Lastensuojelun tilanne on vaikeutunut, arvioivat lastensuojelun järjestäjät Kuntaliiton kyselyssä. Huolenaiheiksi nousivat erityisesti lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden järjestäminen ja sosiaalityön vaikea sijaistilanne.
Kuntaliiton erityisasiantuntijan Aila Puustinen-Korhosen mukaan tulokset eivät tulleet täytenä yllätyksenä.
– Kuntatalouden tiukennukset ovat olleet näkyvissä, ja oletin niiden vaikuttavan myös lastensuojeluun. En kuitenkaan olettanut lastensuojelun palveluiden saatavuudessa olevan näin paljon heikennyksiä.
"Tilanne on katastrofaalinen"
Puustinen-Korhonen kutsuu lastensuojelun mielenterveyspalveluiden tilannetta katastrofaaliseksi.
Noin kolmasosa kyselyyn vastanneista kertoi sijoittavansa lapsia usein kodin ulkopuolisiin sijoituksiin, koska mielenterveyspalvelut eivät ole onnistuneet syystä tai toisesta.
– Ajatuksena on, että sijoittamisella halutaan vakauttaa lasten kasvua, jos kotona on ongelmia. Sijaishuoltoon liittyy kuitenkin useita epävakaustekijöitä: laitoksissa henkilökunta toimii kolmessa vuorossa, siellä pyörii sijaisia, lapset vaihtuvat ympärillä, tuttu ympäristö voi kadota kokonaan ja lapsen pysyvät ihmissuhteet saattavat katketa eikä uusia tule.
– On väärä oletus, että sijaishuollolla saataisiin vakaa ympäristö. Se on riskipeliä, eikä sitä pitäisi käyttää mielenterveyshoidon vaihtoehtona.
Väliinputoajille etsitään apua
Ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja myöntää mielenterveyspalveluihin liittyvän ongelman. Hänen mukaansa sosiaali- ja terveysministeriöllä on meneillään selvitys, jossa etsitään apukeinoja muun muassa lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian väliin jääville lapsille.
– Se on alue, joka ei ole nuorisopsykiatrian keinoin autettavissa, mutta myöskään lastensuojelulla ei ole riittäviä keinoja niiden nuorten auttamiseen. Nämä kiireesti apua tarvitsevat nuoret eivät sovi nykyisiin palveluprofiileihin, eivätkä perinteiset lastensuojelupalvelut riitä heidän auttamiseensa.
Sosiaalityöntekijän sijaiskelpoisuusvaatimukset tiukentuivat vuonna 2016, mikä on aiheuttanut sijaispulaa useissa kunnissa. Yksi sosiaalityöntekijä voi olla vastuussa 30–130 lapsesta, ja jaksaminen on kovilla.
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus huoletti Kuntaliiton kyselyyn vastanneita, mutta Puustinen-Korhonen ja Kananoja uskovat ainakin sote-uudistukseen kaavaillun tiimimallin helpottavan työntekijöiden taakkaa.
– Pienissä kunnissa voi olla yksi tai kaksi lastensuojelutapausta, jolloin sosiaalityöntekijä tekee paljon muutakin. Suurissa kunnissa taas on erikoistuneempia lastensuojelutyöntekijöitä. Sotessa katsotaan koko maakunnan lastensuojelutapauksia, ja ne yritetään organisoida tasaisemmin lastensuojelutiimeille, Kananoja sanoo.
Löyhempi vaatimustaso?
Kuntaliitto on myös ehdottanut tilanteen helpottamiseksi muun muassa sijaisten kelpoisuusvaatimusten löyhentämistä ja koulutusohjelmaan pääsemisen helpottamista.
Kananoja johtaa ministeriön käynnistämää ryhmää, joka selvittää parhaillaan lastensuojelun kuormittavuutta. Hän ei halua ottaa kantaa Kuntaliiton ehdotuksiin ennen kuin selvitystyö on valmis.
– Lastensuojelu edellyttää hyvin räätälöityä työtä, koska siellä on asiakkaita aina nuorista vauvaperheistä huumeongelmaisiin tai rikoshistorian omaaviin nuoriin. Lasten ja nuorten ryhmissä on todella vaativia tilanteita, ja siinä tarvitaan ammattilaisia, se on ihan selvä.