Keväällä koronapandemia pakotti monet urheiluseurat lopettamaan kasvokkain tapahtuvan harjoittelun kuin seinään. Nyt punnitaan, miten etäharjoittelu onnistui – uudet käytännöt toivat myös paljon hyvää, jonka uskotaan kantavan hedelmää nyt kesäkaudella.
Espoon Tapioiden yleisurheilujuniorit ja valmentajat joutuivat uuden eteen kevään poikkeusaikana koronapandemiasta johtuvien rajoituksien myötä. Yleisurheiluseuran hyvin koordinoidun toiminnan johdosta nuoret jatkoivat itsenäistä valmentautumista etänä valmentajan laaditun ohjelman mukaisesti.
Tuttu näky on palannut Otaniemen urheilukentälle kevään poikkeusajan jälkeen. Kenttä on täynnä eri-ikäisiä nuorten yleisurheiluryhmiä, joilla on paraikaa meneillään harjoitukset.
Joukosta erottuu vihreään Espoon Tapioiden verryttelyasuun pukeutunut Kirsti “Kisu” Sysikaski, joka tarkasti ohjeistaa ja seuraa oman ryhmän harjoittelua viheriöllä. Hän toimii tällä hetkellä valmentajana kahdelle seuran kilparyhmälle.
Paljon muutakin kuin urheilutaitoja
Koronapandemian puhjettua keväällä Espoon Tapioiden valmennustoiminta koordinoitiin tarkasti. Nuorten alle 16-vuotiaiden lähivalmennus lakkasi.
Alkoi kaikille uusi ja erilainen etävalmennusjakso. Alkuun Kisu toimitti etävalmennukseen siirtyneelle valmennusryhmälleen viikko-ohjelman itsenäistä harjoittelua varten.
Myöhemmin hän otti myös käyttöön viikottaisen Meets-ohjelmalla suoritetun live-treeniin, jossa keskityttiin voimaan ja liikkuvuuteen.
Valmentajan mielestä etäharjoittelu sujui hyvin. Suurin osa nuorista urheilijoista toteutti valmennusohjeita ja -ohjelmaa hyvinkin tarkasti ja tunnollisesti.
Aluksi kirjallisten treeniohjeiden ymmärtäminen tuotti joillekin haasteita, mutta pienen harjoittelun jälkeen kaikki alkoi sujua hienosti. Urheilijat oppivat hyvin omatoimista tekemistä ja kirjallisten ohjeiden noudattamista.
Osalla urheilijoilla liikunta lisääntyi etävalmennusjakson aikana. He toteuttivat laadittujen treenien lisäksi paljon hyötyliikuntaa, leikkivät pihalla ulkoleikkejä ja hyppivät trampoliinilla.
– Etävalmennusjakson aikana nuoret urheiljat ovat oppineet paljon muitakin taitoja itsenäisen harjoittelun lisäksi. Olemme kaikki oppineet jotain uutta, Kisu summaa tyytyväisenä.
Vastuunotto kasvoi
Nuoret oppivat ottamaan enemmän vastuuta omasta harjoittelustaan ja valmentautumisestaan sekä pitämään kirjaa omista suorituksistaan.
Myös valmentajalle kevät toi mukanaan siirtymisen erilaisista kirjoitetuista ja tulostetuista ohjeista ja papereista täysin sähköisiin versioihin. Nuorilta on tullut pelkkää positiivista palautetta etävalmennuksesta.
Sähköinen harjoituspäiväkirja toimi hyvänä työkaluna. Siinä pääsee seuraamaan tarkasti nuorten treenimääriä ja sen lisäksi kerran viikossa pidetty live-treeni oli piristys itsenäiseen harjoitteluun.
Tähän saatiin myös mukaan muutaman nuoren vanhempi. Osa urheilijoista lähetti valmentajalle lähes päivittäin palautetta harjoituksistaan kirjallisesti, kuvin tai videoin.
Monella urheilijalla systemaattinen valmentautuminen lisääntyi ja motivaatio oli korkealla.
Etävalmennusjakson aikana lapset kaipasivat seurakavereitaan ja sosiaalista puolta harjoittelusta, kuten myös valmentajan ohjausta ja läsnäoloa.
– Ja minulla oli tietenkin ikävä kaikkia lapsia, Kisu pohtii näin jälkikäteen.
Valmentaja elää sanojensa mukaan
Kisu tietää miten motivoida ja kannustaa nuoria yleisurheilunalkuja. Hän on itsekin Espoon Tapioiden kasvatti, joka aloitti 8-vuotiaana juoksu- ja hyppyharrastuksen Tapiolan urheilukentällä. Myöhemmin omaksi lajiksi valikoitui pikajuoksu.
Sitä ennen seuraan oli jo muodostunut tunneside omien vanhempien kautta, jotka toimivat aktiivisesta seuran taustajoukoissa.
Lapset näyttävät nauttivan treenistä ja tunnelma ryhmässä on leppoisa, vaikka jokainen keskittyykin omaan suoritukseensa. Se onkin valmentajan valmennusfilosofian mukaista.
Lapsilla pitää säilyä liikunnan ilo ja treeneissä täytyy olla hauskaa, mutta valmentaja ohjaa heitä eteenpäin kannustavasti.
– Kannatan ja kannustan nuoria monipuoliseen harrastamiseen ja hyötyliikkumaan, Kisu kertoo.
Hän itsekin elää sanojensa mukaisesti.
Kisun pitkä kokemus yleisurheilun saralta ja valmentamisesta näkyy toiminnassa. Kisu kävi jo 14-vuotiaana ensimmäisiä valmentajakursseja ja pääsi ohjaamaan lapsia Espoon Tapioiden urheilukoulussa.
Hän valmistui 18-vuotiaana B-lajiosavalmentajaksi Vierumäeltä ja on sittemmin myös suorittanut 3-tason valmentajan koulutuksen erikoistuen pika- ja aitajuoksuun.
– Valmentajan työssä palkitsevinta on se, kun nuoret kehittyvät ja näen kuinka taitavia heistä on tullut, kun ovat tehneet oikeita harjoitteita, Kisu tuumaa.
Kilpailukauden kynnyksellä
Nyt katse on jo tulevassa kisakaudessa niin valmentajalla kuin nuorilla urheilijoillakin.
Huolimatta siitä, että elettiin valmennuksen osalta poikkeusoloissa pitkäkin jakso, Kisulla on suuria odotuksia nuorten tuloksien suhteen kesäkaudelle.
Monen kohdalla etävalmennusjakso ei ole vaikuttanut negatiivisesti kuntoon tai valmistautumiseen, vaan päinvastoin on liikuttu monipuolisesti harjoitellen ja myös hyötyliikuttu normaalia enemmän sekä vietetty paljon aikaa yhdessä perheen parissa liikkuen.
– Kevään tunnollisesti hoidettu treenijakso ja nyt vielä lähitreeneistä saatu terävyys tuottavat varmasti hyviä tuloksia kesän kisoissa, Kisu sanoo luottavaisena urheilukentän laidalla.
Kirjoittaja on osallistunut Helsingin yliopiston avoimen yliopiston Journalismi ammattina -kurssille. Artikkeli on osa kurssin lopputyötä.