"Meitä ei voi hiljentää" – mikä on Pride ja mihin sitä tarvitaan?

Pride ei ole enää uusi asia, mutta vuosittainen mielenosoitus herättää silti toisissa hämmennystä. Mistä mielenosoituksessa on kyse ja miksi sateenkaarilipun alla marssitaan yhä yli 50 vuotta ensimmäisten marssien jälkeen? Ihmisoikeus- ja kansalaisjärjestö Setan puheenjohtaja vastaa.

Mistä Pridessa on kyse?

Seksuaalinen tasavertaisuus Seta ry:n puheenjohtaja Sakris Kupila: – Pride on mielenosoitus. Pride on näkyvänä olemista. Pride on oman tilan ottamista, yhteisöllisyyttä ja yhteisön ja oman itsen juhlimista. Korostaisin mielenosoituksellisuutta edelleenkin tässä yhteiskunnassa ja maailman ajassa.

Keitä Pride koskee?

Kupila: – Pride koskee kaikkia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia tai heitä, jotka pohtivat kuuluvansa niihin. Toki Pride välillisesti koskee myös kaikkia sateenkaari-ihmisten läheisiä, jotka myös saattavat kohdata läheissyrjintää. En määrittele sen enempää.

Miksi Pride on edelleen tärkeä?

Kupila: – Sateenkaari-ihmisiä syrjitään edelleen. Meillä on edelleen paljon syrjiviä rakenteita yhteiskunnassa, terveydenhuollossa, oikeusjärjestelmässä. Meillä on syrjiviä käytäntöjä, syrjiviä mielipiteitä. Ihmiset kohtaavat syrjintää työelämässä ja palveluissa. Meillä on myös eri sateenkaari-ihmisiin kuuluvia vähemmistöjä, esimerkiksi maahanmuuttajataustaiset sateenkaari-ihmiset, jotka kohtaavat erityisen paljon ongelmia. Lisäksi vammaiset sateenkaari-ihmiset, jotka ovat erityisen marginaalissa. Meillä on edelleen lainsäädäntöä, joka ei kunnioita sateenkaarivähemmistöjen ihmisoikeuksia. Yhtenä isona esimerkkinä translaki, jota parhaillaan uudistetaan.

– Niin kauan kuin tällaisia epäkohtia on, niin kauan kuin ihmiset kohtaavat syrjintää, eivätkä kaikkien ihmisten yhdenvertaiset ihmisoikeudet toteudu: niin kauan tarvitaan myös Pridea.

Mitä Pride on saavuttanut?

Kupila: – Hyvin paljon. Pride on lähtöisin yhteisön vastarinnasta, omaa syrjintää ja alistustaan kohtaan. Minä näkisin, ettei meillä olisi tällaista nykyistä tilannetta yhteiskunnassa ilman Pridea. Priden avulla sateenkaari-ihmiset ovat saavuttaneet näkyvyyttä, asioita on saatu esille on tehty selväksi, että me olemme osa yhteiskuntaa. Me kuulumme tänne.

– Homoseksuaalisuus dekriminalisoitiin noin 50 vuotta sitten, siitä lähtien on ollut kasvavaa Pride-liikehdintää ja sen jälkeen on tapahtunut paljon. Homoseksuaalisuus on poistettu sairausluokituksesta. Myöhemmin tuli rekisteröity parisuhde, tasa-arvoinen avioliittolaki, translaki… Näkisin, että kaikki nämä asiat ovat sellaisia, mitä emme ikinä olisi saaneet etenemään ilman Pridea.

Mitä Pridella on vielä saavuttamatta?

Kupila: – Maailma ei ole ikinä valmis. Pridelle on paikkansa nyt ja aina. Meillä on edelleen epätasa-arvoista kohtelua, syrjintää ja vähemmistöjen vähemmistöjä, jotka jäävät marginaaliin. Ihmisoikeuksia täytyy puolustaa. Me emme voi vain tuudittautua siihen, että koska asiat ovat nyt ihan kohtuullisen hyvin ja olemme saavuttaneet yhteiskunnassa paremman aseman, että se myös pysyy näin.

– Muualla on otettu jopa askelia taaksepäin naisten oikeuksissa ja sateenkaari-ihmisten oikeuksissa.

Eikö nyt jo riitä?

Kupila: – Vaikka sateenkaari-ihmisten asiat ovat parantuneet ja edenneet ei tarkoita sitä, että ne olisivat hyviä. Meillä on ihan perustavanlaatuisia asioita mennyt eteenpäin, esimerkiksi samaa sukupuolta olevien parisuhteet tunnustetaan ei tarkoita, etteikö muita epäkohtia olisi.

– Viime aikoina on päästy eteenpäin isompia ihmisryhmiä koskevissa kysymyksissä mutta vähemmistöjen vähemmistöt ovat edelleen todella marginaalissa. Kun toiset asiat menevät eteenpäin paljastuu ehkä, että muita on pielessä. Ei se mene niin, että vain jotkut tietyt ryhmät ovat oikeutettuja perusihmisoikeuksien kunnioittamiseen, kyllä se kuuluu ihan kaikille. Toisten ihmisten yhdenvertaisuuden edistäminen ei ole keltään pois.

Mistä Oslon joukkoampuminen kertoo?

Kupila: – Ei valitettavasti tullut yllätyksenä, koska tiedän, että sateenkaari-ihmisiä kohtaan on paljon vihaa ja viharikoksia. Se on muistutus siitä, että väkivallan uhkaa on edelleen ja oikeudet eivät ole selvät. Toisaalta, vaikka se oli tosi surullista, se muistutti yhteisöstä, mikä meillä on. Oslon virallinen Pride-marssi peruttiin, mutta koska Pridea ei kukaan voi peruuttaa, ihmiset marssivat silti. Tämä on osoitus siitä, mistä Pridessa on pohjimmiltaan kysymys. Ollaan rohkeasti näkyvillä, ollaan yhdessä rohkeasti näkyvillä ja muistetaan heitä, ketkä ovat joutuneet väärien tekojen kohteeksi. Meitä ei voi hiljentää.

Katso alla Jenni Haukion viesti Pride-viikolle.

Lue myös:

    Uusimmat