Aika ajoin Suomessa viriää keskustelu yhteiseen katsomusaineen opetukseen siirtymisestä kouluissa.
Perinteisesti evankelis-luterilainen kirkko on ollut ajatusta vastaan, mutta kuluneella viikolla kirkon piiristä kantautui toisenlainen, poikkeuksellinenkin puheenvuoro.
– On aika arvioida, tukeeko nykyinen opetuksen malli uskonnollisten perinteiden tuntemisen rinnalla riittävästi uskontolukutaitoa ja mahdollistaako se dialogin eri katsomusten välillä, vai onko jo uuden yhteisen katsomusaineen aika, Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen kirjoitti Helsingin Sanomissa julkaistussa kolumnissaan.
Tarve uudistaa katsomusaineiden opetusta tunnistettiin jo viime keväänä opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta tehdyssä selvityksessä, jossa kartoitettiin katsomusaineiden nykytilaa sekä uudistamistarpeita.
Selvityksen mukaan nykyinen kahteen oppiaineeseen – uskontoon ja elämänkatsomustietoon – jakautuva katsomusaineiden opetus kohtaa tulevaisuudessa merkittäviä haasteita väestömuutosten ja katsomuksellisen moninaisuuden lisääntyessä.
Selvityksessä esitetyn ehdotuksen mukaisesti katsomusaineiden opetuksen uudistamista pohtimaan perustettiin joulukuussa kehittämistyöryhmä. Sen tehtävänä on tuottaa ehdotuksia katsomusaineiden opetuksen uudistamisesta perusopetuksessa, lukio-opetuksessa sekä ammatillisessa koulutuksessa.
Video: Sadat ihmiset keskustelivat Helsingissä ymmärryksen tarpeesta uskontojen välillä (30.5.2019)
2:16
Mitään siirtymää nykyisestä mallista yhteisen katsomusaineen opetukseen ei tällä hetkellä kuitenkaan ole valmisteilla, korostaa opetusneuvos Outi Raunio-Hannula Opetushallituksesta. Kehittämistyöryhmän toimeksiantoon ei kuulu kartoittaa yhteiseen katsomusaineeseen siirtymisen saamaa kannatusta.
Aloitteen on tultava poliitikoilta
Käytännössä uuden katsomusaineen luominen uskonnon ja elämänkatsomuksen oppiaineiden tilalle vaatisi eduskunnan päätöksen ja useita lakimuutoksia.
– Lainsäädännön muuttaminen voi käynnistyä esimerkiksi hallitusohjelman kirjauksesta, jossa poliitikoilla on tietysti keskeinen rooli, sanoo Raunio-Hannula.
Uusi oppiaine vaatisi perusopetuksen ja lukiokoulutuksen kohdalla muutoksia muun muassa perusopetuslakiin, lukiolakiin sekä muihin säädöksiin, jotka koskevat katsomusaineiden opetusta.
Edellisen kerran suurempia muutoksia katsomusaineiden opetusta koskevaan lainsäädäntöön tehtiin vuonna 2003 uskonnonvapauslain uudistuksen myötä.
– Tuolloin uskonnonopetus muuttui tunnustuksen mukaisesta opetuksesta oman uskonnon opetukseksi. Opetussuunnitelmien perusteiden mukaan uskonnon eri oppimäärissä tutustutaan oman uskonnon lisäksi myös laajemmin erilaisiin uskontoihin ja muihin katsomuksiin.
Lakimuutosten lisäksi siirtymällä olisi myös laajempia vaikutuksia, huomauttaa Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n erityisasiantuntija Tuomo Laakso.
– Katsomusopetukseen liittyvät myös opettajien kelpoisuuskysymykset ja se, mistä opettajat löytyvät ja tarvitaanko jonkinlaista täydennyskouluttamista.
Opetussuunnitelman muuttaminen vain yhden oppiaineen osalta olisi kuitenkin Laakson mukaan mahdollista.
– Ylipäätään OAJ:n näkemys on se, että opetussuunnitelmaa pitäisi nimenomaan avata aina tarpeen mukaan niiltä osin kuin se on perusteltua eikä niin, että kymmenen vuoden välein tehdään totaalinen täysremontti.
Lapsiasiavaltuutettu: Lasten uskonnonvapaus ei toteudu täysin Suomessa
Nykyisen mallin mukaisesti evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvien lasten ja nuorten on pakko osallistua evankelis-luterilaisen uskonnon opetukseen ja vastaavasti Suomen ortodoksiseen kirkkoon kuuluvien ortodoksisen uskonnon opetukseen, jos opetuksen järjestäjä tarjoaa ortodoksisen uskonnon opetusta. Nämä oppilaat eivät saa valita elämänkatsomustiedon opiskelua oman uskonnon opiskelun sijasta, vaikka niin tahtoisivat.
Muihin uskontoryhmiin kuuluville järjestetään oman uskonnon opetusta perusopetuksessa huoltajien ja lukiokoulutuksessa opiskelijan omasta pyynnöstä.
Lapsiasiavaltuutetun mukaan nykykäytäntö loukkaa yhdenvertaisuutta ja on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen vastainen. Lapsiasiavaltuutettu myös huomauttaa, ettei uskonnonvapaus Suomessa toteudu täysin lasten osalta, koska esimerkiksi evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvan lapsen tai nuoren ei tällä hetkellä ole mahdollista osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen. Toisaalta osa lapsista jää vaille uskonnon opetusta, koska usean pienen uskontokunnan opetusta ei pystytä järjestämään.
OAJ pitää nykyistä tapaa järjestää katsomusaineiden opetus kuitenkin lähtökohtaisesti kannatettavana.
– Siltä osin merkittävää uudistamistarvetta (opetussuunnitelmassa) ei mielestämme ole, Tuomo Laakso sanoo.
Laakson mukaan katsomusaineiden opetuksessa on kuitenkin kohtia, joita olisi hyvä käydä läpi. Yksi niistä on juuri se, ettei esimerkiksi evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluva oppilas voi valita, mihin opetukseen osallistuu.
Toinen epäkohta on se, että perusopetuksessa voi tällä hetkellä valita, että osallistuu koulun antaman katsomusopetuksen sijaan oppilaitoksen ulkopuolella järjestettävään katsomusopetukseen, Laakso sanoo.
– On erittäin tärkeää, että katsomusopetusta järjestetään opetussuunnitelman puitteissa kelpoisten opettajien antamana. Sen tulisi tavoittaa kaikki oppijat eli käytännössä olla yhdenvertaisesti velvoittavaa, jolloin katsomusopetukseen ei olisi mahdollista osallistua oppilaitoksen ulkopuolella.