Mannerheimin Lastensuojeluliiton pääsihteeri Mirjam Kalland on huolissaan nuorten perheiden jaksamisesta. Taannoiset perhesurmat ovat nostaneet esiin etenkin pikkulasten äitien tilanteen.
Sekä lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila että Mannerheimin Lastensuojeluliiton pääsihteeri Mirjam Kalland katsovat, että perheet jäävät liian usein pienten lasten kanssa tyhjän päälle.
Yhtenä syynä tähän on pidetty sitä, että lähimaiset ovat usein kaukana, joten avun saaminen on hankalaa. Kalland kehittäisikin Suomeen esimerkiksi perhekeskusmallia, joissa nuoret perheet voisivat tavata toisiaan ja saisivat tarvitsemiaan palveluja saman katon alta.
Kallandin mukaan niin sanottu varhaisen tuen malli toisi monia hyötyjä. Perheet saisivat apua ajoissa ja kunnille koituisi säästöjä.
– On kuntia, jotka ovat lähteneet kehittämään varhaiseen tukeen liittyviä palveluja erittäin suurella menestyksellä. Kun perheet ovat saaneet tukea varhain, niin perheet ovat hyötyneet niistä. Työntekijät ovat sitä mieltä, että se on ollut onnistunut ratkaisu ja kuntatalouskin on elpynyt näiden toimien tuloksena. Säästöt ovat syntyneet muun muassa lastensuojelusta.
Lama vei voimavarat
Osa tämän päivän ongelmista on perua myös 1990-luvun laman sekä sosiaalipuolen ratkaisuista. Tuolloin purettiin laitoshoitojärjestelmää ja ohjattiin potilaita kotiin. Mirjam Kallandin mukaan kuntien voimavarat hupenivat avohoitopotilaiden hoitoon ja nuoret perheet jäivät huomiotta.
– Olen saanut sähköposteja, joissa äidit kertovat, että vielä 1980-luvulla ja -90-luvun alussa perheet saivat apua suoraan vaikka terveyskeskuksesta. Kotiin lähetettiin kodinhoitaja ja äiti sai levätä. Sosiaalialan palvelurakennemuutoksen vuoksi tästä jouduttiin luopumaan 1990-luvun puolivälissä.
Nykyjärjestelmää, jossa apua saa vasta lastensuojelun kautta, Kalland pitää ongelmallisena. Hänen mukaansa malli on jäykkä, palvelut ovat liian hajallaan ja kynnys avun hakemiseen voi olla korkealla.