Mesi Kissaniitty on 13-vuotias poika, joka elää toistaiseksi vielä tytön kehossa. Mesi on myös yksi nuorista, jotka järjestävät ylihuomenna keskiviikkona Helsingissä mielenosoituksen muunsukupuolisten oikeuksien puolesta.
Muunsukupuolinen tarkoittaa sitä, että henkilö ei koe olevansa binääristä sukupuolta, eli ei pidä itseään tyttönä eikä poikana. Näiden nuorten tilanne Suomessa on hankala, Mesi sanoo.
– Muunsukupuoliset eivät saa tällä hetkellä Suomessa minkäänlaisia hoitoja. Ja jos he haluavat hoitoja, heidän pitää valehdella, että he ovat jotain binääristä sukupuolta.
"11-vuotiaana tajusin, että olen poika"
Mesi itse on transsukupuolinen poika. Mesi kertoo, että hän on luultavasti tiennyt aina olevansa poika, vaikka ei sitä tajunnut.
Mekkoja hän ei ole koskaan tuntenut omikseen ja kertoo leikkineensä aina niin sanotuilla poikien leluilla, vaikkei tällaisesta luokittelusta pidäkään.
– On tyhmää, että sanotaan, että on poikien ja tyttöjen leluja, koska on ihan sama, millä leluilla leikit. Se ei määritä sukupuolta. Mutta olen tykännyt niin sanotuista poikamaisista asioista aina.
Milloin sitten olet alkanut puhua sinuna olemisesta, sinusta?
– Ai milloin tulin kaapista? 11-vuotiaana tajusin, että olen poika. Mutta silloin se oli uusi asia ja melkein pelottava. Sen jälkeen en ole kauheasti välittänyt asiasta.
Mesi kutsuu itseään sekä pojaksi että transpojaksi.
– Mun mielestä on tyhmää sanoa poika, joka on tyttö tai tyttö, joka on poika, koska en ole tyttö. Olen poika. Jos haluaa olla vielä spesifimpi, voi sanoa transpoika tai sitten vaan poika. Minulle se on ihan sama.
Mesin identiteetti ei yllättänyt ketään
Mesi kertoi oikeasta identiteetistään kaksi vuotta sitten – ensimmäisenä vanhemmilleen, joiden kanssa hänellä on aina ollut hyvät ja luottavaiset välit.
– Jätin äidille kirjeen. Hän luki sen ja kertoi asiasta isälle. He olivat, että "aa, okei, me ollaankin aina tiedetty".
Lue myös:
Kuinka paljon kertominen pelotti?
– Kyllä se aika paljon jännitti, mutta tiesin, että he tulevat ottamaan sen hyvin vastaan. Siksi se ei pelottanut, se vain jännitti.
Entä kaikille muille kertominen?
– Se tapahtuu aika helposti. Se ei tullut kauheana yllätyksenä kenellekään.
Mesi Pekka Aikamies
Mesi on miettinyt toisen nimen ottamista sitten, kun se lainsäädännöllisesti on mahdollista.
– En aluksi tajunnut, että Mesi on sukupuolineutraali nimi. Silloin ajattelin, että voisin olla Melvin, mutta se ei tuntunut oikealta.
– Pekka voisi olla hyvä toiseksi nimeksi. Mesi Pekka. Tai sitten Mesi Erkki, toisin päin esimerkki, koska kukapa ei haluaisi olla meemi, Mesi nauraa.
Kolmanneksi nimeksi Mesi on ajatellut Aikamiestä.
– Aikamies on sukupuolineutraali nimi. Sitä on annettu yhtä paljon naisille ja miehille, Mesi sanoo.
"Nuorten keskuudessa on vähemmän lokerointia"
Helsingissä yläastetta käyvälle Mesille ei ole koitunut ulostulosta ongelmia myöskään koulussa tai harrastuksista.
– Olen esimerkiksi poikien liikunnassa ja se on ihan okei. Nuorten keskuudessa on paljon vähemmän lokerointia kuin aikuisten piirissä.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen
Mesi Kissaniitty pyöräilee 13 kilometrin koulumatkansa.
Mesille ei myöskään ole ongelma puhua muille siitä, kuka ja mitä hän on.
