Avioehtoa ei tehdä vain mahdollisen eron vuoksi, vaan se tuo myös taloudellista turvaa ja sillä voidaan taata esimerkiksi lesken taloudellinen asema. Sopimuksen voi tehdä myös häiden jälkeen.
Avioehdon ottaminen koetaan helposti epäromanttisena tekona, onhan se vihjaus mahdollisesta erosta. Asianajaja Riitta Laakson mukaan etenkin nuoret osaavat kuitenkin nykyään erottaa taloudellisen tilanteen ja rakkauden toisistaan.
– Siitä huolimatta, että kummallakin on osittain oma talous, voidaan olla tosi rakastuneita ja hyvässä parisuhteessa. Ajatellaan, että avioliitto tuo elämänkumppanin, ei taloudellista turvaa, Laakso toteaa.
Laakson mukaan avioehdosta pitäisi keskustella luontevasti samaan tapaan kuin vaikkapa kaason valinnasta tai häiden ohjelmasta.
– Olisi hyvä jos siitä tulisi selkeästi automaatio. Esimerkiksi häämessuilla onkin nykyään myös asianajajia, jotka kertovat sopimuksesta ja eri vaihtoehdoista, Laakso kertoo.
Millainen avioehto on paras?
Laakso muistuttaa ettei avioehdolla varauduta vain mahdolliseen eroon, vaan se on usein keino esimerkiksi turvata lesken asema mahdollisen kuolemantapauksen sattuessa.
– Avioehtosopimuksella voidaan vaikuttaa myös omaisuuden jakamiseen lesken ja lasten välillä kuolemantapauksen sattuessa
Millaista avioehtoa asiantuntija sitten itse suosittelee?
– Tästä keskustellaan usein etenkin nuorten kanssa. Yleensä ihmiset haluavat, että avioehto koskisi sitä omaisuutta, mikä tulee lahjana tai perintönä ja palkkatulot jaetaan tasan.
Tylyin versio on täysin poissulkeva avioehtosopimus, mikä jakaa omaisuuden sen nimiin kenen nimiin se on laitettu.
Vuonna 1989 lakia muutettiin ja nykyään avioehtosopimusta voidaan sovitella, jos se johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen.
– Esimerkiksi siinä vaiheessa kun muutetaan ulkomaille jomman kumman työn perässä ja toinen jää hoitamaan kotia, kannattaa avioehto ottaa reilusti esille ja pohtia, pitäisikö muuttunut elämäntilanne huomioida myös siinä, Laakso muistuttaa.
Laakson mukaan hän todistaa harvoin epäreiluja tilanteita ja myös hyvä lakimiestapa ja valtiovalta velvoittavat, että sovintoon olisi pyrittävä kaikissa asioissa. Useimmiten pariskunnat ovat suurin piirtein yhtä varakkaita.
Yksi tapaus on kuitenkin jäänyt vuosikymmenien uralta erityisesti mieleen, missä raha näytti vaikuttavan suuresti parinvalintaan.
– Nuori pariskunta tuli muutamaa päivää ennen naimisiinmenoa keskustelemaan avioehdosta ja kävi selville, että morsian oli perinyt muutamaa vuotta aiemmin äitinsä kuoleman vuoksi huomattavan summan rahaa, noin 300 000 euroa. Sulhasella puolestaan ei ollut mitään. Ehdotin, että tehdään avioehtosopimus, jonka mukaan kummallakaan ei ole oikeutta toisen perintöön, johon sulhanen sanoi spontaanisti ettei hän mene sitten naimisiin ollenkaan – morsian on hänelle kokonaispaketti ja hänen varakkuutensa on yksi syy rakastumiseen.