Miksi nykyaikana puhutaan tunnetaidoista? Psykologi Julia Pöyhösen mukaan puutteita on edelleen erilaisten tunteiden sallimisessa.
Uhmaikä, itkupotkuraivarit ja täysi ostoskärry. Pienen lapsen vanhemmalla omatkin tunteet nousevat usein pintaan.
– Lapsilla on tosi intensiivisiä tunteita. Kun vietät päivän sellaisen ihmisen kanssa, joka tuntee tosi intensiivisesti, se tarttuu, psykologi Julia Pöyhönen kuvailee Huomenta Suomessa.
Rauhallisten aikuisten seurassa tunteet eivät tartu samalla tavalla. Aikuinen on myös vastuussa pienestä ihmisestä, jolla voi olla kova tahto ja omat mielipiteet. Silloin tunteet voimistuvat.
Lue myös: Mikä pilaa nuorten keskittymiskyvyn? Tämä kaikki omasta nuoruudestasi on oikeasti muuttunut
"Tulee vahingossa sanoneeksi myös, että myöskään näitä tunteita ei saa olla"
Tunnetaidot ovat kykyä käsitellä tunteita rakentavasti. Taitoa on esimerkiksi nimetä tunne, jota kokee, sekä kyetä käsittelemään sitä. Entisaikaan tunnetaitoja ei korostettu.
– Yleinen kulttuuri on ollut ehkä enemmän sitä, että on keskitetty huomio käytökseen, Pöyhönen pohtii.
– Kun lapsi huutaa, itkee, karjuu, kieltäytyy tekemästä, niissähän on kaikissa takana jokin tunne. Mutta käytös saattaa olla huonoa, ja sitä ei hyväksytä. Jos vain keskittyy siihen [käytökseen], että tätä ei saa olla, tulee vahingossa sanoneeksi myös, että myöskään näitä tunteita ei saa olla.
Käytöstä ei tarvitse hyväksyä, mutta tunteita tulee hyväksyä, ymmärtää ja sanoittaa: ymmärrän, että tuntuu tältä, minustakin tuntuisi tuolta samassa tilanteessa.
"Vieläkin vähän pelätään sitä, että jos sallimme tunteita, mitä sitten tapahtuu"
Pöyhösen mukaan puutteita on edelleen erilaisten tunteiden sallimisessa.
– Vieläkin vähän pelätään sitä, että jos sallimme tunteita, mitä sitten tapahtuu. Pelätään, että ne tulevat niin vyöryävinä, että emme tiedä, miten toimia, Pöyhönen kuvaa.
Tunteiden käsittelemisen haasteet voivat tulla esiin lapsen hankalan tunteen kanssa. Usein tavoite on päästä tunteesta eroon äkkiä.
– Yritetään ratkoa se tilanne tosi nopeasti, että lapselle tulisikin hyvä mieli huonon sijaan. Tai yritetään sanoa, että "tähän tilanteeseen ei sovi itkeminen, tai "ei tarvitse itkeä", "ei tarvitse olla vihainen", Pöyhönen sanoo.
Lue myös: Nirsoilu onkin lapsilla geeneissä: "Tämä käytös ei ole vanhemmuuden tuotosta"
Uhkailu, kiristys ja lahjonta ovat männävuosina olleet lapsen ohjaamisen peruskolmikko. Tunnetaidot voisivat kuitenkin auttaa hankalissa tilanteissa.
– Kun muistaa myös tunteet siellä taustalla, se helpottaa kasvatusta tosi paljon, Pöyhönen sanoo.
– Ihan jo se, että sanoo lapselle, että huomaan, että olet tosi vihainen, usein se jo riittää lapselle. Hänet huomataan. Hän rauhoittuu.
Miten tunteen pauloissa olevalle lapselle voisi puhua? Miten käsitellään lasta, joka haluaa aina mennä ja olla ensimmäinen? Katso keskustelu yllä olevalta videolta.
Lue myös:
Miksi lapsi on levoton? Syy ei aina ole ADHD
Mikä pilaa nuorten keskittymiskyvyn? Tämä kaikki omasta nuoruudestasi on oikeasti muuttunut: "Oleellisesti vaikeampaa keskittyä"
Anne löysi raudanpuutteesta selityksen omille ja lastensa oireille
Katso myös: Mistä tietää, että on hyvä vanhempi?
1:36
Asiantuntijoiden mukaan vanhemmuudessa ei kannata tähdätä täydellisyyteen, mutta mistä tietää, mikä on riittävästi?