Porkkalan luovutuksesta 80 vuotta: Linnea menetti kotinsa 8-vuotiaana ja kaksi pikkusiskoa katosivat 1,5 vuodeksi

Se oli kuin piippu ohimolle vuosikymmeniksi. Porkkalan seudun väki käskettiin kodeistaan ulos alle kahdessa viikossa.

Linnea Mynttinen oli kahdeksan vanha 19. syyskuuta 1944, kun Suomen valtiolta tuli käsky tyhjentää koti ja luovuttaa seutu Neuvostoliiton vuokra-alueeksi.

– Meillä ei ollut edes radiota. Kaupassa taidettiin puhua ja seuraavan päivän lehdestä lukea, että tulee lähtö. Isäkään ei ollut vielä palannut rintamalta.

Historiassa puhutaan Porkkalan luovutuksesta, mutta alue oli rannikon lisäksi paljon laajempi; suurin osa Kirkkonummea sekä länteen päin silloinen Degerbyn kunta ja osa Siuntiosta. Tuhat neliökilometriä.

Lue myös: Hannes Tuovinen, 100, odotti jatkosodan tulitaukoa rintamalla 80 vuotta sitten: "Tulikin hirmuinen keskitys"

Alueen väki sai vain 10 päivää tyhjentää tilansa. Kiireesti kerättiin peruna- ja viljasatoa.

– Minut laitettiin muuttokuorman viereen pihalle vahtiin, kun äiti meni imettämään huhtikuussa syntynyttä pikkuveljeä. Joku mies tuli viereeni ja nosti minut syrjään – ja vei onkeni muuttokuormasta. Sapettaa vieläkin, pohtii tänään 87-vuotias rouva Mynttinen.

– Kyllä niitä pitkäkyntisiä riitti. Monilta varasteltiin muuttotavaroita.

Perheen alkuvuosiin pakkomuuton alla liittyi myös syvä huoli Linnea Mynttisen kahdesta pikkusiskosta.

– Heidät oli viety sotalapsiksi Ruotsiin. Emme puoleentoista vuoteen tienneet, missä he ovat, eivätkä he mitään meistä, koska olimme muuttaneet.

Lopulta perheen sukulaiset Helsingin Töölössä saivat Ruotsista kirjeen. Nuorempi sisko oli muistanut osoitteen Dagmarinkadulla. Kirjeessä tiedusteltiin, tunnetteko näitä lapsia. Sukulaiset kiikuttivat kirjeen perheen uuteen kotiin.

– Oli hyvin lähellä, että heidät olisi adoptoitu, jos vanhempia ei olisi löytynyt. Ajattele, puoleentoista vuoteen äiti ei tiennyt, missä hänen lapsensa ovat!

Juttu jatkuu videon jälkeen:

Tarinoita rajan takaa

Vuokratun Porkkalan Neuvostoliiton raja kulki Kirkkonummen pohjoisosassa. Perhe sai valtion tuella rakennettua talon Suomelle jääneelle Kirkkonummelle.

– Kyllähän me tarinoita kuulimme rajan takaa, että jos sinne menee, niin joutuu vuosiksi kiinni. Tällaistahan tapahtuikin, kun joku eksyi merellä liian lähelle rantaa. Tuli monta vuotta vankeutta. Ja tiedetään, että joku ei palannut koskaan.

Linnea Mynttinen kertoo, että lopultakaan ei ollut aikaa murehtia tapahtunutta. Äiti pyöritti kauppaa ja lapsellekin riitti töitä.

– Minä olin 10-vuotiaana myymässä. Kassan piti täsmätä pennilleen. Meidän perheellämme oli niin paljon työtä, että aika meni arjen elämään. Ja isä oli sairas, reuma ja muutakin, tuumii rouva Mynttinen ja kopauttaa sormellaan ohimoaan.

– Eihän sieltä rintamalta juuri kukaan terveenä palannut. Mutta ei isä koskaan paha ollut eikä edes juopotellut. Sodasta hän ei puhunut mitään – eikä Porkkalasta saanut puhua kotona.

Mannerheim: Että vielä tämäkin!

Pääkaupungin kylkeen, tykinkantaman päähän oli noussut Neuvostoliiton tukikohta. ”Tämä on aivan hirmuista”, kirjoitti Paasikivi. Kauhuissaan oli koko Suomen johto.

– Olihan se täysi yllätys ja järkytys, että välirauhanneuvotteluissa Neuvostoliitto esittää tällaistakin, kertoo Helsingin yliopiston poliittisen historian emeritusprofessori Kimmo Rentola.

