Työministeri Jari Lindström (sin.) oli saattaa Suomen välimiesoikeuteen oikeusministeriaikanaan laittamalla nimensä paperiin, jonka sisältöä hän ei täysin käsittänyt.
Vastapuolena Suomen valtiolla olisi ollut niin sanottujen Kouri-kauppojen bulvaanina toiminut liikemies Peter Fryckman. Lindström antoi Fryckmanille huhtikuun lopulla 2017 viralliseen muotoon kirjoitetun suostumuksen, että Kouri-kauppojen veroseuraamuksia koskevat erimielisyydet voidaan ratkaista välimiesoikeudessa.
Liikemies Fryckman toimi Kansallis-Osake-Pankin välikätenä Suomen Yhdyspankin nurkanvaltauksessa 1980-luvun lopulla. Hänen määräysvallassaan olevat yhtiöt nettosivat euroissakin laskettuna miljoonia.
Fryckman sai tuomion talousrikoksista, ja hänelle mätkäistiin roppakaupalla veroja tekemästään myyntivoitosta. Fryckmanin mukaan veroja perittiin liikaa ja perusteettomasti.
Lindströmin antaman suostumuksen mukaan välitystuomioistuin olisi saanut luvan käsitellä Fryckmanin tuomioita sekä niihin liittyviä verotus- ja perintätoimia. Fryckmanin avustajana asiassa toimivan, talousrikoksista niin ikään tuomitun oikeustieteen tohtori Kari Uotin mukaan Fryckman olisi vaatinut valtiolta oikeudessa kymmeniä miljoonia euroja.
Välitystuomioistuimessa ratkotaan tavallisesti valtioiden välisiä kiistoja, mutta se voi ottaa käsiteltäväkseen myös yksityishenkilöiden ja valtioiden välisiä riitoja. Tällöin hakija tarvitsee kuitenkin valtion suostumuksen päästäkseen välimiesmenettelyyn.
"Minulle tuli heikko hetki, että menköön"
Lindström kertoo STT:lle tehneensä suostumuksen antamisessa virheen ja pitää erehdystään ikävänä ja turhana. Osaansa kuviossa näytteli Lindströmin mukaan perussuomalaisten viestintävastaava Matti Putkonen. He olivat vielä tuohon aikaan samassa puolueessa.
– Erityisavustajaani painostettiin puoluetoimistolta erittäin paljon tässä asiassa. Aika usein Putkonen tästä puhui, että asialle voisi tehdä jotain. Kun painostus kohdistui avustajaani, niin minulle tuli heikko hetki, että menköön. Tosiaan se oli kyllä virhearviointi, Lindström sanoo STT:lle.
Ministeri kertoo huonon kuntonsa vaikuttaneen päätöksentekokykyyn. Kahta ministerinsalkkua hoitanut Lindström oli vain reilua kuukautta aiemmin noin viikon kestävällä sairauslomalla työuupumuksen vuoksi. Hän ehti toimia oikeus- ja työministerinä noin kaksi vuotta. Työtaakkaa kevennettiin toukokuussa 2017, josta alkaen Lindström on ollut työministeri.
– Jos olisin ollut nykyisessä tilanteessa, olisin arvioinut tilanteen eri tavalla. Varmaan kymmenen minuuttia siitä, kun olin sen allekirjoittanut, tulin katumapäälle. Ihan varmasti sillä jatkuvalla kuormalla ja paineella oli tekemistä oman arviointikyvyn kanssa.
Putkonen tuntee Fryckmanin pitkältä ajalta ja kertoo käyneensä keskustelua asiasta Lindströmin kanssa. Hän sanoo STT:lle, että kysyi aina välillä Lindströmin erityisavustajalta, miten asia etenee. Putkosen mukaan kyse ei ollut Fryckmanin toimeksiannosta, vaan hän luotti Fryckmanin tapausta arvioineisiin asiantuntijoihin ja piti tapauksen mittaamista oikeudessa tärkeänä.
– En koe, että mitenkään olisin painostanut häntä. En varsinaista keissiä tuntenut paremmin, koska siinä oli korkeita veroasiantuntijoita. Tässähän oli kyse verottajan toimesta Fryckmanin yritykseen. Lähdin perustelemaan, että olisi hyvä että katsottaisiin, mikä oli tämä homma, Putkonen sanoo.
