Metallimusiikin ystävistä paljastuu useita yllättäviä puolia, kun antaa mustiin pukeutuneille, rajustikin kasvomaalatuille henkilöille puheenvuoron.
Tuska-festivaali järjestettiin viime viikonloppuna 20. kertaa Helsingissä. Julkiset kulkuvälineet täyttyivät jälleen kerran päästä varpaisiin mustiin pukeutuneista pitkätukkaisista miehistä ja naisista. Mitä löytyy pelottavan kuoren alta? Keitä nämä mörrimöykyt ovat? Mistä syystä näillä festivaaleilla ei ole järjestyshäiriöitä käytännössä ollenkaan, vaikka alkoholia myydään kävijää kohden enemmän kuin muissa tapahtumissa?
Selvitin tätä haastattelemalla Tuskan esiintyjiä, järjestäjiä ja kävijöitä sekä tarkkailemalla festivaalivieraita kolmen päivän ajan.
"Seitsemän tuhatta jaksoa Kauniita ja rohkeita"
Perjantaina lavalla nähtiin suomalainen Wintersun-yhtye. He soittavat eeppistä metallia ja laulaja Jari Mäenpää tunnetaan myös Ensiferum-yhtyeen entisenä solistina. Vaikka musiikki on raskasta ja erityisen vahvaa soittotaitoa vaativaa, Mäenpäästä löytyy nopeasti hyvin kansanomainen piirre.
– Olen tosi kova Kauniit ja rohkeat -fani. Olen nähnyt ainakin seitsemän tuhatta jaksoa, Mäenpää kertoo innokkaasti hymyillen.
Lempihahmot miljoonien rakastamasta saippuasarjasta on helppo nimetä.
– Ridge Forrester ja Brooke. Vaikka kyllä se vähän harmittaa, ettei Ronn Moss enää esitä Ridgeä, muusikko sanoo hieman jopa vakavoituen.
Jari Mäenpään musiikkimaku on äärimmäisen kattava, mukaan mahtuu jopa eurodiskoa.
Populaarikulttuurin ohella klassinen musiikki on Mäenpäälle tärkeää.
– Olen lapsesta asti ollut viehättynyt Vivaldin Neljästä vuodenajasta. Tämä uusin levymme, The Forest Seasons rakentuu saman teeman ympärille. Se on tulkinta suomalaisen metsän neljästä vuodenajasta, Mäenpää summaa.
"Kyselytutkimus on meidän musta raamattumme"
Festivaalin järjestäjillä on myös hyvin mielenkiintoista tietoa kävijöistä. Tapahtuman kehitystyön ohjenuorana toimii vuosittain tehtävä kattava kyselytutkimus.
– Mainittakoon yleisöstä, että keikoilla käymisen jälkeen heti toisena harrastuksissa tulee lukeminen. Se kertoo jotain meidän kävijöistä, Eeka Mäkynen paljastaa.
Perjantain ja lauantain kylmän sateinen keli kääntyi lähes helteiseksi auringonpaisteeksi sunnuntaina, myös järjestäjien iloksi. Eeka Mäkynen vasemmalla ja Jouni Markkanen oikealla.
Tuskan järjestävä organisaatio on pieni, mutta erittäin tehokas ja ammattitaitoinen (ja itseironisella huumorilla varustettu).
– Teemme kattavan kyselytutkimuksen joka vuosi ja tämä ohjaa meidän tekemistä, Mäkynen viittaa tietojensa lähteeksi.
– Se on meidän musta raamattumme, jo 19 vuotta Tuskaa järjestämässä ollut Jouni Markkanen vitsailee.
Tapahtumaperjantaina ja -lauantaina rikottiin Tuskan kävijäennätykset, mutta tunnelma säilyi hyväntuulisen rauhallisena. Myös korvatulppia myyvässä kojussa on huomattu Tuskan erikoispiirteitä.
– Korvatulppia menee täällä tosi paljon ja laatuvaatimukset on kovempia kuin muissa tapahtumissa. Ostetaan nimenomaan musiikin kuunteluun tarkoitettuja tulppia, Plugmasters Ry:n puheenjohtaja Aku Ojala sanoo.
Corpsemaskit ja yksisarvishaalarit sulassa sovussa
Kävijöitä tapahtumaan on tullut ympäri maailmaa. Alueella kuulee espanjaa, venäjää, japania, englantia, ruotsia ja kieliä, joita en edes tunnista. Vaikka fanitus on kovaa ja välillä katsojat villiintyvät juoksemaan ympyrää circle pitissä, niin toiset huomioidaan jopa liikuttavan hyvin.
Circle pit = erityisesti thrash metal ja punk -keikoilla nähtävä "tanssityyli", jossa osa yleisöstä lähtee juoksemaan ympyrää ringissä. Yleisö törmäilee osittain toisiinsa, mutta ketään ei ole tarkoitus vahingoittaa.
Jos joku kompastuu, hänet autetaan heti ylös ja katsotaan, ettei käynyt pahemmin. Ihmiset tarjoutuvat ottamaan toisistaan kuvia ja suomalaisetkin juttelevat ventovieraille anniskelualueen pöydissä.
Pyydän yhteiskuvaa useammankin nuoren pariskunnan kanssa, joilla on kasvoillaan rankat, mustavalkoiset ja (teko-)verellä maalatut kasvot. Järjestään jokainen hymyilee ja tulee mielellään "koristamaan" kuviani.
Ulkokuori hämäsi myös tämän pariskunnan kohdalla; he olivat äärimmäisen ystävällisiä ja hyväntuulisia.
Hevityyli voi olla myös näinkin hempeä.
Alueella liikkuu useampikin eläinhahmohaalariin pukeutunut hevi-diggari. Hellyttävin heistä on nuori mies, jolla on vaaleanpunainen yksisarvishaalari ja pinkistä glitterkankaasta itsetehty ja -kiinnitetty häntä haalarissaan.
Ujo hymy, myös Ville Valon kasvoilla
Lauantai-ilta huipentuu HIMin jäähyväiskiertueen keikkaan. Suomalainen, oman genrensä, love metal -musiikkityylin luonut yhtye ei ole koskaan aikaisemmin esiintynyt Tuskassa. Kyseessä on siis heidän ensimmäinen ja viimeinen Tuska-keikkansa.
Valolle keikka oli poikkeuksellisen tunteikas. Kuva: Annina Sinisalo
HIM:in logo, heartagrammi näkyi vahvasti lavailmeessä. Kuva: Annina Sinisalo
Laulaja Ville Valo on hyvin vähäsanainen kappaleiden välissä, mutta suu kääntyy vienoon hymyyn.
– Kiitos, oikeasti kiitos, mies saa sanottua yleisölleen keikan puolivälissä.
HIM on kiertänyt maailmaa lähes 25 vuotta. Miksi Valo ei puhu mitään biisiensä välissä, vaan lähinnä kääntyy aina taustakankaaseen päin, kääntäen selkänsä yleisölle?
– Tässä on ollut aika jännät paikat, kun yleisössä on vanhemmat, tyttöystävä ja niin paljon frendejä, Valo sanoo ihan keikkansa lopussa.
Livemusiikki on monelle tapa kanavoida tunteitaan. Kuva: Annina Sinisalo
Aika moni yleisössäkin pyyhkii keikan aikana silmäkulmiaan. Tuskassa saa olla niin kuin haluaa. Voi pukeutua sudeksi, vaikka sydämessään olisi lauhkea kuin lammas.
Voit katsoa Festariagenttien raportin Tuskasta vuodelta 2015 alta.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.