Tehtaat, varastot, työmaat ja maantiet kaipaavat lisää työntekijöitä Ukrainassa, kun miehiä värvätään rintamalle. Naisten asema työelämässä on mullistunut, mutta asenteet muuttuvat hitaammin.
Kiovan laitamilla sijaitsevalla parkkipaikalla Nataliia Tshernega, 48, kiipeää kuorma-auton kyytiin, kiinnittää turvavyön ja kääntää avainta. Etupenkillä istuva opettaja ei enää anna ohjeita, ainoastaan määrää reitin. Kurssin loppukoe koittaa jo saman viikon lopulla.
Reskilling Ukraine on ruotsalaisjärjestö, joka on kouluttanut tämän vuoden aikana kolmesataa ukrainalaisnaista kuorma-autonkuljettajiksi. Lisäksi koulutusta on tarjolla linja-autokuljettajiksi, pian myös kaivinkonekuljettajiksi tähtääville.
Myös muut järjestöt ja valtio uudelleenkouluttavat naisia eri aloille ympäri Ukrainaa. Kun miehistä suuri joukko on värvätty armeijaan, monilla miesvaltaisilla aloilla on podettu työvoimapulaa. Lisäksi ulkomaille on paennut työikäisiä naisia.
Aiemmin kassatyöntekijänä työskennellyt Tshernega paljastaa halunneensa rekkakuskiksi jo lapsena. Haave jäi toteuttamatta, koska raitiovaunukuljettajana työskennellyt äiti varoitti työn olevan fyysisesti raskasta. Tshernega päätyi naimisiin rekkakuskin kanssa, joka kannusti vaimoaan hakemaan kurssille.
Käytännön syyt olivat taustalla myös, kun Ljudmila Tkatshenko, 40, päätti hakea mukaan. Pitkät työpäivät verkkokaupan ja kirjanpidon parissa evät tuoneet tarpeeksi tuloja kahden lapsen kasvattamiseen.
– Monissa perheissä naisten tehtäväksi on jäänyt perheestä huolehtiminen, kun miehet ovat menneet rintamalle. Meidän täytyy pysyä vahvoina. Minä aion pysyä vahvana, hän kertoo.
Hän kertoo nähneensä, kuinka sota vaikuttaa suoraan alaan, jolle hän on työllistymässä. Puolan rajalla hän todisti, kuinka mieskuljettajia talutettiin pois ajoneuvoistaan, suuntana mahdollisesti armeijan toimisto ja värväys asevoimiin.
– Rekat lasteineen jätettiin tienlaitaan, hän kuvailee.
Ukrainalaisnaisille suuria harppauksia työelämässä jo 2010-luvulla
Viime vuosina naissotilaat ovat olleet runsaasti esillä mediassa kertomassa päätöksestään ryhtyä puolustamaan isänmaataan. Naisten asema ei ole sodan aikana muuttunut vain asevoimissa, vaan muutos leikkaa läpi koko yhteiskunnan.
– Tämä on meille mahdollisuus ymmärtää, että naisten paikka ei ole vain keittiössä tai päiväkodissa, vaan he voivat myös nousta yhteiskunnan avainrooleihin. Naisten sosiaalinen asema Ukrainassa on noussut, arvioi johtaja Anton Hrushevsky Kiovan kansainvälisestä sosiologian instituutista.
Ukrainan valtion työvoimalaitoksen mukaan esimerkiksi rakennusalalla työskentelevien naisten osuus loikkasi 20 prosentista 38 prosenttiin viime vuonna.
Venäjän täysimittaisen hyökkäyksen alkamisen jälkeen tehtiin myös historiallinen lakimuutos, joka salli maan alla työskentelyn hiilikaivoksissa naisille. Aiemmin työn olosuhteita pidettiin liian vaarallisina. Fyysistä vaativuutta tai yleistä monimutkaisuutta on pidetty esteenä naisille lukuisissa ammateissa vielä tälläkin vuosituhannella. Stereotypioiden vuoksi naiset saivat esimerkiksi pitkään ajaa johdinbusseja, mutta eivät junia.
Tämä muuttui vuonna 2017 maan hallituksen kumotessa lain, joka kielsi naisilta 450 vaarallisena pidettyä ammattia. Sen myötä naisille avautui urapolkuja esimerkiksi metronkuljettajina, pelastajina ja metallialalla. Vuotta myöhemmin naisille myönnettiin lupa taistelutehtäviin armeijassa.
