Syyttäjä vaatii raitiovaununkuljettajalle ehdollista vankeutta törkeästä kuolemantuottamuksesta ja törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. 12-vuotiaan pojan elämä päättyi raitiovaunun alle marraskuussa 2020.
Oli marraskuinen sunnuntai-ilta Helsingissä ja 27-vuotiaan raitiovaununkuljettajan vajaan kymmenen tunnin mittainen työvuoro oli hiljalleen päättymässä. Nainen kuljetti raitiovaunua nelikaistaisella Mäkelänkadulla, jossa kiskot kulkevat kaistojen välissä.
Tämä juttu pohjautuu MTV Uutisten hallussa olevaan poliisin esitutkintapöytäkirjaan onnettomuudesta.
Ykköslinjan ratikka oli lähtenyt liikkeelle Käpylästä ja kulki kohti keskustaa.
– Huomasin silloin erityisesti, että illat ovat pimenneet ja ajaminen vaatii erityistä tarkkaavaisuutta. Painotin itselleni, että nyt pitää erityisesti skarpata eli olla tarkkaavainen. Huomasin lisäksi, että kiskoilla oli paljon lehtiä, nainen kertoi myöhemmin poliisikuulusteluissa.
Raitiovaunu oli suunnitellussa aikataulussaan.
– Minun oli määrä lopettaa työvuoro kello 19.11.
Hän kertoi olleensa hyvässä työvireessä, eikä mikään asia painanut hänen mieltään. Hänellä ei myöskään ollut kiire minnekään työn tai siviiliasioiden puolesta.
Mäkelänrinteen urheiluhallien kohdalla nainen kiihdytti ylämäkeen.
– Halusin varmistaa, että vaunu nousee ylämäen ongelmitta ilman vauhdin hidastumista, mitä lehdet saattavat aiheuttaa, nainen kuvaili poliisille.
Ajoi päin stop-valoa
Sinä sunnuntaina kuljettaja oli jo kertaalleen ohittanut Mäkelänkatu 58:n ja lähestyi kohtaa nyt uudestaan.
Teknisen tutkinnan mukaan raitiovaunu oli juuri ylittämässä Kumpulantien risteyksen suojatietä, kun Elimäenkadun liikennevalot vaihtuivat viivavaloksi. Se tarkoittaa samaa kuin keltainen autoilijoille.
Tutkinnan mukaan vaunu oli tällöin 46,5 metrin päässä yliajopaikasta. Raitiovaunu pysähtyy tavallista jarrua käyttämällä 40–65 metrin matkalla.
Raitiovaunu oli 33,7 metrin päässä törmäyskohdasta, kun valo muuttui S-valoksi, mikä tarkoittaa samaa kuin punainen valo autoilijoille.
Kuljettaja kertoi ettei nähnyt stop-valoa, jalankulkijoiden punaisen valon hän kuitenkin huomasi.
Kuljettaja väitti, ettei huomannut S-valoa, koska hänen huomionsa oli kiinnittynyt keskustan suunnasta lähestyvään autoilijaan, jolla oli suuntavilkku raitiokiskojen poikki Elimäenkadulle.
Nainen kertoi hidastaneensa hieman vauhtia, mutta antaneensa taas kaasua, kun hän ymmärsi auton antavan tietä ja jäävän odottamaan.
Samassa kuljettaja näki pojan juoksevan suojatiellä kohti raidekiskoja.
– Poika tuli näkökenttääni suojatien edessä olevan puun takaa juuri ennen keskikoroketta, nainen kertoi.
Lue myös: Lapseen Helsingissä törmänneelle raitiovaunukuskille syyte törkeästä kuolemantuottamuksesta
12-vuotiaaseen poikaan törmännyttä raitiovaunun kuljettajaa epäillään törkeästä kuolemantuottamuksesta
Törmäys lennätti uhria 10 metriä
Kuljettaja kertoi painaneensa torven pohjaan.
– Poika ei kuitenkaan reagoinut torven soittamiseen vaan jatkoi juoksuaan.
Nainen kertoi aloittaneensa jarruttamisen täydellä voimalla. Raitiovaunuissa on niin kutsuttu pikajarru, joka pysäyttää vaunun hätäjarrun tavoin.
Jos nainen olisi vetänyt pikajarrusta, vaunun olisi pitänyt pysähtyä 21–27 metrin kuluessa. Mutta vaunu ei pysähtynyt, sillä nainen ei tosiallisesti vetänyt jarrua pohjaan.
Noin 41 tonnia painava raitiovaunu törmäsi 12-vuotiaaseen poikaan 42,3 kilometrin tuntivauhdilla. Poika lensi tutkinnan mukaan 10 metriä eteenpäin.
– Ehdin toivoa, että poika olisi lentänyt tormäyksen voimasta kiskojen sivulle eikä suoraan raiteille kuten tapahtui.
