Venäläissotilas Anton Tumanov lataa elokuussa 2014 itsestään kesäisen kuvan Vkontakteen, "Venäjän Facebookiin", lähellä Ukrainan rajaa. Hieman myöhemmin samassa kuussa hän poseeraa asetovereineen ukrainalaisessa Snizhnessa. Saman päivän iltana hän on jo kuollut.
Virallisen selvityksen mukaan Tumanov sai surmansa "suorittaessaan sotilaspalveluksen velvollisuuksia yksikön 27777 tilapäisessä sijoituspaikassa".
Nuoren sotilaan elämän päättyminen on yksi todisteista, joita Atlantic Council on koonnut raporttiin Venäjän osallistumisesta Ukrainan sotaan. Ihmiskohtaloiden lisäksi mukana on myös kuvia kalustosta - muun muassa panssariajoneuvosta, joka on kuvattu Venäjällä ja muutaman kuukauden kuluttua Ukrainassa. Kaikki täsmää, lommotkin ovat yhä samassa paikassa.
Kokonaiskuva Venäjän osallisuudesta Ukrainan tapahtumiin koostuu monista erillisistä havainnoista. Yhteistä niille on se, ettei tietoja ole kaivettu salaisista lähteistä.
Atlantic Councilin tuoreen raportin tiedot perustuvat osittain Bellingcat-yhteisön keräämään ja analysoimaan materiaaliin.
Vaikka jotkin tiedot ovat jo liki vuoden vanhoja ja osin aiemmin julkaistuja, niiden kokoamisella yhteen arvostetun tutkimuslaitoksen toimesta on merkitystä. Maanpuolustuskorkeakoulun strategian pääopettajan Tommi Lappalaisen mukaan tiedustelupalvelut ovat varmasti tuottaneet tällaista materiaalia poliittisille päättäjille, mutta sitä tietoa ei ole tarkoitettu julkisuuteen.
– Tällainen raportti paikkaa normaalin uutisvälityksen ja tiedustelupalvelun välistä aukkoa. Se tuottaa aineksia julkiseen keskusteluun, Lappalainen sanoo.
– Tämä osoittaa, että julkisia lähteitä käyttämällä voi päästä varsin vakuuttaviin tuloksiin.
Some kulkee mukana taistelukentälle
Se, että halukkailla on tietoa analysoitavaksi, johtuu viestintäteknologian kehityksestä ja ihmisten perusteellisesta hurahtamisesta sosiaaliseen mediaan. Kaikkea mielenkiintoista halutaan kuvata, ja kylän läpi vyöryvä sotilaskolonnahan on kiinnostava.
– Käytännössä kaikilla on kamera taskussa ja sitten on yhteydet, joilla voi ladata kuvan käytännössä heti nettiin, kertoo Bellingcatin Ukraina-selvityksiin osallistunut Veli-Pekka Kivimäki.
Suureen materiaaliin mahtuu kuitenkin kaikenlaista, joten faktantarkistus on kaikkein tärkeintä.
– On sanottu, että tässä on panssariajoneuvo Luhanskissa, mutta sitten kuvat ovatkin olleet Venäjän puolelta, Kivimäki kertoo.
Kuvaa esimerkiksi sotilaskolonnasta ei paikallisteta pelkästään mukana seuraavien automaattisten paikkatietojen perustella, vaan rakennuksia ja maaston muotoja verrataan muista lähteistä saatuihin kuviin.
Asevoimien arvostama operaatioturvallisuus on nykymaailmassa koetuksella, kun sosiaalista mediaa ahkerasti käyttävät nuoret eivät muuta toimintatapaansa taistelukentälle lähtiessään. Tiettävästi venäläissotilaita on jo ryhdytty ohjeistamaan sulkemaan sosiaalisen median profiileitaan.
Salassa toimiminen on kuitenkin nykyisin yhä vaikeampaa.
– Kun on paljon joukkoja ja materiaalia liikkeellä, niin ei sitä enää kyetä salassa tekemään, Lappalainen sanoo.