Kommentti: USA:n monikulttuurisin paikka on palkittu kaupunki Alaskassa – ja täynnä pakolaisia

Vuoriston reunustamalla arktisella asuinalueella ei tarvitse etsiä eri kansallisuuksia. Vastaan kävelee Somaliasta sotaa ja terroristijärjestö al-Shabaabia Yhdysvaltoihin paennut Mustafa.

– Täällä on ollut aiemmin hankaluuksia, mutta nykyisin kaikki on rauhaisaa. Totta kai joku joskus ei sopeudu joukkoon, mutta hän on silloin hullu tai kännissä, taksia ammatikseen ajava Mustafa sanoo.

"Sielukas naapurusto"

– Alueella yli kymmenen vuotta asunut kalifornialainen kaivostyöntekijä Jacob kuvailee naapurustoaan sielukkaaksi.

– Rauhallinen ja sielukas, moni taistelee yhä muistojensa kanssa, mutta he ovat yhdessä. He ovat nähneet kotikyliensä tuhoutuvan täysin. Yhden kadun varrella saat kuitenkin kaikkien kansallisuuksien ruokatarvikkeet, mikä voisi olla kauniimpaa? Jacob kysyy.

– Amerikkalaisten yhteiskuntatieteilijöiden mukaan noin 300 000 asukkaan Anchorage edustaa tulevaisuuden Amerikkaa. Kaupungin koulujen oppilaista jo nyt alla puolet on valkoisia ja kouluissa puhutaan lähes sataa kieltä. Anchoragen tyyppisten monikulttuuristen kaupunkien vierastajia republikaanien presidenttivaaliehdokkaaksi pyrkivä Donald Trump kosiskelee rasistisilla vaalilauseillaan. Trumpin tukijoista osa on nationalisteja, joiden mielestä Amerikka kuuluu vain valkoisille.

Anchoragen asukkaat toki tiedostavat kaupungin erikoislaatuisuuden. Kuvaan kadun varressa vieri vieressä seisovia etnisiä ravintoloita ja alkuperäiskansoihin kuuluva vanhempi mies horjuu humalassa ohi ja huutaa:

– Varo, olet vähemmistöä, kun olet noin valkoinen ja kävelee nauraen pois.

Huulenheitosta huolimatta Anchorage on nimetty jo neljä kertaa Kansallisen asukasliiton kilpailussa parhaimmaksi asuinpaikaksi hyvän yhteishengen vuoksi.

Myös talouslehti Bloomberg Businessweek listasi kaupungin muutama vuosi sitten Yhdysvaltain kymmenenneksi parhaimmaksi asuinpaikkakunnaksi.

"Kaupungin koulujen oppilaista jo nyt alla puolet on valkoisia ja kouluissa puhutaan lähes sataa kieltä."

Asukkaat tyytyväisiä työstä kuin työstä

Pohjois-Sudanin puolelta konfliktia paenneen Omiman ymmärtää, miksi kaupunki on palkittu useita kertoja. Hänen mukaansa ihmiset todella auttavat toisiaan. Omima toimii ravintolapäällikkönä miehensä ravintolakärryssä parkkipaikalla.

– Jos tarvitsen apua jossakin, naapuriravintolan vietnamilainen tai joku muu tulee aina avuksi. Olemme kaikki tulleet pitkään matkan ja haluamme elää normaalia elämää, Omima sanoo.

Iso osa asukkaista onkin pakolaisia ja tyytyväisiä työstä kuin työstä. Lapset käyvät koulua ja ylimääräinen raha, tai ainakin osa siitä, lähetetään lähtömaahan.

Kysyn Omimalta, mitä mieltä hän on Euroopan siirtolaiskriisistä ja eurooppalaisten pelosta, riittääkö heillä tilaa ja rahaa ottaa vastaan kaikki hätääkärsivät tulijat.

– Tulijat ovat pakolaisia kuten minä, eikö niin? Tein paljon töitä, että pääsisin pois sieltä missä en voinut olla. Tuntuu pahalta ajatella, jos Yhdysvallat olisikin sanonut ”ei”. En tiedä mitä olisin tehnyt, Omima sanoo mietteliäänä.

Hän ei halua neuvoa eurooppalaisia, mutta sanoo, ettei kukaan lähde hengenvaaralliselle matkalle ilman painavaa syytä.

– Kotikaupunkini Darfur oli sisällissodan taistelukenttä! Ei minulla ja miehelläni ollut mitään muuta vaihtoehtoa. Jouduimme jättämään sukulaiseni sinne, en vieläkään tiedä, ovatko kaikki elossa. Ensin olimme pitkään teltoissa, kuului pommien ääniä ja toivoimme vain parasta, Omima kertoo.

Miksi juuri Alaska ja Anchorage koko isosta Amerikasta?

– Ei minulle annettua vaihtoehtoa. Täällä sitä sitten ollaan, Omima nauraa ja ojentaa valkoiselle amerikkalaisasiakkaalle mangomehun kermavaahdolla.

En voi kuin hymyillä. Hän on elossa.