdukset saivat Kansainvälisen autoliiton FIA:n hetkeä myöhemmin antaman lausunnon näyttämään täydeltä pelleilyltä. Jälleen kerran.
FIA:n mukaan Verstappenia ei otettu tutkintaan paalupaikka-ajan tekemisestä keltaisten lippujen aikana, sillä tämä oli oikeutta lajissa jakavan instanssin mukaan nostanut jalkaa kaasulta, kun Valtteri Bottas oli juuri hetkeä aiemmin ajanut kovaa ratamuuriin viimeisen mutkan ulkoreunassa.
FIA oli jälleen kerran kaivanut itsensä kuoppaan sekavilla linjauksillaan. Selvä signaali oli, ettei paalupaikkamiestä haluta ottaa tutkintaan, koska kuskien väliseen kisaamiseen ei haluta puuttua. Jollekin kevinmagnussenille olisi saletisti annettu kymmenen lähtöruudun rangaistus sen kummemmin tutkimatta.
Mutta kun Max Verstappenin polleat sanat kantautuivat kilpailunjohdon korviin, tutkinta oli pakko aloittaa. Hänen aiempikin aikansa olisi riittänyt paalupaikkaan. Nyt se paalupaikka vaihtui neljänteen lähtöruutuun.
Max Verstappenille suurinta ylpeyttä näyttää aiheuttavan se, että hän saa nostaa jalkaansa sääntökirjan päällä ja olla riskinotossaan muiden yläpuolella. Olla se, joka vähät välittää tuomarisetien määräilystä ja pöhöttyneen, ylisäädellyn lajin holhoavista rajoituksista. Moniin se tuntuu vetoavan.
Tätä samaa uhriutuvaa auktoriteettivastaisuutta on toki nykyään näkyvissä monella elämänalueella. Kun itseään perinteisen urheilumediakentän vastavoimana pitävä sporttisomettaja saa näpäytyksen tekijänoikeuslakien räikeästi rikkomisesta, hän on vanhan maailman korporaatioiden uhri. Kun populistipoliitikon puheita tutkitaan kiihottamisena kansanryhmää vastaan, hänen sananvapauttaan on loukattu.
Max Verstappenin monia tekoja on voinut katsoa sormien läpi lähinnä niiden harmittoman lapsellisuuden vuoksi, mutta tällainen välinpitämättömyys toisen kuljettajan joutuessa haavoittumaan asemaan ulosajonsa jälkeen on jotain aivan muuta. Pienikin lipsahdus samassa vaativassa kohdassa olisi saattanut johtaa karmeaan lopputulokseen.
Ja tämä tapahtui vain kaksi kuukautta sen jälkeen, kun Belgian F2-onnettomuus osoitti, että näillä autoilla voi kaikesta vuosikymmenien aikana tehdystä turvallisuustyöstä huolimatta yhä kuolla sattumien osuessa kohdilleen odottamattomalla tavalla.
Verstappen on tottunut olemaan yksin kaikkea ja kaikkia vastaan. Tällaisilla epäkollegiaalisilla tempuilla hän varmistaa, että ystävät kuskien joukossa ovat jatkossakin vähissä.
