Helsingissä Pohjois-Korean ulkoministeriön korkean edustajan johtaman ryhmän, etelä-korealaisten ja yhdysvaltalaisten tapaaminen päättyi mitäänsanomattomaan julkilausumaan. Neuvotteluista huolimatta Pohjois-Korealle on edelleen tärkeintä järjestelmänsä säilyttäminen, kirjoittaa MTV Uutisten ulkomaantoimittaja Kalle-Ville Lahtinen.
Odottaessani sunnuntaina Pekingin-konetta, johon Pohjois-Korean ryhmä oli todistettavasti noussut, keskustelin erään suomalaisen henkilön kanssa, joka niin ikään odotti matkustajia Pohjois-Koreasta.
Henkilö oli ollut töissä Pohjois-Koreassa maaseudulla. Hän kuvaili, että kansainväliset pakotteet, jotka ovat tiukentuneet vuosi vuodelta, ovat alkaneet purra etenkin viime aikoina, kun Kiina on ryhtynyt panemaan niitä toimeen.
Mietin, kuinka hataralla jalustalla Pohjois-Korea oikeastaan on ja mitä on tämän keväisen, liennytykseltä näyttävien – mutta vain näyttävien – elkeiden takana.
Rajanylityspaikalla ruuhkaa
Vielä vuodenvaihteessa maailma seurasi kummastellen Pohjois-Korean ohjus- ja ydinkokeita. Sitten Etelä-Korean talviolympialaiset alkoivat olla ovella, kun tuli uutispommi: Pohjois-Korea olisikin halukas osallistumaan niihin.
Vuosia hiljaisena olleella Panmunjeomin rajanylityspaikalla alkoi olla ruuhkaa.
Seurasi lisää uutisia: Pohjois-Korea ilmaisi neuvotteluhalukkuutensa etelänaapurin kanssa. Ne tapaamiset johtivat Etelä-Korean delegaation matkaan pohjoisen Kim Jong-unin pakeille.
Kim lähetti matkaan viestin Washingtoniin, joka vietiin presidentti Donald Trumpille: sopisiko tapaaminen?
Pohjois-Korea on toivonut tapaamista vuosia
Pohjois-Korea on kärttänyt vuosia suoraa yhteyttä Yhdysvaltojen kanssa tullakseen kohdelluksi, jos nyt ei tasavertaisena valtiona, niin ainakin edes valtiona.
Yhdysvaltain mielestä oikeudellisesti Etelä-Korea on Koreoiden ainoa edustaja, eikä Pohjois-Koreaa ole koskaan tunnustettu.
Koreoiden jako länsimieliseen etelään ja neuvostomieliseen pohjoiseen kun oli YK:n päätös toisen maailmansodan jälkeisessä kylmässä sodassa.
Sen jälkeen kun Neuvostoliitto romahti pian 30 vuotta sitten, Pohjois-Korealle jäi ystäväksi vain Kiina. Kiina, pitääkseen Korean niemimaan vakaana, ei välittänyt vähääkään ihmisoikeuskysymyksistä.
Rutiköyhä maa törsäsi aseisiin
Pohjois-Korea valitsi ydinasetien ja korosti Korean sodan jälkeistä Yhdysvallat-viholliskuvaa.
Rutiköyhä maa törsäsi hämäräkaupalla saatuja vähiä varojaan ydinkokeisiin ja ohjuksiin. Kaiken ponnistelun ja poseerauksenkin jälkeen maailma alkoi ottaa Pohjois-Korean niin sanotun uhan tosissaan.
Sitten tarvittiin vielä Yhdysvaltain presidentiksi tavoista ja perinteistä piittaamaton presidentti.
Trump yllätti maailman
Donald Trump yllätti maailman ja ehkä myös Pohjois-Korean itsensäkin suostumalla tapaamisehdotukseen. Päätös, jota yksikään istuva Yhdysvaltain presidentti ole suostunut tekemään.
Sisäisesti Pohjois-Korea on pysynyt pystyssä Yhdysvaltain uhkakuvan oikeuttamalla armeijakeskeisellä äärimmäisellä väkivaltakoneistolla. Luopuisiko maa siitä, vai lypsäisikö Yhdysvalloilta rahaa ja etuuksia lupaamalla luopua uhkakuvastaan, ilman todellista aikomustakaan myöntyä mihinkään.
Lupaukset rikottu ennenkin
Vuosikymmen sitten Pohjois-Korea lupasi luopua ydinohjelmastaan vastineena pakotteiden helpotuksille. Pian kävi ilmi, että maa valehteli: ydinohjelma oli jatkunut.
Nyt tuntuu siltä, että Pohjois-Korea jälleen vedättää Yhdysvaltoja.
Sitten sunnuntaina Pekingin kone saapui, ja matkustajat alkoivat tulla saapuvien ovesta. Sukulaisiaan odottanut suomalainen tapasi omansa. Pohjois-Korean Choe Kang-iliä ei näkynyt, ja lehdistölle tultiin kertomaan, että odotus on turhaa. Ryhmä oli viety vaivihkaa ulos.
Olisiko voinutkaan odottaa lämminhenkistä ja avointa lehdistötapaamista?