– Periaatteessa tykkään puhua asiasta, koska kaikilla ei ole tarpeeksi tietoa. Ja pitää puhua, että se saataisiin (aihe) niin sanotusti normalisoitua. Mutta on se välillä rasittavaa. Esimerkiksi kun käyn transpolilla.
Sukupuolen korjaaminen alkaa transpolilta
Transpolilla Mesi käy, koska hän korjaa sukupuolensa mieheksi heti kun se on mahdollista.
– Transpolilla pitää koko ajan todistella itseään. Olen ollut siellä vasta pari kertaa, mutta siellä esimerkiksi kysellään, millä leluilla leikit pienenä ja miten pukeuduit. Sellaisia peruskysymyksiä, mitkä kaikki kysyvät, kun kerron, että olen trans, Mesi kertoo.
Miltä siellä käyminen tuntuu?
– Se on ihan okei, koska mulla ei ole vaikeuksia itseni kanssa ja olen tosi avoin, joten se on mulle helppoa. Mutta kaikille se ei ole sitä.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen
Mesin kummitädiltään saamat bilekengät.
Hormonihoitoja pitää odottaa
Hormonihoidot Mesi ja muut transsukupuoliset voivat alkaa saada aikaisintaan 16-vuotiaina.
– Mutta se edellyttää sitä, että on jo saanut diagnoosin. Minulla asiat ovat aika hyvin, koska olen jo aloittanut prosessin.
Hormonihoitojen aloittamiseen tarvittavan diagnoosin saaminen kestää pitkään, jopa pari vuotta tai pidempäänkin, jos väliin tulee miettimistaukoja. Niin sanottuja "jäähyjä" voi tulla esimerkiksi masentuneisuudesta.
Miten vaikeaa on odottaa näin pitkään?
– Onhan se aika kauheaa.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen
Mesi lukee paljon, ja mieluiten sängyllään.
Murrosikää lykkääviä blokkerihoitoja ei saa
Koska hormonihoidot voidaan Suomessa aloittaa vasta 16-vuotiaana, ehtii murrosikä paitsi alkaa myös hyrähtää kunnolla käyntiin. Esimerkiksi Ruotsissa tilanne on toinen.
– Suomessa ei saa blokkerihoitoja, joilla murrosikä pistetään ikään kuin paussille, jotta nuori saisi aikaa ajatella. Ne eivät tee mitään pysyviä muutoksia. Heti kun lopettaa blokkerit, murrosikä jatkuu taas normaalisti.
– Se on aika paha, koska esimerkiksi transtytöillä tulee äänenmurros, ja sen jälkeen on vaikea saada ääni, jollaista ehkä itselleen toivoisi.
Mesi on varma identiteetistään ja siitä, että haluaa korjata myös fyysisen sukupuolensa pojaksi. Fiksuna nuorena hän on kuitenkin miettinyt myös sitä, jos hän tulisikin toisiin aatoksiin.
– Kyllähän sitä aina välillä ajattelee, mutta se on vaan "mitä jos". Kaikkea voi tapahtua, ja menen avoimin mielin eteenpäin.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen
Mesillä on lemmikkinä kaksi kotiloa.
Muunsukupuolisten tilanne huolestuttaa
Tämän haastattelun motiivi on kuitenkin muunsukupuolisten tilanne, jonka Mesi kertoo olevan paljon vaikeampi.
Keitä mielenosoituksen järjestäjät ovat?
– Me ollaan joukko huolestuneita nuoria, Mesi sanoo.
Miksi mielenosoitus järjestetään?
– On tosi huolestuttavaa, että muunsukupuoliset eivät saa Suomessa minkäänlaista hoitoa kummaltakaan hoitotaholta eli Helsingin tai Tampereen transpolilta. Tämänhetkinen tilanne on niin syvältä, että sitä ei voi vain hyväksyä hiljaa.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen
Mesi ja lemmikkikotiloiden kotilaatikko.
Kehoristiriita pitäisi ottaa vakavasti
Mesin mukaan hoidontarpeen arvioinnissa ei pitäisi olla merkitystä henkilön sukupuolella vaan sillä, onko hänen identiteettinsä yhteensopiva hänen kehonsa kanssa.
Kehodysforiasta eli kehoristiriidasta kärsivät tarvitsisivat hoitoa riippumatta siitä, mihin sukupuoleen he itsensä indentifioivat, jos mihinkään. Asian kanssa yksin jääminen voi johtaa ahdistukseen ja jopa itsetuhoisuuteen.