Asenteet muuttuvat lakeja ja työpaikkoja hitaammin. Razumkov-ajatushautomon kyselyssä naisten laaja-alaisempaa työllistymistä ei suinkaan pidetty ensisijaisena keinona nujertaa työvoimapulaa. Vain 15,5 prosenttia vastaajista ajatteli, että naisten palkkaaminen miesvaltaisille aloille olisi hyvä täsmäkeino.
Sen sijaan yli puolet vastaajista kannatti mieluummin työntekijöiden uudelleenkouluttamista ja työtehtävien muuttamista, nuorten työntekijöiden palkkaamista sekä ulkomaille muuttaneiden ukrainalaisten houkuttelua takaisin kotimaahan. Jopa iäkkäiden ja vammautuneiden työllistymisen edistämistä kannatettiin enemmän, kuin naisten työllistymistä miesvaltaisille aloille. 24 prosenttia piti sitä sopivana keinona.
Ilman turvatakuita moni saattaa lähteä Ukrainasta
Varsinkin suorittavilla aloilla työvoimapulan ainoa syy ei silti ole se, että miehiä on vähemmän. Anton Hrushevsky muistuttaa, että noin puolet Ukrainan taloudesta on varjotaloutta.
– Moni ukrainalainen on varakkaampi, kuin verotiedot kertovat. Siksi rima voi olla korkea matalapalkkaisten työpaikkojen vastaanottamiselle.
Razumkov-ajatushautomo arvioi noin kahden tai kolmen miljoonan ukrainalaisen tekevän töitä pimeästi.
Työelämä tulee olemaan murroksessa myös silloin, kun sota joskus päättyy. Ainoa syy sille ei ole kotiin palaavat sotilaat. Hrushevsky nostaa esiin sen, miten tärkeää Ukrainan olisi saada jonkinlaiset turvatakuut osana rauhansopimusta. Se olisi Ukrainan lisäksi eduksi koko Euroopalle.
Hän esittää seuraavanlaisen ajatusleikin Harkovassa asuvasta perheestä.
– Jos tehtäisiin rauhansopimus ilman turvatakuita, jäisitkö lastesi kanssa kaupunkiin lähelle Venäjän rajaa, vai muuttaisitko ulkomaille? Uskon, että valinta on itsestään selvä, koska Venäjä voisi hyökätä uudelleen viiden vuoden kuluttua. Ukrainalaiset tässä tilanteessa valitsisivat mieluummin lähteä Puolaan, Saksaan tai Suomeen paremmin palkatun työn perässä.
Seurauksena olisi vanhusten asuttama näköalaton rajaseutu, sellainen kuin Hrushevskyn kotiseutu Herson on nyt.
“Kaikki pienet autot väistävät – mahtavaa!”
Palataan vielä ajokoulun oppitunnille Kiovaan. Oppilaat kertovat, etteivät ole ainakaan vielä kohdanneet vähättelyä tai kummastelua uudesta urapolustaan miehisellä alalla. Nataliia Tshernega näkee sukupuolessaan hyötyjäkin.
– Jos nainen pyytää apua, kuka tahansa mies missä maassa hyvänsä auttaa mielellään, hän toteaa.
Ukrainassa työelämän suurin haaste naisille on edelleen perheen ja lastenhoidon yhteensovittaminen työn kanssa. Osittain siitä syystä myöskään Tkatshenko ei välttämättä lopulta aio etsiä työtä kuljettajana. Taitojaan hän mieluummin käyttäisi opettaakseen muita naisia ajamaan.
– Tai ehkä haen rahoitusta perustaakseni oman logistiikkayrityksen, joka työllistäisi vain naisia.
Sen sijaan Tshernegaa ajaa eteenpäin into autoiluun.
– Haaveilen ajamisesta, kuormien toimittamisesta ja rahan tienaamisesta, sillä minulla on kolme lasta. On mahtavaa tunne, kun pääsee ajamaan suurta ajoneuvoa. Kaikki pienet autot väistävät. Kannattaa kokeilla!
Kun ensimmäinen kurssi on suoritettu, seuraava tavoite on jo näköpiirissä. Hän aikoo hankkia ajokortin, jolla saa ajaa suurempia ajoneuvoyhdistelmiä.