Huumeriippuvaisten ja etenkin aktiivikäyttäjien parissa työskentelevät sanovat, että kokonaisvaltaisen avun saaminen ja sen piirissä pysyminen on Suomessa vaikeaa. Petri avaa MTV Uutisille huumehelvettiään ja siitä eroon pääsemisen tuskaa.
Petri Engblom, tuttavallisemmin Pete, alkoi käyttää päihteitä vain 12-vuotiaana. Hän ajautui nopeasti huumeiden viihdekäyttäjästä aktiivikäyttäjäksi.
– Aluksi se lähti viikonloppukäytöstä ja sitten vähän pilvenpolttoa joka päivä ja uusia ihmisiä ja kovempia aineita, enemmän rikoksia ja isompia pussukoita, Engblom kertaa MTV Uutisten haastattelussa.
Kuuntele Peten tarina kokonaisuudessaan tämän artikkelin alussa olevalta videolta.
Seurasi asunnottomuutta, ulosottovelkaa, vakavia sairauksia – vankilatuomiokin. Tilanne tuntui toisinaan jopa toivottomalta.
– Se oli aika rankka ja traumatisoiva kokemus tippua uudestaan katunarkomaaniksi, Engblom muistelee aikaa ennen viimeiseksi jäänyttä katkaisuhoitoaan.
Nyt yli 20 vuotta myöhemmin 42-vuotias Pete voi ylpeänä todeta olleensa raittiina yli kuusi vuotta. Sitä ennen hän kuitenkin yritti hakea apua sairauteensa lukuisia kertoja. Pelkästään katkolla mies on käynyt lähes 20 kertaa.
Millaista on elää vakavan päihderiippuvuuden kanssa ja pettyä riittämättömään hoitoon kerta toisensa jälkeen?
"Yksikään ei päätä lapsena, että minusta tulee huumeita käyttävä aikuinen"
Ainakin toistaiseksi näyttäisi siltä, että Peten tarina olisi saamassa onnellisen loppunsa.
Fakta on kuitenkin se, etteivät kaikki ole välttämättä yhtä onnekkaita. Suomessakin kaduilla elää paljon ihmisiä, jotka kamppailevat eriasteisten huumeriippuvuuksien ja ongelmien kanssa.
A-klinikkasäätiössä vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Pihla Putkonen työskentelee pitkään huumeita käyttäneiden ihmisten parissa. Hän jalkautuu pari kertaa viikossa kaduille vapaaehtoisten kanssa.
Usein näky on surullinen: vastassa on ihmisiä, jotka kokevat olevansa arvottomia. He saattavat olla kodittomia, varattomia ja monisairaita, jotka eivät syystä tai toisesta ole päässyt avun piiriin.
Oma valinta, joku saattaa ajatella. Mitäs alkoivat käyttää huumeita ja tehdä muita laittomuuksia.
Asia ei ole Putkosen mukaan niin mustavalkoista. On niitä, jotka ovat omasta tahdostaan kokeilleet huumeita ja ajautuneet sitä kautta syvälle huumeiden maailmaan. Mutta on paljon myös niitä, joille huumeet eivät ole oma valinta.
Moni nuori esimerkiksi oppii pistämään itseään huumeriippuvaisten vanhempien esimerkistä.
– Meillä on ihmisiä, jotka ovat oppineet sen [huumeidenkäytön] ihan lapsuudenkodistaan. Mielestäni on ihan älytöntä väittää, että se olisi silloin oma valinta – se ei ole todellakaan niin.
– Yksikään ihminen ei päätä lapsena, että minusta tulee huumeita käyttävä aikuinen.