Kommentti: Tähän tiivistyy Leijonien MM-joukkueen suurin salaisuus – Jukka Jalonen viritteli vaarallisen palapelin

Vain kaksi NHL-vahvistusta, ei Ufan pistetykkejä. Missä tähdet?

Nämä epäilyt heräsivät, kun Leijonien johtoryhmä julkaisi Suomen tämän kevään MM-kisajoukkueen.

Olli Määttä ja Arttu Ruotsalainen saapuivat NHL:stä, muuten oli hiljaista. Kaiken lisäksi Jalonen ja Leijonien GM Jere Lehtinen ilmoittivat, ettei SM-liigan finaaleista ole asiaa MM-joukkueeseen ilman kansainvälisiä näyttöjä.

Lisää epäilyksiä. Miksi tällainen ratkaisu? Eikö SM-liigan finaaleiden taso riitä? Ja onko MM-kisajoukkueeseen olemassa vain yksi oikea reitti?

Jukka Jalonen luotti palapeliinsä. Hän marssitti Tshekin EHT-turnaukseen valtavan ryhmän, josta muodostui koko MM-kisaprojektin runko. Mukana oli sekä kokeneempia Leijonat-nimiä kuin tuoreita kasvoja.

Oli Petri Kontiolaa, Anton Lundellia, KHL-pelaajia ja kevään 2019 maailmanmestareita.

Lopullinen MM-joukkue jätti kuitenkin ilmaan kysymysmerkin, jos toisen.

Ketkä tekevät maalit? Ketkä johtavat Suomen hyökkäystä? Ketkä ovat ne tähdet, jotka loistavat kisoissa?

Puhuttiin samoista kysymyksistä, joita pyöriteltiin myös edellisten MM-kisojen alla.

Konkretia alkoi hahmottua alkuviikon aikana Latvian Riiassa. Leijonien koko MM-projektin suurin salaisuus, eli aivan loppuun asti mietityt ja hyvinkin väkevät roolitukset nostivat päätään.

Marko Anttila, Hannes Björninen, Saku Mäenalanen, Jere Sallinen, Olli Määttä, Atte Ohtamaa, Ville Pokka ja Petteri Lindbohm pitävät huolen siitä, ettei Leijonien alivoima vuoda.

Sitten tulevat ne herrat, jotka takovat tehoja. Leijonien ylivoimaketjuissa Petri Kontiolan ympärille on rakennettu enemmän kuin potentiaalisia palasia. SM-liigan pistepörssivoittaja Kontiola pääsee hyödyntämään hänen ja Jere Innalan HPK-kemiaa. Viisikon keskelle on asetettu Anton Lundell, joka pystyy ratkomaan pienestä tilasta. Päädyssä ja maalilla operoi Iiro Pakarinen, joka tunnistaa tilan ja ajan. Liberona, eli syöttölautana häärii Tony Sund, joka voi yllättävää terävällä rannelaukauksellaan.

LUE: Leijonien MM-avauksen ketjukoostumukset loksahtamassa paikoilleen – ylivoimaviisikoissa mukavasti tulivoimaa

On Kontiolan juonikkuutta, Innalan ja Lundellin laukaisuvoimaa, Pakarisen röyhkeyttä ja useita variaatiovaihtoehtoja. Eli: vastustajan kannalta monelta suunnalta tulevaa uhkaa.

Tämän jälkeen kaukaloon hyppää toinen rykelmä. Terävästi laukova ja juonikas Arttu Ruotsalainen häärii pelintekijän paikalla, Mikael Ruohomaa hakee monipuolisesti syöttöväyliä, Teemu Turunen toimii päätylautana, Jere Karjalainen tarjoaa laukaisusaumoja vasemmalta tai keskeltä ja KHL-tähtipuolustaja Oliwer Kaski häärii viivalla.

Taas kerran: oveluutta, juonikkuutta, laukaisuvoimaa ja variaatioita.

Leijonien menestystoiveet eivät lepää yhden tai kahden nimen varassa. Jalonen luottaa kokonaisuuteen – niin viidellä viittä vastaan kuin ylivoimalla pelatessa.

Ennusmerkit on helppo lyödä pöytään. Leijonat puolustaa tiiviisti ja hyvin roolitetut ylivoimaketjut tekevät tulosta.

Tulee tunne, että kaiken taustalla on pitkä kaavio, jossa viivat loksahtelevat kohdilleen. Yhteen rooliin on juuri sopiva vaihtoehto, toiseen rooliin taas sopiva vaihtoehto. Selkeät ylivoima- ja alivoimamiehet. Vahvuudet hyötykäyttöön.

Jalosen menestysresepti on tuttu ja turvallinen. Ei mitään räväkkää, vaan tarkoin koottu palapeli, joka on enemmän kuin osiensa summa.

LUE MYÖS: Marko Anttila avaa: tämän takia nyky-Leijonissa on paljon samaa kuin MM-kultajoukkueessa