Mitä suojelupoliisin turvallisuusselvityksessä paljastuu? Menneisyyden virheitä syynääviä tarkistuksia tehdään jopa siivoojille ja rakennusmiehille

Selvityksiä tehdään vuodessa reilut 60 000.

Suojelupoliisi tekee selvitykset ihmisistä, jotka voivat työssään päästä käsiksi turvallisuuden kannalta kriittisiin tietoihin. Se voi tarkoittaa montaa asiaa ministeriön virkamiehestä siivoojaan tai korjausmieheen.

Selvityksiä tehdään eri laajuuksissa riippuen esimerkiksi haetun tehtävän tärkeydestä, siinä käsiteltävistä tiedoista tai niistä tiloista, joihin työtehtävässä on pääse.

Selvitysten luokat ovat suppea, perusmuotoinen ja laaja, ja niissä pengotaan eri lähteistä henkilön taustaa rikoksista taloustilanteeseen. Suppeita turvallisuusselvityksiä tehtiin toissa vuonna noin 40 500, perusmuotoisia 20 600 ja laajoja 230.

Selvitysten määrä johti rekrytointeihin

Turvallisuusselvitysten määrä kasvoi toissa vuonna aiemmasta, mutta viime vuoden lukujen arvioidaan pysyvän edellisen vuoden tasolla.

Ylitarkastaja Pekka Aho arvioi, että valtionhallinto on viime vuosina tehnyt selvityksiä aiempaa enemmän. Koska selvitys on voimassa viisi vuotta, voi työmäärä lähivuosina Supossa laskea.

– Useampi taho on hoitanut selvitykset kuntoon. Veikkaan, että selvitysten määrä pysyy tällä tasolla tai jopa vähenee, Aho arvioi.

Supon tekemien turvallisuusselvitysten määrä kasvoi huomattavasti vuonna 2016, kun suppeat turvallisuusselvitykset siirtyivät paikallispoliisilta suojelupoliisin pöydälle.

– Ollaan jouduttu rekrytoimaan lisää väkeä. Nyt käynnissä olevien rekrytointien lisäksi ei tarkoitus tehdä lisää, mutta jos selvitysten määrä kasvaa, niin lisätään, Aho kertoo.

Tehtävien selvitysten määrää toivotaan vähentävän noin vuoden käytössä ollut turvallisuusselvitysrekisteri. Siihen tallennetaan kaikki tehdyt turvallisuusselvitykset, millä toivotaan vältettävän jatkossa tarpeettomat uudet selvitykset, jos vanha selvitys esimerkiksi tehtävää vaihtaessa on yhä riittävä.

Selvitys tarpeen monella alalla

Selvityksiä tehdään monenlaisille tahoille, joilla on yhteys valtion turvallisuuteen. Valtaosa selvityksistä tehdään Ahon mukaan julkiselle puolelle, erilaisia virkanimityksiä varten ja henkilöille, jotka pääsevät käsiksi arkaluontoiseen tietoon.

Sellaisia voivat olla esimerkiksi valtion virastot ja ministeriöt, turvallisuusviranomaiset, liikenne-, energia- ja telealan yritykset ja näiden alihankkijat esimerkiksi IT-alalla. Yhteistä näillä on pääsy arkaluonteiseen tietoon tai ulkopuolisilta suojattuihin tiloihin.

Esimerkiksi eräisiin ministeriöiden tai energiantuotannon tiloihin ja lentokentille pääsevät siivoojat tai huoltotöiden tekijät voivat joutua selvitykseen työtään varten.

Vastaavasti myös IT-alan yrityksen työntekijät voivat päästä näiden käsiksi näiden tahojen järjestelmiin tai tietoihin tavalla, joka vaatii turvallisuusselvitystä.

Suomessa poikkeuksellisen paljon selvityksiä yrityksille

Yksi peruste turvallisuusselvitysten piiriin pääsemiselle on myös se, että jos yritys edustaa erittäin merkittävää yksityistä etua.

Tällaisia ovat esimerkiksi suuret vientiyritykset.

– Siinä halutaan turvata, jos Suomessa esimerkiksi jotain erittäin tärkeää kehitystyötä, jolla kansantaloudellista merkitystä. Että rattaat pyörivät, ja tietotaito pysyy Suomessa, Aho kuvailee.

Ahon mukaan osa yrityksistä pyrkii itse hakeutumaan turvallisuusselvitysten piiriin, mutta osaa Supo lähestyy itse ehdottaen asiakkuutta.

Hän kehuu, että Suomessa laki mahdollistaa tällaisten turvallisuusselvitysten tekemisen monia muita Euroopan maita paremmin.

– Suomessa tehdään Euroopan mittakaavassa poikkeuksellisen paljon turvallisuusselvityksiä yksityiselle puolelle, hän kertoo.

Mitä turvallisuusselvityksessä paljastuu?

Turvallisuusselvityksessä Supo selvittää ihmisen taustan. Supo esimerkiksi selvittää, onko henkilö syyllistynyt rikoksiin tai onko hänestä muita merkintöjä turvallisuusviranomaisten tai oikeusjärjestelmän rekistereissä.

Henkilöltä voidaan selvittää esimerkiksi tämän taloudelliset vaikeudet, sidonnaisuudet ulkomaille tai mahdollinen osallistuminen ääriliikkeissä oikeusvaltiota vastaan.

Vaikka jotain rötöstelyitä tai muita seikkoja ilmenisikin, ei niitä välttämättä ilmoiteta selvityksen hakijalle. Supossa arvioidaan aina, onko tiedolla merkitystä haetussa tehtävässä.

– Peilataan jokainen selvitys tapauskohtaisesti. Mitä arkaluonteisempaan tietoon pääsee, sitä matalammalla kynnyksellä ilmoitetaan, Aho kertoo.

– Rattijuopumuksella on väliä, jos haetaan ministerin autonkuljettajaa. Mutta jos pystyttää telineitä ministeriön pihalle, niin sillä ei ole mitään merkitystä, hän antaa esimerkin.

Kaikkia tietoja ei kohde itsekään saa

Selvitys on itsessään kirjallinen ilmoitus, jossa luetellaan ilmi tulleet faktat, jotka voivat vaikuttaa hakijan mahdollisuuksiin toimia kyseisessä työtehtävässä.

Selvityksen pyytäjä päättää, miten ilmi tuleviin tietoihin suhtautuu. Aho ei osaa sanoa, mikä merkitys Supon antamalla selvityksellä yleensä on rekrytointipäätöksessä.

– Pyytäjä päättää, rekrytoiko henkilön. Me kerromme vain löydökset, Aho sanoo.

Selvitys tehdään aina selvityksen kohteen luvalla, ja sen kohde saa itsekin selvityksen sisältämät tiedot.

Poikkeuksena ovat turvallisuusviranomaisten rekisterien ne tiedot, joihin kohteella itsellään ei ole tarkastusoikeutta. Tällaisia tietoja on selvityksissä kuitenkin hyvin harvoin, vain yksittäisiä vuodessa.

Ylipäänsä vain 2–3 prosentissa turvallisuusselvityksistä selviää huomautettavia seikkoja, suppeissa selvityksissä hieman perusmuotoisia selvityksiä useammin.