Kansainvälisten tutkivien toimittajien Panama-paperit voivat liikutella globaalin rahatalouden mannerlaattoja. Ja hyvään suuntaan. Läntisten hyvinvointivaltioiden akuutteja budjettiongelmia veroparatiisien rikollisilla rahoilla ei ratkaista.
Se, että kansainvälinen terrorismi, järjestäytynyt rikollisuus ja diktaattorit lähipiireineen hyödyntävät veroparatiiseja, ei ole yllätys eikä uusia asia.
Mutta silti.
Kun pöytään lyödään yhdellä kertaa yhdessä veroparatiisissa rahojaan pesevien konnien lista, kyynisinkin hymy hyytyy. Veroparatiisit ovat terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden elinehto. Yhä edelleen. Kaikista kansainvälisistä toimenpiteistä huolimatta.
Tietoja pimittävät pöytälaatikkoyhtiöt esimerkiksi Panamassa ovat välttämättömiä myös kaiken maailman kaikenkarvaisille diktaattoreille, jotka sekä sortavat että ryöstävät kansalaisiaan.
Juuri näistä syistä Panama-paljastukset ovat tärkeitä ja arvokkaita. Siitä hatunnosto kollegoille. Myös täällä Suomessa.
Näistä syistä pimeätä rahaa hautoville veroparatiiseille pitää tehdä jotain. Pian, päättäväisesti ja yhdessä. Mitä useammat maat sitoutuvat tilitietojen vaihtoon, sen tukalammaksi paatuneiden rikollisten elämä muuttuu.
Verojen kiertäminen laittomin keinoin on tietysti joka tapauksessa tuomittavaa. Myös silloin, kun asialla ei ole terroristi tai huumekauppias. Kun periaatteessa kunniallisen yrityksen, vauraan yrittäjän tai äkkirikkaan ammattiurheilijan laillinen verosuunnittelu muuttuu Väli-Amerikassa kiistattomaksi veropetokseksi.
Monien mielestä myös laillinen verosuunnittelu on moraalitonta. Yritykset ja yksityishenkilöt kierrättävät rahojaan postilaatikkoyrityksissä välttyäkseen korkeilta veroilta ja maksuilta. Se harmittaa kaikkia niitä, joilla ei liiemmin ole mahdollisuutta vaikuttaa korkeisiin veroihinsa ja joille toisaalta tolkutetaan, että koulutus-, sosiaaliturva- ja terveysmenoja pitää leikata.
Laillista vempulointia voidaan suitsia muuttamalla lakeja ja solmimalla kansainvälisiä sopimuksia. Rasti ei kuitenkaan ole helppo, koska laillista ja avointa verosuunnittelua ei kaikkialla tuomita yhtä jyrkästi kuin meillä Suomessa.
Toistaiseksi Panama-papereista ei vielä ole nostettu julkisuuteen suomalaisia nimiä. Niitä tulee varmasti. Rohkenen silti väittää, että kiistattomia laittomuuksia paljastuu verrattain vähän. Suomalainen järjestelmä on kiitettävän aukoton.
Siitä huolimatta moraalinen uhkuminen ja puhkuminen on lähiviikkoina kovaa. Kun vielä samaan aikaan Suomen kuralla olevaa taloutta yritetään kuntoon kehysriihissä ja muissa konklaaveissa, Panaman veroketkuilijoita lyödään taatusti kuin vierasta sikaa.
Olen seurannut saksalaista verokeskustelua ja verrannut sitä suomalaiseen Saksasta käsin yli 20 vuotta. Vielä 90-luvulla Sveitsin tileillä veroja vältelleiden saksalaisten elämä oli helppoa. Laittoman ja laillisen verosuunnittelun raja oli veteen piirretty viiva.
2000-luvun puolivälistä lähtien linja on tiukentunut. Kansainvälisten sopimusten avulla tietojen vaihtoa on tehostettu. Laittomuudet on helpompi todentaa eikä laillinen verosuunnittelu ole enää yhtä kannattavaa.
Suhtautuminen laittomaan veronkiertoon on muuttunut viime vuosina Saksassa huomattavasti karummaksi. Jalkapallolegenda Uli Hoeness oli ensimmäinen julkisuuden henkilö, joka joutui vuodeksi vankilaan veropetoksen vuoksi.
Laillisin keinoin verotustaan keventävää ei kuitenkaan edelleenkään Saksassa tuomita samalla tavalla kuin meillä Suomessa. Ei edes nyt Panama-papereiden jälkimainingeissa.
Miksi näin? Siksi, että säästäminen on saksalaiselle kunnia-asia. Myös verotuksessa. Vain tyhmä maksaa paljon veroja, jos kerran on olemassa laillisia keinoja säästää.
Meillä Suomessa julkisessa keskustelussa on toinen henki. Meillä hyvää tulosta tekevästä yrityksestä tulee hyvä suomalainen yritys vasta, jos se maksaa poskettoman paljon, tai mieluummin vielä vähän enemmän veroja Suomeen. Sama koskee vauraita yksityishenkilöitä.
Valitettavasti tällä hengellä Suomen taloutta ei käännetä nousuun. Paljon hedelmällisempää olisi pohtia, miten verotus voidaan rukata sellaiseksi, että yritysten ja yksityishenkilöiden kannattaa pitää rahansa Suomessa. Hyvä olisi myös kysyä vakavasti, käyttääkö valtio varmasti kaikki öky-yrityksiltä ja yksityisiltä pohatoilta saamansa rahat järkevästi?
Laittomuudet pitää saada kuriin ja lainsäätäjä voi tehdä tiukennuksia, joilla rajoitetaan mahdollisuutta lailliseen verosuunnitteluun. Kehysriihien vääjäämättömiä leikkauslistoja näillä toimenpiteillä ei muuteta.
Saksassa veroja kierretään sekä laillisesti että laittomasti paljon paljon enemmän kuin meillä. Siitä huolimatta maan kansantuote kasvaa ja julkinen talous oli viime vuonna pakolaiskriisistä huolimatta ylijäämäinen.