Luonnonkosmetiikan asiantuntija povaa murrosta kosmetiikka-alalle – "Tanskassa kemikaalit vaikuttaneet lisääntymiskykyyn"

Yritykset uskovat kasvun jatkuvan vahvana myös tänä vuonna ja moni tähyää ulkomaille.

Aloitetaan perusteista. Miten luonnonkosmetiikka määritellään?

– Sertifikaatit määrittelevät sen, mitä aineita luonnonkosmetiikassa saa käyttää ja mitä ei saa käyttää. Käytännössä mitään haitallista ei saa olla luonnonkosmetiikassa. Maalaisjärjellä sanottuna, luonnonkosmetiikka on sellaista, jota voi aineidensa puolesta vaikka syödä, kertoo Ruohonjuuren markkinointipäällikkö Johanna Koskinen.

– Otetaan karkea vertailu. Tavanomaisessa kosmetiikassa on sallittua käyttää ehkä noin 15 000 eri raaka-ainetta, luonnonkosmetiikassa se on noin 1500 se raaka-aineiden määrä, mitä saa käyttää. Esimerkiksi synteettiset hajusteet ja suurin osa synteettisistä säilöntäaineista on kielletty, Pro Luonnonkosmetiikka ry:n asiantuntija Maria Varon. 

Varon arvioi, että kosmetiikka-alalla on meneillään murros.

– Tämä luonnonkosmetiikan suosion kasvu on vasta alkusoittoa. 

"Ensin kiinnostuttiin siitä, mitä laitetaan suuhun – sitten siitä, mitä iholle"

Asiantuntijan mukaan ihmisen on helppo vaikuttaa ihonsa kautta. 

– Tanskassa on aika paljon tutkittu hormonihäirikkökemikaaleja. Siellä on huomattu se, että ihmisten lisääntymiskyky on ruvennut ehkä heikkenemään ja epäillään, että erilaiset kemikaalit myös sieltä kosmetiikasta on osasyynä tähän.

– Toki kemikaaleja tulee ympäristöstä muualtakin koko ajan, mutta kosmetiikka on ehkä se, mihin meidän on helpoin yksilönä vaikuttaa, että mitä me siihen iholle ja keholle laitetaan. Siihen on monesti helpompi vaikuttaa kuin jopa ruokaankin, arvioi Varon.

Ulkomaat kiinnostavat yrityksiä

Kansainväliset markkinat kiinnostavat 85% Pro Luonnonkosmetiikka ry:n kyselyyn vastanneista yrityksistä. Asiantuntijan mukaan kyse on pidemmästä jatkumosta.

– Aluksi ihmiset kiinnostuivat siitä, että mitä ne syö ja miten se vaikuttaa terveyteen, niin nyt ollaan menty askel siitä eteenpäin ja mietitään myös, että mitä iholle laittaa, koska kyllähän ihosta imeytyy aiheita myös syvemmälle, kommentoi Koskinen.

Asiantuntija suosittaa harkintaa helteillä

Varon nostaa esille ajankohtaisen hyödykkeen – aurinkorasvat.

– Valitsisin luonnonkosmetiikan sertifikaatin omaavia tuotteita. Siellä käytetään fysikaalisia uv-filttereitä – tyypillisesti titanidioksidia ja sinkkioksidia. Ne ovat sellaisia, jotka jäävät ihon pintaan ja tekee heijastavan kalvon, mikä heijastaa sen uv-säteilyn pois päin eikä ne ei imeydy sinne ihoon.

– Jos taas käyttää tuotetta, jossa on kemialliset uv-suotimet, niin ne on reaktiivisia kemikaaleja, jotka imeytyvät syvemmälle ihoon. Tutkimuksissa, joita on viime aikoina tehty, on huomattu, että ne mahdollisesti voi ristiinreagoida toisten kemikaalien kanssa ja myöskin niitä on vaikea poistaa vedenpuhdistuksessa – ne saattavat päättyä juomaveteemme ja syvemmällekin elimistöön sitten. 

Varonin mukaan esimerkiksi oktokryleeni ja oksibentsoni ovat kemiallisia uv-suodattimia.

Ovatko nämä kemialliset uv-suodattimet yleisiä?

– Väittäisin, että tavanomaisen kosmetiikan puolella ne ovat hyvin yleisiä. Ne on huomattavasti helpompi formuloida siihen tuotteeseen ja ne ovat myös halvempia kuin esimerkiksi sinkkioksidin ja titaanidioksidin käyttö, jotka ovat sen verran haastava formuloida sinne tuotteeseen, että monet sitten mieluummin käyttävät kemiallisia filttereitä, sanoo Varon.