– Kun Mannerheim, joka oli tuolloin presidentti, näki, että rauhanehdoissa lukee Porkkala, hän parahti: Herra Jeesus, tämäkin! Suomen neuvottelijat pohtivat Moskovassa, jos tarjoaisivat Ahvenanmaata tilalle.

– No, venäläisethän salakuuntelivat suomalaisten omia kokouksia ja ilmiantoivat nämä ruotsalaisille, että Ahvenanmaata tarjotaan. Venäläiset yrittivät heikentää Suomen ja Ruotsin välejä. Ehdotusta Ahvenanmaasta ei koskaan ehditty tehdä – eikä ne välitkään siitä huonontuneet.

Lue myös: Viimeinen lentäjäveteraani Mauri Maunula on kuollut 103-vuotiaana

Stalinin taskussa vielä rankempaa

Järkytys kumpusi eritoten siitä, että vaatimus Porkkalasta oli osa Stalinin salaista suunnitelmaa. Rauhanneuvotteluihin lähdettäessä Suomi tiesi vihollisen vaatimukset itärajan alueluovutuksista, mutta Porkkalasta ei mitään.

– Kun arkistoihin on päässyt tutustumaan, käy ilmi, että suunnitelma oli venäläisten papereissa jo keväällä 1944. Ja oli muutakin, mutta ne työnnettiin syrjään, kun Porkkalasta sovittiin.

Ja mitähän ne muut salaisuudet olivat, jotain vielä rankempaa?

– Kyllä. Keväällä 1944 Stalin suunnitteli rajan vetämistä Saimaalle, Lappeenranta ja Imatra olisivat jääneet itärajan taakse. Ja vielä heinäkuussa oli suunnitelma, että vedetäänkin raja Kymijoelle. Kouvola olisi jäänyt Suomelle. Kouvolaa Stalin ei halunnut.

Neuvostoliitto päätyi vuokraamaan Porkkalan alueen. Vuokraisännän tahtoa ei kysytty ja vuokrakin oli vaatimaton, nykyrahassa 200 000 euroa vuodessa. Tällä maksulla Neuvostoliitto sitten käänsi tykinputket kohti Helsinkiä muistuttaakseen, että on syytä olla hissukseen.

Neuvotteluiden inhimillinen hinta oli se, että pääministeri Hackzell ja ulkoministeri Enckell saivat molemmat aivohalvauksen ja menettivät lopullisesti työkykynsä.

Hruštšev teki unesta totta

Vuokra-ajaksi sovittiin 50 vuotta. Linnea Mynttinen näki 10-vuotiaana unen, että ”kun minä kasvan aikuiseksi ja täytän 20 vuotta, palaan takaisin”. Pikkulapsen unelle naurettiin.

Hän täytti 20 vuotta, kun Porkkalan alue saatiin takaisin 1956. Poissaolo, parenteesi, kuten ruotsinkieliset ilmaisevat, kesti vain 12 vuotta.

Stalin oli kuollut ja valtaan noussut Hruštšev alkoi sulatella jäitä. 

– Neuvostoliiton käänteisiin liittyi aina useita syitä; propagandaa, liennytystä ja sotilaallisia strategioita. Näitä kaikkia olisi myös Porkkalan palauttamisessa, kuvaa Kimmo Rentola.

Suomen suuntaan lisämausteen toi myös tarve sekaantua maamme sisäpolitiikkaan.

– Suomessa oli 1956 presidentinvaalit. Moskovassa oli huoli, ettei vain presidentiksi valita epäsopivaa. Kekkonen tai Paasikivi, näillä olisi hyvä jatkaa. Hruštšev ilmaisi tukensa palauttamalla ystävyyden eleenä Porkkalan.

– Porkkalan tukikohta oli myös kallis ja vanhentunut. Ohjusteknologia oli kehittynyt. Sotaa voitiin käydä kauempaakin. Neuvostoliitto osoitti rauhantahtoaan, ei tukikohtia ulkomailla, kuten Yhdysvalloilla oli.

Toki tukikohtia oli edelleen itäblokkiin liitetyissä liittolaismaissa.

– Niitä ei laskettu, naurahtaa professori Rentola.

Lue myös: Kannaksen suurhyökkäyksestä 80 vuotta – miksi Suomi yllätettiin täysin?

Eivät he saaneet valita

Linnea Mynttisen vanhemmat palasivat ja perustivat Kirkkonummen keskustaan kaupan. Myös tytär palasi hiukan myöhemmin. 

Oletteko katkera siitä, mitä Neuvostoliitto teki?

Hän miettii hetken aikaa.

– Eivät täällä asuneet venäläiset saaneet itse valita, mitä tekivät. Minulla on ystäviä Venäjällä, mutta en ole viime aikoina soitellut. Venäläinen ihminen on mukava, mutta kun siellä ovat ne putinit.