Dopingrintamalta on kuulunut jälleen monenlaista uutista. Yksi mielenkiintoisimmista oli se, että Tyson Gayn valmentaja Jon Drummond sai kahdeksan vuoden toimitsijakiellon.
Gay itse selvisi kärystään vuoden pannalla tehtyään auliisti yhteistyötä Yhdysvaltain antidopingviranomaisten kanssa. Drummondin, 46, oma ennätys 100 metrillä vuodelta 1997 on 9,92. Sydneyn olympialaisissa 2000 hän sijoittui viidenneksi. Ennen Lontoon olympialaisia Gay ja Drummond vierailivat tohtori Clayton Gibsonin luona, joka suositteli juoksijalle aineita, joissa luki selvällä kielellä testosteroni, kasvuhormoni ja progesteroni. Urheilija ja valmentaja päättivät yhdessä käyttää aineita, mutta valmentaja katsottiin kahdeksan kertaa syyllisemmäksi kuin urheilija. Jotenkin ymmärtäisin asian, jos kyse olisi nuorten urheilijoiden valmentajasta. Mutta Tyson Gay on yli 30-vuotias kaiken nähnyt ja kokenut aikuinen urheilija. Hän on viime kädessä vastuussa siitä, mitä aineita hänen elimistöönsä kulkeutuu. USADA:n dokumenttien mukaan Gay oli yhtä tietoinen riskistä kuin Drummond ennen käyttöpäätöstä. Ei minulla mitään sitä vastaan ole, että Drummond sai noin pitkän pannan, mutta Gayn yhden vuoden kilpailukielto oli alun perinkin iso huono vitsi. Jos kaksi aikuista ihmistä tekevät tietoisesti yhteisen päätöksen kielletyistä konsteista, ei minun oikeustajuuni mahdu se, että toinen katsotaan kahdeksan kertaa syyllisemmäksi. Tietysti on hyvä, että epärehelliset valmentajat pysyvät pois kentiltä, mutta samalla tavalla pitäisi tapahtua vilppiä tietoisesti tehneille urheilijoille kuten Tyson Gaylle.Mutta ei tämäkään tarina vielä ole lopussa. Drummond on nyt haastanut Gayn ja USADA:n oikeuteen kunnianloukkauksesta.
Kari-Pekka Kyrö on puolestaan kuulopuheiden mukaan hakenut purkua omalle elinikäiselle toimitsijakiellolleen. On mennyt kohta 14 vuotta Lahden skandaalista. Olisiko Kyrölle hiljalleen aika antaa oikeus valmentamiseen? Jotenkin uskon, että hän on 14 vuodessa läksynsä oppinut. Kyröstä on tehty kansakunnan yhteinen sylkykuppi ja syntipukki kaikelle tapahtuneelle. Ikään kuin hän olisi lähes ainoa henkilö, joka Suomen hiihtohistoriassa on syyllistynyt likaiseen peliin. Viimeistään nyt olisi kohtuuden ja oikeiden päätösten aika.
Venäjällä totuuden aika
Venäjältä kuuluu koko ajan kovia uutisia maanlaajuisesta dopingohjelmasta. Saksalaisdokumentin mukaan käyttö on suunnitelmallista ja järjestelmällistä; jos haluat mukaan valmennusryhmiin, alistut käskyvallan alle. Juoksija Julia Stepanova ja hänen miehensä Vitali, joka toimi vuosia Venäjän antidopingviraston RUSADA:n palkkalistoilla, kertoivat tietonsa saksalaismedialle paettuaan Venäjältä. Venäjän yleisurheiluliiton toimitusjohtaja ja syntipukiksi leimattu Valentin Balahnitshev on kiistänyt kaikki esitetyt väitteet. On hiukan omituista, että WADA ja IAAF eivät ole olleet yhteydässä Stepanovin perheeseen, vaikka he ovat avoimesti kertoneet, että heillä on paljon lisätodisteita hallussaan. IAAF on toki ilmoittanut tutkivansa asiaa, mutta saa nähdä, kuinka laajamittaiseen ja perusteelliseen mylläämiseen ryhdytään. Toivottavasti mahdollisimman perinpohjaiseen.
Myös Keniassa pöhisee jälleen. Entinen maratonin ME-mies Wilson Kipsang ei ollut dopingtestaajien tavoitettavissa ja hän sai varoituksen. Kaksi vastaavaa tapausta lisää ja asia tulkitaan dopingrikkeeksi. Lisäksi naismaratoonarit Viola Chelangat Kimetto ja Joyce Jemutai Kiplimo saivat kahden vuoden dopingpannat testosteronista. Kalat olivat kuitenkin pieniä, sillä Kimetton ennätys on 2.40,28, jonka alle on juossut tällä kaudella 452 naista, ja Kiplimon puolimaratonennätys 1.10.21, jolla mahtuu juuri ja juuri kauden 100 parhaan listalle. Mutta toisaalta, ehkä tämä kertoo paljon siitä, millainen tilanne Keniassa tällä hetkellä on. Yrittäjiä ja kaikkensa peliin laittavia riskinottajia on valtavan paljon. Se on surullista, sillä mikään ei poista sitä faktaa, että kenialaiset ovat yhdessä etiopialaisten kanssa ihan ilman kiellettyjäkin aineita maailman parhaat kestävyysjuoksumaat. Rahanhimo näyttää vain sokaisseen siellä aivan liian monta tahoa. Lienee selvää, että kun Kenian poliittisessa johdossakin on herätty ongelman laajuuteen, eivät huonot uutiset tähän pääty.
Elämme tällä hetkellä täysin poikkeuksellista ennennäkemätöntä dopingmyllerryksen aikakautta. Liian kauan asioita onkin painettu villaisella. Toivon hartaasti, että asioihin tartutaan kovalla kädellä jatkossakin. Jokaista likaista urheilijaa ja valmentajaa ei saada koskaan pois kentiltä, mutta aina kun käry käy ja tuomio napsahtaa, ollaan piirun verran paremmalla puolella. Työmaa on valtava ja monia hihoja on käärittävä ympäri maailmaa. Toivoton tehtävä ei ole, mutta onnistuminen vaatii yhteisiä isoja linjanvetoja.