Suomen 54. euroviisuedustaja valitaan tämän viikon lauantaina, kun Uuden Musiikin Kilpailun finaali järjestetään Tampereella Mediapoliksen tv-studiolla. Voittaja ei ehdi kauaa juhlia, sillä edessä on suomalaisten tyrmäys ja hermoja raastava vikinä.
Joka kevät törmään samaan ilmiöön, joka on yhtä vastenmielinen kuin koirankakkojen paljastuminen lumikinosten alta. Nimittäin suomalaisten suhtautuminen Eurovision laulukilpailuun.
"Eikö noistakin kisoista voitaisi jo luopua?"
"Ihan paskaa musiikkia ja verorahojen tuhlaamista."
"Suomi ei ikinä pärjää! Ihan turhaa sinne on lähteä itseään nolaamaan."
Ja tätä samaa riimiä voi lukea jokaisessa kommenttiosiossa. Toisaalta samantyylinen ilmiö näkyy myös jääkiekon MM-kilpailujen aikana, jos Suomella menee huonosti.
"Pojat pelaavat niin surkeasti, että ihan hävettää."
Niinpä niin. Huono menestys on aina "häpeä" ja suuri kolaus suomalaiselle itsetunnolle. Myönnetään. Suomen viisuhistorian kohdalla niitä huippuhetkiä ei ole koettu sitten Lordin voiton vuonna 2006. Tänä keväänä kurssia yritetään jälleen kääntää.
Lue myös: Laulaja Meiju Suvas pettyi rajusti – Euroviisuihin tehty kappale tuli bumerangina takaisin: "Harmittaa Suomen puolesta"
Pienellä panostuksella ei voi odottaa suuria tuloksia
Vihaan vertailla Suomea ja Ruotsia euroviisuissa, koska länsinaapurimme on dominoinut kiitettävästi kansainvälistä laulukilpailua. Viimeisen kymmenen vuoden aikana maa on napannut kaksi voittoa ja sijoittunut finaalissa kymmenen kärkeen useita kertoja.
Toki Ruotsin musiikkiteollisuus on omaa luokkaansa, mutta niin on myös satsaus oman maan karsintaan eli Melodifestivaleniin. Ohjelma kiertää ympäri Ruotsia kuuden viikon ajan ja kilpailukappaleita kuullaan yhteensä 28.
Määrä ei aina kompensoi laatua, mutta kertoo panostuksesta viisuedustajan hakemiseen.
Suomessa ajatus tuntuu olevan se, että mahdollisimman pienellä panostuksella pitäisi saada kärkisijoitus. Tämä harvoin kantaa hedelmää talouselämässä ja vielä harvemmin euroviisuissa.
Viime keväänä Yle päätyi toistamiseen valitsemaan edustajan sisäisesti. Kansa toki sai raatien kanssa päättää edustussävelmän, mutta Tel Avivissa Daruden ja Sebastian Rejmanin unelma finaalipaikasta muuttui semifinaalin jumbosijaksi.
Lue myös: Suomen euroviisuehdokkaaksi pyrkivän F3M-yhtyeen kappale vuosi julkisuuteen
Kisa on jälleen avoin vai onko?
Tänä vuonna palattiinkin takaisin avoimeen karsintaan, jonka tuloksena lauantaina kuullaan kuusi kilpailukappaletta: F3M – Bananas, Erika Vikman – Cicciolina, Catharina Zulhke – Eternity, Tika – Left My Heart Break, Sansa – Lover View sekä Aksel Kankaanranta – Looking Back.
Esiraati valitsi kuusi finalistia yli 400 hakijan joukosta. Vaikka kappaleet ovat tänä vuonna hyvin tuotettuja, mieleen herää pieni kysymys, eikö tosissaan noin suuresta hakijamäärästä olisi voitu valita edes 12 finalistia?
Edustaako tämä kuuden finalistin joukko tarpeeksi sitä "timanttista kärkeä", joka haki mukaan kilpailuun?
Kun UMK pidettiin viimeksi avoimena karsintakilpailuna vuonna 2017, finaalissa sentään kuultiin 10 kappaletta.
Joka tapauksessa odotukset ovat kuitenkin korkealla. Lauantai-iltana selviää, kestääkö Erika Vikmanin ennakkosuosikin asema vai tarjoaako ilta yllätysvoittajan?