Toimittaja Niko Nurminen on parhaillaan Antarktiksella. Etelämantereen oloista myös MTV Uutisille raportoiva Nurminen on osa yhteensä kahdeksan hengen Suomen Etelämanner-tutkimusohjelman FINNARP-retkikuntaa.
3:59
Etelämantereen jäätikkö sulaa kiihtyvää tahtia. Katso video!
Antarktis on Maapallon eteläosassa sijaitseva alue, johon sisältyy Etelämanner ja sitä ympäröiviä saaria Eteläisessä jäämeressä. Retkikunnan matka alkoi marraskuun lopussa ja se kestää helmikuun puoliväliin.
Nurmisen lisäksi retkikuntaan kuuluu retkikunnan johtajan lisäksi kolme tutkijaa, mekaanikko, kokki/emäntä ja lääkäri. Tammikuun alkupuolella Antarktikselle odotetaan vielä kahta suomalaista lisää.
Perusleiri Suomen tutkimusasema Aboalla
– Tukikohtana toimii Suomen tutkimusasema Aboa, joka sijaitsee 73. leveyspiirillä. Toimintasäteemme on noin 150 kilometriä Aboasta, Nurminen kertoo.
Suomalaisten Aboa-tutkimusasema Etelämantereella. Handout arkistokuvaa.
Vaikka retkikunnan jäsenet yöpyvät enimmäkseen tutkimusasemalla, vaativat jotkin kenttämatkat Nurmisen mukaan myös yhden tai useamman yön telttaleiriytymisiä jäätiköllä.
– Peruskylmän ja voimakkaiden tuulien, liukkauden ja louhikoiden lisäksi suurin vaara ovat railot.
Lue myös: Miltä tuntuu työskennellä Etelämantereella tai nukkua kopissa keskellä Grönlantia? Suomalainen Mikko tietää: "Jääkarhu mursi oven"
Viimeisen kahden viikon aikana Nurminen on joutunut kahden myrskyn keskelle.
Keskiviikkona päättyneessä myrskyssä hyiset tuulet puhalsivat jopa yli 50 metriä sekunnissa.
– Sellaisissa olosuhteissa vain välttämättömät asiat pystyy hoitamaan ulkona, koska tuuli vie kaiken mennessään, Nurminen kuvailee.
Esimerkiksi ulkona liikkuminen on käytännössä pakko hoitaa konttaamalla.
– Kypäräkin on hyvä pitää päässä, koska tuolla voi lentää kiviä, Nurminen lisää.
Pingviinikuvia ei ole luvassa
Nurmisen kokemuksia antarktiksella voi seurata, datayhteyksien niin salliessa, sosiaalisessa mediassa. Twitterissä hän esiintyy nimellä @niko.nurminen ja @acorrespondent, Instagamissa hän on niko.nurminen ja acorrespondentworld ja FB:ssä acorrespondent.
– Varsinaista internet-pääsyä täällä ei ole, vaan datan kanssa sinnitellään Iridium-satellittiyhteyden kanssa.
Nurminen kertoo, että eniten häneltä on kysytty kuvia pingviineistä. Niitä ei kuitenkaan ole luvassa, valitettavasti.
– Pingviinejä ei todennäköisesti kuvissani tule näkymään, koska Aboa sijaitsee noin 130 kilometriä rannikosta sisämaahan päin. Käymme kyllä huoltamassa ja virittämässä rannikolla sijaitsevia säähavainnointiasemia, mutta niillä kohdin ei ole pingviiniyhdyskuntia.
– Toistaiseksi ainoat paljain silmin havaitsemani elämänmuodot ihmisen lisäksi ovat lintuja, joiden laji on lumimyrskylintu.
Nämä pingviinit on kuvannut Etelämantereella aiemmin tutkimusretkellä ollut ilmakehätutkija Mikko Sipilä.
Ankarat olosuhteet vaativat myös varusteilta paljon
Liikkuminen Antarktiksella vaatii omat kommervenkkinsä ja myös suomalaisretkikunnan käyttämät menopelit ovat olosuhteiden mukaiset.
– Liikumme täällä moottorikelkoilla, nasu-tela-ajoneuvoilla ja antarktisiin oloihin viritetyillä Hilux-maastoautoilla. Ja pidemmät siirtymät tehdään tietysti suksilentokoneilla, mutta seuraava lento on näillä näkymin edessä vasta helmikuussa, kun Aboalta lähdetään taittamaan matkaa kohti Suomea.
Etelämantereella liikutaan suksikoneilla. Arkistokuvaa, kuvaaja ilmakehätutkija Mikko Sipilä.
Satoja kiloja mitta- ja tutkimuslaitteita
Suomalaistutkijat keskittyvät Antarktiksella jää-, lumi- ja ilmakehätutkimukseen.
– Päätieteenalat ovat geofysiikka ja meteorologia. Mukana on monta sataa kiloa mittalaitteita Suomesta ja kansainvälisiltä tutkimuslaitoksilta.
– Osa tutkimuslaitteista on pysyvästi Aboalla joko tekemässä mittauksia automaattisesti ympäri vuoden, tai ne otetaan suojistaan esiin ja pystytetään tutkimuskauden ajaksi ympäristöön. Osa laitteista taas on nyt ensimmäistä kertaa tieteentekijöidenkäytössä missään päin maailmaa, Nurminen selostaa.
Nurminen on matkalla mukana journalistina. Hän on retkikunnan jäsen, mutta on hankkinut rahoituksensa itse.
– Kuvaan koko matkan ajan dokumenttielokuvaa, jonka työnimi on "Ilmastonmuutoksen ulkovartio". Päätukijoitani ovat Suomalainen tiedeakatemia, Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta, Alfred Kordelinin säätiö ja JOKES. Työkalujen kanssa minua on auttanut Rajala Proshop.