21-vuotias Elisa Hyvärinen sai viime viikolla tietää päässeensä Turun yliopistoon lukemaan oikeustieteitä kovan seulan läpi. Lähisuvussa ei ole muita yliopistoon päässeitä ja lukionkin on käynyt vain harva. Elisa kertoo opettajien tuen nousseen olennaisen tärkeäksi osaksi hänen itsetuntonsa vahvistajana ja eteenpäin vievänä voimana.
Elisa Hyvärisen keskiarvo oli yhdeksännellä luokalla 9,9. Silti hän mietti, uskaltaisiko hakea lukioon ja pärjäisikö siellä.
– Olin kuullut tarinoita, että arvosanat putoavat lukiossa. Pelotti, jos minunkin arvosanat alenisivat. Mietin, että ehkä sittenkin menen ammattikouluun.
Yläasteella opettajat rohkaisivat Elisaa, kuten olivat tehneet pitkin matkaa muutenkin.
– Opettajien tsemppaus on ollut elinehto ja vaikuttanut itsetuntooni. Lähisuvussa ei pahemmin ole lukion käyneitä, joten minulla ei oikein ollut mahdollisuutta saada tietoa opiskelusta muualta kuin opettajilta.
– Mieleen on jäänyt muun muassa yksi kerta, kun opettaja sanoi minulla olevan niin paljon älliä päässä, että voisin joskus tulevaisuudessa päästä vaikka oikeustieteelliseen, Elisa muistelee.
Ylioppilaaksi Elisa Hyvärinen kirjoitti viime syksynä.
Luottamus opettajiin kasvoi pikkuhiljaa
Elisan äiti asuu yksin neljän lapsen kanssa omakotitalossa ja tekee töitä perhepäivähoitajana. Se tarkoitti käytännön kannalta sitä, että rahaa ei aina ollut välttämättömiinkään koulukuluihin, kuten kirjoihin tai bensaan.
Maalta kouluun ei päässyt 45 kilometrin matkaa muuten kuin autolla, ja auton Elisa sai lukion toisella luokalla. Sitä ennen hän kulki naapurin kyydissä Hämeenlinnaan ja meni tien varteen joka aamu kello 6.50.
Välillä Elisa joutui jättämään koulupäiviä väliin.
– Aluksi en tuonut millään tavalla opettajille esiin sitä, että minulla saattoi välillä olla käytännön hankaluuksia koulun käynnissä. Pikkuhiljaa tutustuin opettajiin ja uskalsin kertoa, että aina eivät rahat riitä. Sain luvan kanssa tehdä koulupäiviä etänä välillä. Opettajat antoivat minun myös käyttää kymmenen vuotta vanhoja kirjoja, joita sain ilmaiseksi.
Lue myös: Valintakoeuudistus kiristää kilpailua: Neljättä kertaa yliopistoon hakeva Iina, 22, taistelee kuudesta opiskelupaikasta
Pitkin haastattelua Elisa palaa opettajien kannustuksen merkitykseen.
– Opettajat ovat olleet elämässäni aina tärkeitä aikuisia. He ovat kannustaneet oppimaan. Jo 1–2 -luokalla opettajat kehuivat. Se tuntui hyvältä ja minulle tuli tarve näyttää opettajille, että osaan.
Politiikka lähellä sydäntä
Elisa on aktiivisesti mukana myös politiikassa. Hän liittyi jo 15-vuotiaana kokoomusnuoriin. Nyt, kuusi vuotta myöhemmin, hän on töissä kokoomuksen Verkkouutisissa politiikan toimittajana.
– 15-vuotiaana minut houkutteli mukaan esite, jossa sanottiin jotenkin niin, että ”Uskomme, että jokainen ihminen voi vaikuttaa tulevaisuuteen”.
Hän sanoo arvostavansa Suomessa erityisesti sitä, että koulutus on mahdollista kaikille taustasta tai varallisuudesta huolimatta. Hänen sukulaisensa ovat olleet pitkälti perinteisissä työläisammateissa, muun muassa isovanhemmat puutarhurina ja keksitehtaan työntekijöinä.
– Olen aina karsastanut ajatusta siitä, että oma polku olisi ristiinnaulittu taustan perusteella. Nuoresta asti minuun on iskostunut ajatus, että eteenpäin pääsee omalla työllä ja panostuksella.
Lue myös: Lääketieteellisen sähköinen valintakoe nosti selvän piikin Googlen hakukoneeseen – professorin mukaan vilppihuolta ei ole: "Se mahdollisuus oli tiedossa"
Panostus avasi Elisalle myös ovet oikeustieteelliseen, paikkaan, josta hän on haaveillut pitkään.
– Viikko sitten perjantaina menin katsomaan nettisivuille. Syke oli siinä vaiheessa 160. En aluksi ollut uskoa, että se on oikeasti totta.
Viisi laudaturia kirjoittanut Elisa pääsi sisään pelkän todistuksen perusteella 4 450 hakijan joukosta. Heistä vain 51 valittiin.
Äiti on ollut nuorelle naisella aina tärkeä taustatuki.
– Äiti on iloinen ja ylpeä minusta. Silloin, kun kirjoitin viisi ällää, hän tosin totesi – vanhana Apulanta-fanina –, että Toni Wirtasella sentään oli kuusi ällää, Elisa nauraa.
Katso myös alla olevalta videolta: Ylioppilaaksi valmistuva Sabira, 36, unelmoi ensimmäisestä ammatista – näin perhe auttoi, kun suomenkielinen koulu tuntui ylivoimaiselta