Lue myös: Syyttäjä: Kuski ajoi ylinopeutta päin punaisia ja poika kuoli 41 tonnisen raitiovaunun alle – pikkuveli oli juuri hoputtanut isoveljeään bussiin
Työvuoro oli juuri päättymässä
Raitiovaunun kuljettaja kertoi nähneensä, että pojalle paloi punainen jalankulkuvalo.
– Törmäyksen jälkeen vähensin jarrutusta, koska ajattelin, että vaunun pysähtyessä pehmeästi poika voisi selvitä vaunun alla, nainen kuvaili poliisille.
Kuljettaja kuitenkin tunsi vaunun liikehdinnästä, että poika jäi vaunun pyörien alle. Hän pani jarrut pohjaan.
Kuljettaja soitti välittömästi hätäkeskukseen ja otti raitiovaunun radiolla yhteyden raitioliikenteen ohjauskeskukseen.
Kuljettajan työvuoron piti päättyä reilun 20 minuutin kuluttua. Kello oli varttia vaille seitsemän sunnuntai-iltana.
Vaunun eteen juosseen lapsen kymmenvuotias pikkuveli oli juuri hoputtanut isoveljeään kiirehtimään bussiin. Pojat olivat lähteneet kaksin etukäteen pois uskonnollisesta tilaisuudesta, jossa he olivat olleet perheensä kanssa.
Vanhemmat ja neljä muuta sisarusta katselivat seurakuntatilan ikkunasta tapahtumia.
Useita silminnäkijöitä
Onnettomuudella oli useita silminnäkijöitä ja hätäkeskus sai useita soittoja.
– Sain hälytyskeskukselta ohjeen, että minun pitää mennä katsomaan vaunun alle, että näkyykö siellä poikaa ja vastaako tämä ääneen, nainen kertoi poliisille.
Hän kiersi vaunun ja näki pojan jalan. Poika ei vastannut naisen huutoihin ja nainen romahti kivetykselle istumaan.
Silminnäkijöiden mukaan hän puhkesi itkuun.
Koko perhe todisti 12-vuotiaan pojan kuolemaa.
Paljon jossittelua
Jos, jos ja jos.
Jos lapset eivät olisi lähteneet keskenään pois seurakunnan tilaisuudesta.
Jos toinen lapsista ei olisi ehtinyt jo tien yli.
Jos bussi ei olisi lähestynyt juuri tuolloin pysäkkiä.
Jos jälkimmäinen pojista olisi pysähtynyt punaisiin valohin.
Jos poika olisi huomannut raitiovaunun.
Jos raitiovaunun kuljettaja olisi alkanut jarruttaa viivavalon nähdessään, niin kuin ohjeet sanovat.
Jos hän ei olisi kiinnittänyt liikaa huomiota kääntyvään autoon ja päättänyt ehtiä tätä ennen risteyksen yli.
Jos hän olisi jarruttanut edes S-valon nähdessään, mitä laki vaatii.
Jos hän ei olisi tällöin painanut ainakaan kaasua.
Jos hän ei olisi alun perinkään ajanut ylinopeutta.
Jos hän olisi lähestynyt ratikkapysäkkiä 20 kilometriä tunnissa hitaammin, mikä on ohjeiden mukainen vauhti tilanteeseen.
Jos kuljettaja olisi oikeasti käyttänyt pikajarrua.
Niin poika olisi kenties elossa. Kenties vaunu ei olisi törmännyt häneen ollenkaan. Tai se olisi törmännyt pienemmällä voimalla. Tai ehtinyt pysähtyä ennen kuin saavutti eteenpäin lentäneen pojan. Tai ainakin raahannut poikaa allaan lyhyemmän matkan kuin 25 metriä.
Kuljettajalla iso vastuu
Oli marraskuu 2020. Helsingissä Mäkelänkatu 58:n kohdalla erään 12-vuotiaan pojan elämä päättyi kello 18.45.
Syyttäjä vaatii naiselle parhaillaan Helsingin käräjäoikeudessa ehdollista vankeutta törkeästä kuolemantuottamuksesta ja törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Tänään on jutun viimeinen käsittelypäivä ja oikeuden on tarkoitus kuulla sekä kuolleen pojan isää että raitiovaunun kuljettajana toiminutta naista.
Nainen kiistää rikokset.
Tapahtuma-aikaan 27-vuotias nainen oli toiminut kolmisen vuotta raitiovaunun kuljettajana. Hänen tarkoituksensa ei ollut tappaa lasta, tapahtuma oli siinä mielessä onnettomuus.
Mutta 41 tonnia painavan rautamöhkäleen ohjaimissa kuljettaja oli kiistämättömästi lain mukaan vastuussa virheistään, toisin kuin vuosia rikosvastuuikää nuorempi uhri, puhumattakaan tietysti hänen pikkuveljestään.
Oikeus antaa asiasta ratkaisunsa myöhemmin. Olipa oikeuden päätös mikä tahansa, tuomio ei tuo 12-vuotiasta poikaa takaisin.