Saksan hallitus neuvottelee ohjuksiin erikoistuneen MBDA-aseyhtiön kanssa Taurus-risteilyohjusten toimittamisesta Ukrainalle, nimetön turvallisuuslähde kertoo uutistoimisto Reutersille. Asiasta uutisoi aikaisemmin saksalaislehti Spiegel.
Ukraina on jo tovin yrittänyt saada Saksaa toimittamaan Taurus-ohjuksia, joilla on yli 500 kilometrin kantama, Reuters kirjoittaa. Taurus-risteilyohjuksia ammutaan hävittäjistä.
Saksan hallitus ja asevalmistaja MBDA neuvottelevat siitä, miten Taurus-risteilyohjusten kantamaa voitaisiin rajoittaa. Teknisesti se on hyvin helppoa, asiantuntijat sanovat Reutersin mukaan.
Saksalaislehti Spiegelin mukaan liittokansleri Olaf Scholz haluaa kaikin keinoin varmistaa, ettei Ukraina käytä saksalaisohjuksia iskeäkseen Venäjän kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisälle.
Mediatietojen mukaan Saksalla on varastossa noin 600 Taurus-ohjusta, joista 150 käyttövalmiita, kirjoittaa Reuters.
Risteilyohjuksia on vaikea havaita ilmapuolustuksen tutkilla, sillä ne lentävät matalalla. Risteilyohjuksia käytetään tyypillisesti strategisia kohteita, kuten komentokeskuksia ja ammus- tai polttoainevarastoja vastaan.
Taurus-risteilyohjus.
Lue myös: Karttavideo näyttää vastahyökkäyksen liikkeet kahtena vaikeana kuukautena – "Aliarvoitiin Venäjää ja yliarvioitiin Ukrainaa ja länsikalustoa"
Ukraina haluaa kasvattaa iskujensa kantamaa
Pitkän kantaman iskukyky on ollut Ukrainan toivelistalla oikeastaan läpi koko Venäjän suurhyökkäyksen ajan.
Kantaman merkityksestä saatiin näkyvin osoitus viime kesänä, jolloin Yhdysvaltain toimittamat HIMARS-raketinheittimet muuttivat radikaalisti tapaa, jolla Venäjä esimerkiksi varastoi tykistöammuksiaan.
Näin siitä huolimatta, että HIMARS-raketinheittimiä oli määrällisesti varsin vähän. Viime kesänä syntyi sotatieteilijä Ilmari Käihkön mukaan jopa yhdenlainen "HIMARS-hype", josta Ukraina myös otti sotapropagandassaan kaiken irti.
Lue myös: ISW: Venäjän ja Prigozhinin sopimus osin karilla, Wagnerin väitetään lähtevän Valko-Venäjältä – "Putin on epäonnistunut"
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Ukrainan armeija hyödynsi "HIMARS-hypeä" julkaisemalla useita videoita raketinheittimen toiminnasta. Tämä video julkaistiin kesäkuussa 2022.
Lue myös: Venäläislähde: Suomen Ukrainalle lahjoittamaa Sisu-panssaria esitellään Moskovan alueella sotasaaliina
Useimmin Ukrainan ohjuspyyntöjen yhteydessä on mainittu yhdysvaltalainen MGM-140 ATACMS -ohjus, joita voidaan ampua HIMARS- ja M270 -raketinheittimillä. Kyseisen ohjuksen kantama on noin 300 kilometriä.
Tällä hetkellä Ukrainalla ei ole käytössään mitään toista ohjus- tai raketinheitinjärjestelmää, jolla se kykenisi Taurus-risteilyohjuksen 500 kilometrin kantamaan. Tiedossa ei ole, kuinka paljon Saksan hallitus haluaa Tauruksen maksimikantamasta nipistää.
Ukrainan tämänhetkisestä arsenaalista lähimmäs 500 kilometriä pääsevät brittiläiset Storm Shadow -ohjukset ja ranskalaiset Scalp-ohjukset, joiden kantama on noin 250 kilometriä.
Lue myös: Markku Kangaspuro: Venäjän vastatoimet Nato-Suomelle ovat tulossa
2:15
Tällainen on Storm Shadow -ohjus. Juttu on julkaistu toukokuussa.
Käihkö: "Sotaa ei voi pelkistää teknologiaan"
Vaikka on Ukrainan edun mukaista vaatia yhä kehittyneempiä ja tuhovoimaisempia asejärjestelmiä käyttöönsä, keskitytään sota-arvioissa turhankin paljon teknologiaan, sanoo sotatieteilijä Käihkö MTV Uutisille puhelinhaastattelussa.
– Sota nähdään usein teknisenä toimenpiteenä. Keskustelusta puuttuu sosiaalinen, kulttuurinen ja yhteiskunnallinen puoli alkaen koulutuksesta ja sotilaiden moraalista. Näitä on monimutkainen mitata, koska niitä ei nähdä, hän sanoo.
Käihkön mukaan sodassa teknologia on merkittävässä, mutta ei välttämättä ratkaisevassa roolissa. Leopard 2 -taistelupanssarivaunut eivät ole olleet Ukrainan aroilla superase ja Venäjä on kyennyt eri toimenpiteillä madaltamaan HIMARS-raketinheittimien tuhovoimaa.
Esimerkiksi talous ja teollisuus ovat sotamenestyksen kannalta "hirveän tärkeitä ja niistä puhutaan aivan liian vähän", Käihkö toteaa. Teknologiaan liiaksi keskittyvä sotapuhe "antaa vain palan todellisuudesta".
– Sotaa ei voida mitenkään pelkistään teknologiaan, jota käytetään. Siitä puhumalla saadaan kivoja numeraalisia arvoja suorituskyvyistä, mutta tästä tulee aika yksinkertaista, jos sota nähdään teknisenä toimenpiteenä. Sota on ennen kaikkea ihmisten välistä toimintaa, Käihkö sanoo.