Moottoripyöräkerho Cannonballin johtohahmoa Janne Tranbergia on yleensä totuttu kuulemaan kerhostaan tai näyttävistä tatuoinneistaan. Usein hän on haastatteluissa kritisoinut virkavaltaa ja puolustanut kerhoaan rikosepäilyiltä.
MTV Uutisten isänpäivähaastattelussa Tranberg puhuu kuitenkin asiasta, joka kuuluu miehen elämään vähintään yhtä kiinteästi kuin kerho. Tranbergin kolmasluokkalainen tytär asuu isänsä kanssa joka toinen viikko ja siihen arkeen kuuluvat läksyt, ystäväkirjat ja partio.
Tänään ei kuitenkaan ole arjen aika, vaan Tranberg ja tytär juhlistavat isänpäivää ravintolassa.
– Ensin katsotaan, millaisen kortin tytär on tänä vuonna tehnyt ja sitten mennään yhdessä syömään. Leffassakin saatetaan käydä, Tranberg kertoo.
Kaiken kaikkiaan Tranberg kokee olevansa aika tavallinen isä, tai iskä, kuten tytär häntä kutsuu.
– Samalla tavalla meillä tehdään koulutehtäviä yhdessä koulun jälkeen, hän sanoo.
Putkasta synnytyssaliin
Ihan tavallinen isän ja tyttären tarina ei kuitenkaan ole. Kun tytär syntyi kesäisenä päivänä yhdeksän vuotta sitten, poliisi kyyditti Tranbergin synnytyssaliin putkasta.
– Tyttären saaminen ensimmäistä kertaa syliin oli mielenkiintoinen kokemus. Isäksi tuleminen vaati totuttelua. Nyt arki sujuu paremmin, kun lapsi on kasvanut, ja vaippajutuista on päästy eroon. En ollut niissä kovin hyvä, Tranberg naurahtaa.
Kasvattajana Tranberg kannustaa tytärtään reippauteen ja rehellisyyteen.
– Jonkinlainen kuri pitää olla aina. Jos koulukirjat unohtuvat kouluun, ei illalla iPadeja käytetä.
Tytär asuu isällään joka toisen viikon. Silloin arkeen kuuluvat läksyt ja harrastukset. Kuva: Tranbergin kotialbumi
Lapsen kaverit ja heidän vanhempansa suhtautuvat Tranbergiin arkisesti – ainakaan kukaan ei ole sanonut mitään päin naamaa.
– Näillä tatuoinneilla saa tietysti ylimääräisiä katseita, mutta yleensä vanhemmat moikkaa ja juttelee. En ole koskaan kokenut mitään ennakkoluuloja.
Vankilassa oli vaikea tavata lasta
2010-luvun alussa Tranbergia kutsuttiin Suomen etsityimmäksi rikolliseksi ja hän istui vankilassa useamman vuoden. Vankila-aika on ollut isän ja tyttären suhteelle ehdottomasti vaikeinta.
– Siellä on todella hankala tavata lasta. Pleksin takaa se olisi onnistunut joka viikonloppu, mutta kuka haluaa tavata lapsensa siten, Tranberg kysyy.
Tranbergin mielestä vankiloiden tapaamiskäytännöt perheiden osalta ovat epäinhimillisiä ja sotivat niiden omia periaatteita vastaan.
– Vankilalaitoksen pitäisi edistää perhesuhteita, mutta nyt se rikkoo niitä. Pitää muistaa, ettei ole lapsen vika, jos vanhempi on vankilassa.
Kaiken kaikkiaan perheet ovat kiinteä osa Cannonballia. Helsingin Alppilassa sijaitsevassa päämajassa käy kerholaisten vaimoja, tyttöystäviä ja lapsia useamman kerran viikossa.
Jäseniksi naiset eivät kuitenkaan pääse.
– Tytär tietää, että tämä on miesten kerho ja naiset käyvät vain vierailulla. En kuitenkaan koe, että ohjaisin häntä ajattelemaan, että on vain miesten hommia tai naisten hommia. Hän saa tehdä asioita, mitkä tuntuvat hyviltä ja olla sellainen kuin on.