Miksei liikunnallinen elämänmuutos koskaan onnistu? Asiantuntija vastaa

MTV Lifestylen kyselyssä lukijoistamme lähes 18 prosenttia kuvasi liikuntaa pakkopullaksi, joka ei huvita lainkaan. Hyvinvoinnin asiantuntija Mikko Nummenmaan mukaan tällainen tunnetila syntyy, kun ihminen lähtee liikuntatavoitteissaan liikkeelle vääränlaisista lähtökodista.

– Lähtökohtaisesti ihmisten tulee ymmärtää, toimivatko he sisäisen vai ulkoisen motivaation saattelemina, kun he lähtevät määrittelemään omia liikuntatavoitteitaan. Mikäli motivaatio on syntynyt ulkoisen impulssin kautta, kuten vaikkapa oma puoliso on sanonut että ”onpas sinulla päässyt keskivartalo turpoamaan ja olisiko nyt syytä lähteä laihduttamaan”, niin laihdutusprosessin käynnistyessä lähdet toteuttamaan puolison agendaa, koska prosessi ei olisi muutoin käynnistynyt laisinkaan. Tällöin tekeminen muuttuu suorittamiseksi, joka harvemmin on itseohjautuvaa ja pitkäkestoista ilman ulkopuolisen tuen apua, Nummenmaa kuvaa.

– Jos tahtotila puolestaan kumpuaa sisältäpäin, eli haluat esimerkiksi parantaa omaa hyvinvointiasi, jotta jaksaisit liikkua paremmin omien lastesi kanssa, niin silloin motivaatio rakentuu oikealla tavalla etkä koe liikuntaa raskaaksi projektiksi tai urakaksi. Vaan joksikin, mitä haluat tehdä säännöllisesti.

Elämänmuutos kuulostaa helpolta: ala liikkua ja syödä kasviksia, siinä se! Miksi elämänmuutos menee usein mönkään?

– Hirveän usein lähdetään liikkeelle vähän liian kovilla ja epärealistisilla tavoitteilla. Peilataan omia tavoitteita joihinkin muihin ihmisiin: tuokin on niin hyvässä kunnossa, liikkuu noin paljon ja syö noin terveellisesti, minun pitäisi toimia samalla tavalla. Ja kun ehkä jo alussa epärealistisia tavoitteita ei pystykään saavuttamaan, tulee pettymys. Ja repsahdus. Ja palataan takaisin vanhoihin toimintamalleihin. Se on oikeastaan se isoin ongelma, Nummenmaa sanoo.

Omat tavoitteet pitäisi naistenlehtien, kavereiden ja suosikkiurheilijoiden treeniohjelmien sijaan koostaa omien arvojen pohjalta. Suunnitelman tulisi olla paitsi realistinen, myös lempeä.

– Pitäisi pystyä määrittelemään realistinen tavoitesuunnitelma, joka on pikkuisen myötämielisempi kuin esimerkiksi ”neljässä viikossa kesäkuntoon” -tehoprojekti tai ”kuuden viikon superdieetti”. Tänä päivänä tulee useista viestintäkanavista ihmisten tietoon, että pitäisi hetkessä pystyä tekemään hetkessä ihmeellisiä tuloksia. Ei se maailma vaan sillä tavalla pyöri, Nummenmaa toteaa.

Kerran viikossa on hyvä alku

Kerran viikossa salille – onko tällainen tavoite liian säälittävä? Nummenmaan mukaan kannattaa aina pohtia, mikä on ihmisen lähtötaso, ja mitä hän haluaa esimerkiksi liikunnalla saavuttaa.

– Itse sanon, että vaikka olisi yksi konkreettinen täsmäliikuntakerta viikkoon, niin se on parempi kuin ei mitään. Monen on hyvä aloittaa tuollaisesta pienestä muutoksesta, siihen pystyy sitoutumaan todennäköisemmin kuin viiteen kertaan viikossa.

Aina ei tarvitse suunnata salille tai spinningiin. Hyötyliikunnan tuominen arkeen auttaa omien tavoitteiden saavuttamisessa.

– Jos täsmäliikuntaa on kerran viikossa, se on ok, etenkin, jos siellä on muuta hyötyliikuntaa. Esimerkiksi työmatkat toteutetaan hyötyliikunnan keinoin, Nummenmaa sanoo.

– Kaikki tietävät, mitä pitäisi tehdä: miten pitäisi liikkua, miten syödä, mutta sen vieminen käytäntöön onkin vähän monimutkaisempaa. Jos olisi ihmepilleri, jonka voisi aamulla ottaa ja sen avulla saisi tehtyä päivän liikunnat ja ravinnot, moni ehkä tarttuisi siihen. Mutta vaikka se pilleri olisi olemassa, minun ohjeeni olisi, että älä tartu siihen.

Synkkä ei pelkälle suorittamiselle

Ihmisen oikea motivaatio löytyy sisältä. Samalla tavalla jokaiselle on olemassa oikeanlainen laji, harrastus, jota voi treenata yksin tai ryhmässä. Liikunta ei saisi olla pelkkä suorite.

– Ettei ole vain suorittamista, vaan että liikuntasuorituksen tekeminen tuottaa oikeanlaista nautintoa päivästä toiseen. Sille motivaation pitää rakentua, ei siitä muuten tule mitään. Sama on ruokavaliossa. Kaikki dieetit on tuomittu epäonnistumaan, näin minä vain väitän, Nummenmaa sanoo.

– Dieetit eivät kanna läpi elämän. Jos noudatat jonkun ulkopuolisen määrittämää ateriakokonaisuutta, niin ei se ole oikea lähestymistapa. Ihmisen pitäisi pystyä syömään niitä raaka-aineita, sillä syklillä, minkä hän kokee miellyttäväksi. Ruokailu on usein sosiaalinen tapahtuma. Jos otat sosiaalisuuden siitä pois ja päädyt syömään purkkiraejuustoa ja ananasta yksinään huoneen nurkassa, niin eihän siinä tarvitse olla Einstein ymmärtääkseen, ettei kukaan tuota jaksa hirveän pitkään.

Nummenmaa kehottaa myös olemaan itselleen armollinen ja kokeilemaan rohkeasti kaikkea uutta. Ennemmin tai myöhemmin jotain nautinnollista kyllä tulee vastaan.

– Pitää vain katsoa riittävän paljon erilaisia vaihtoehtoja ja löytää se oma polku. Sitten se ei enää olekaan niin ydinfysiikkaa.