Miksi katsomot on pidettävä tyhjinä, mutta kansa keikkuu vapaasti baareissa? Asuntonsa myymään joutunut Martti Suosalo: "Valitan harvoin mistään, mutta on pakko"

Töistään 80 prosenttia menettänyt suosikkinäyttelijä Martti Suosalo ei sulata tilannetta. Hän sanoo, että teatterit ovat poikkeusoloissa erittäin huolellisia turvatoimien kanssa. Espoon teatterin johtaja Erik Söderblom sanoo suoraan, että teatterit pitää avata.

Monologeistaan tunnettu Suosalo kiersi Suomen teattereita myös viime vuonna, kun rajoituksia höllättiin ja saleihin sallittiin puolitäyttö.

Teatteri osaa turvatoimet

– En ole missään nähnyt niin huolellisia turvatoimia. Käsidesiä riitti, katsojilla oli oltava maskit ja turvavälejä tarkastettiin mittatikulla. Ei teattereista lähtenyt ainuttakaan tartuntaketjua.

– Nyt tuntuu todella turhauttavalta, että meidän ei anneta esiintyä. Itse ruksaan muutaman viikon välein kalenteriani: peruttu, peruttu, peruttu. No myimme vaimon kanssa sijoitusasuntomme. Se oli ajateltu vanhuuden turvaksi, hymähtää Suosalo.

– Minä valitan yleensä hyvin harvoin mistään, mutta on pakko. Samaan aikaan homma vuotaa toisesta päästä, tuhahtaa Suosalo ja viittaa baarielämään.

– No nuoret kokoontuvat joka tapauksessa - kyllä minä sen ymmärrän. Mutta eikö heitä voisi alkaa rokottaa, että päästäisiin eteenpäin, miettii freelancenäyttelijä.

Tyhjille saleille ennakot, ensi-illasta ei tietoa

Espoon kaupunginteatteri kokosi pienen joukon mediaa katsomaan uutta teosta, jonka ensi-illasta ei ole mitään tietoa. August Strindbergin Aavesonaatin on ohjannut alalla liki puoli vuosisataa työskennellyt Laura Jäntti.

– Tällaista en ole ennen kokenut. Tyhjille saleille esitämme ennakkonäytöksiä. Elätämme toivoa ensi-illasta vielä tämä keväänä – tai ensi syksynä.

– Epävarmuus on nakertavaa, kun emme tiedä, milloin rajoituksia löysätään tai kenties taas kiristetään. Eniten tämä kriisi osuu nuoriin ja freelancereihin, huokaa Laura Jäntti.

Espoon kaupunginteatterin johtaja Erik Söderblom puhuu rauhallisesti, mutta hänellä on melko lailla mitta täynnä. Elämä on pelkkää odottamista.

– Esityksiä perutaan ja siirretään ja tietoa tulee kolmen viikon varoitusajalla. Ei teatterinäytöksiä polkaista pystyyn kolmessa viikossa.

Tuesta kiitoksia – ja lisää tarvitaan

– Päätöksiä tekee joku kasvoton koronanyrkki, emmekä saa koskaan tietää, mihin päätökset perustuvat, manaa Söderblom.

– Kun illalla katsoo baariin tai kuntosaliin, ei voisi aavistaa, että elämme korona-aikaa.

Söderblom ihmettelee säännösten järkevyyttä eli järjettömyyttä.

– Jos perustaisimme tänne teatteriin paitakaupan, väkeä saisi tulla miten vain. Mutta näytelmiä emme saa yleisölle esittää.

Söderblom antaa toki myös kiitosta päättäjille ja teatteriliitolle.

– Koronatukea on saatu ja se on auttanut tähän saakka. Mutta tarvitsemme vielä kolmannen ja neljännen tukikierroksen.

Vain muutama kaupunginteatteri on lomauttanut, mutta jos sulku jatkuu, lomautuksia tulee lisää. Pelkona on myös se, että kalliisti korkeakoulutetut teatterin ammattilaiset hakeutuvat muihin töihin.

Espoon kaupunginteatteri käyttää pelkästään freelance-näyttelijöitä ja tähän saakka on pysytty niin hyvin pystyssä, että palkkaa on maksettu freelancereille, vaikka esitykset ovat peruuntuneet. Siis tähän saakka.

Suurin huoli: ymmärtävätkö päättäjät

Söderblomia huolettaa kriisissä eritoten se, että päättäjät eivät näytä ymmärtävän näyttämötaiteen merkitystä – ei henkistä eikä työllistävää puolta.

– Esiintyvän taiteen ala työllistää väkeä neljä kertaa enemmän kuin metsäteollisuus. Tämä taitaa olla monelle yllätys. Olemme myös suurempi kuin ravintola-ala.

Söderblom sanoo suoraan, että teatterit on avattava. Se voi tapahtua kaikkia turvatoimia noudattaen – ja edes puolitäytöllä.

– Tämä on minun viestini nyt. Teatteriala on ollut aika hiljaa. Musiikin tekijät ovat tuoneet äänekkäämmin esille vaikeaa tilannetta.