– Hoidon ei pitäisi liittyä sukupuoleen vaan sen pitäisi liittyä kehodysforiaan ja sen hoitamiseen. Nyt sellaiset muunsukupuoliset, jotka kokevat kehodysforiaa, eivät saa minkäänlaisia hoitoja.
– Joillekin voi olla jopa hengenvarallista, jos ei pääse vaikka rinnoista eroon. Esimerkiksi rintojen poisto yksityisellä maksaa 5000 euroa, eikä todellakaan kaikilla ole sellaista rahamäärää.
Mesi kokee kehoristiriitaa myös itse. Onhan hän poika, jolla on alkanut tytön murrosikä.
– En sanoisi, että ei tunne omaa kehoaan omakseen, koska kuitenkin sun keho on sun. Mutta siinä on osia tai asioita, joita et tunne omaksesi ja se tuottaa ahdistusta.
– Niin pitkään, kun en saa hoitoja, se ei ole lähdössä mihinkään.
Eikö ole hullua, että sinun pitää käydä läpi tytön murrosikä ennen kuin voit käydä läpi pojan murrosiän?
– No on.
– Mulla on binder, joka tekee rintakehästä tasaisen. Ja sitten olen mahdollisimman vähän kosketuksissa mun kehon kanssa. Ja myös urheilu auttaa.
Sukupuolimerkintä pitäisi saada oikeaksi
Mesi toivoo myös, että hänen sukupuolimerkintänsä voitaisiin korjata oikeaksi. Ulkonäön ja passissa lukevan sukupuolen välinen ristiriita aiheuttaa vaikeita tilanteita esimerkiksi ulkomaanmatkoilla.
– Mun passintarkastukset on tosi pitkiä, koska ne ihmettelevät, että miksi täällä lukee nainen eikä mies. Tosi usein epäillään, että mulla on jonkun toisen passi, koska sukupuolimerkintä on niin sanotusti "väärin".
– Sen takia olisi kiva, että juridinen sukupuoli saataisiin oikeaksi, Mesi sanoo.
Kysyminen kannattaa aina
Valtavirrasta poikkeavat ihmiset saavat usein osakseen kummeksuntaa, varsinkin aikuisilta. Mesi toivoo, että ihmiset olisivat avoimia ja ottaisivat asioista selvää.
Mesi kehottaa myös mieluummin kysymään suoraan kuin vetämään omia johtopäätöksiä.
– Aina kannattaa kysyä, koska jos ei kysy, silloin saattaa alkaa tehdä oletuksia, jotka ovat tosi vääriä. Kysyä saa aina, mutta sen ihmisen, jolta kysytään, ei ole pakko vastata. Ja jos kysymys onkin epäsopiva, sitten voi pyytää anteeksi.
On kuitenkin myös kysymyksiä, jotka voisi Mesin mielestä ihan hyvin jättää tekemättä.
– Sellaiset kysymykset, että oletko tyttö vai poika, on mun mielestä tosi turhia. Myös syntymänimeä on epäsopivaa kysyä nimeään vaihtaneilta.
"Ota ihmiset sellaisina kuin he ovat"
Mesin mukaan ihmisten tulisi myös miettiä, kuinka muita ihmisiä puhutellaan. Hän korostaa, että sukupuolisensitiivisyys ei estä käyttämästä sukupuolitettuja sanoja.
– Jos tiedät, että jossain joukossa kaikki ovat miehiä, heitä voi ihan hyvin sanoa miehiksi. Mutta jos et ole varma, voit sanoa vaikka miesoletetut.
– Mua ärsyttää tosi paljon, että sanotaan vaikka tytöt, kun voisi sanoa vaikka nuoret tai lapset tai tyypit.
Mesin viisaita sanoja kuunnellessa alkaa ihmetyttää, miksi ihmisten välinen kanssakäyminen on välillä niin vaikeaa, kun oikeastaan muiden ja erilaisuuden ymmärtäminen on hyvin yksinkertaista:
– Ota ihmiset sellaisina kuin he ovat ja ole avoin uusille asioille. Jos et tiedä jostain asiasta ja se pelottaa, kannattaa ottaa siitä selvää. Ei se ole sen monimutkaisempaa.