Putkonen ja Lindström ovat nykyään eri leireissä. Putkonen on perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokas ja Lindström kuuluu perussuomalaisista kesäkuussa 2017 irtaantuneeseen siniseen tulevaisuuteen.
Ulkoministeriö sai suostumuksen peruutettua
Ulkoministeriössä tehtiin hartiavoimin töitä, jotta ministerin suostumus saatiin peruutettua. Lopulta välitystuomioistuimen pääsihteeri päätti reilut puolitoista vuotta Lindströmin allekirjoittaman suostumuksen jälkeen viime joulun alla, ettei oikeus käsittele juttua.
Myös Lindström itse osallistui talkoisiin, jotta Suomi välttäisi oikeusprosessin. Hän lähetti välitystuomioistuimen pääsihteerille viime marraskuussa kirjeen, jossa kertoo yrittäneensä monta kertaa perua antamaansa suostumusta ja vakuuttelee, ettei kyse ole virallisesta suostumuksesta. STT sai kirjeen ulkoministeriöstä pyydettyään kaikki juttua koskevat paperit.
– Allekirjoitukseni siihen saatiin viekkaudella, se oli puoleltani erhe ja kaduin sitä pian allekirjoittamisen jälkeen, kirjeessä lukee.
Heinäkuussa 2017 Lindströmillä oli kuitenkin toinen ääni kellossa. Hän puolusti STT:lle ja Iltalehdelle antamissaan kommenteissa suostumusta sillä, että piti asiaa poikkeuksellisena. Tuolloin hän kertoi pitävänsä hyvänä sitä, että asia saadaan ratkottua EU-tasolla.
Lindström kertoo, että sanoi lehdistölle näin, vaikka oli jo tajunnut virheensä. Syynä oli se, että hänen piti perustella toimintaansa itsellensäkin, ja tämä oli "selitys joka jäi päälle".
– Mutta kun ymmärsin, että tässä on paljon isommasta asiasta kysymys, niin tulin katumapäälle, Lindström sanoo nyt.
Tuomioistuimelle lähetettyyn vetoomuskirjeeseen on liitetty myös Lindströmin Fryckmanille huhtikuussa 2018 lähettämä sähköposti, jossa hän vetoaa Fryckmaniin, ettei tämä käyttäisi suostumusta.
– Vetoan, ettei aikanaan allekirjoittamaani kirjettä Haagin vetoomustuomioistuimeen käytettäisi mihinkään. Se oli oman kokemattomuuteni syytä, Lindström kirjoittaa Fryckmanille sähköpostissa.
Kirjeessään hän perustelee, että ei edes olisi voinut tällaista suostumusta antaa, sillä asiaa ei ollut ratkaistu lain edellyttämässä esittelymenettelyssä. Tätä mieltä oltiin myös ulkoministeriössä.
"Asian voisi hoitaa siistimmin maksamalla"
Fryckmanin kanssa yritti neuvotella myös Lindströmin silloinen erityisavustaja Leena Riekkola, joka toimitti alun perin ministerin kirjallisen suostumuksen Fryckmanille. Fryckman ehdotti Riekkolan Lindströmille lähettämän sähköpostin mukaan, että asian voisi hoitaa siistimmin maksamalla Fryckmanille häneltä viety omaisuus takaisin.
Lindström ei koe, että tämä olisi ollut kiristystä. Hän toteaa, ettei hänellä tietenkään voinut olla valtuuksia mitään maksuja hyväksyä.
– Kiristys on ehkä aika vahva sana, mutta pidin sitä kyllä aika epämiellyttävänä kaiken kaikkiaan, Lindström sanoo.
Ministerin suostumus poiki oikeusministeriölle myös muita vastaavia tapauksia, joissa valtiota vaadittiin suostumaan välimiesmenettelyyn. Oikeusministeriö epäsi pyynnöt.
Yksi hakijoista valitti oikeuskanslerille ministeriön toiminnasta vedoten Fryckmanille annettuun suostumukseen. Hän näki, että hänen olisi yhdenvertaisen kohtelun vuoksi saatava pyytämänsä suostumus.
Oikeuskansleri Tuomas Pöysti kuitenkin totesi, että Lindström ei antanut suostumustaan säädetyssä esittelymenettelyssä ja päätyi ministeriön kannalle.