"Nainenkin nalkuttaa" -selittelyt väheksyvät väkivallan sukupuolistuneisuutta – "Henkinen väkivalta ei tee fyysisestä väkivallasta molemminpuolista"

Joka kolmas nainen on kokenut fyysistä parisuhdeväkivaltaa tai sen uhkaa. Miehistä vastaavassa tilanteessa on ollut joka kuudes. Asia selviää Tilastokeskuksen vuodenvaihteessa toteuttamasta väestökyselystä, jonka ennakkotuloksia on nyt julkaistu.

Lue myös: Lähisuhdeväkivaltaan apua tarjoavan Nollalinjan puhelumäärä laski viime vuonna

Vuosia jatkuneesta väkivallasta raportoi melkein puolet väkivaltaa kokeneista naisista. Naisten kokema parisuhdeväkivalta on myös useammin vakavaa kuin miesten kokema. 2010-luvulla Suomessa on kuollut vuosittain 15 naista parisuhdeväkivallan seurauksena.

– Sekä miehet että naiset kokevat parisuhdeväkivaltaa, mutta aineiston mukaan etenkin naiset kokevat vakavaa, jatkuvaa väkivaltaa, josta ei välttämättä kerrota ulkopuolisille, sanoo Tilastokeskuksen yliaktuaari Miina Keski-Petäjä.

Puolet naisista ja viidennes miehistä oli kärsinyt väkivallan vuoksi psyykkisistä seurauksista kuten masennuksesta, paniikkikohtauksista tai univaikeuksista. Tilastokeskuksen tutkimukseen vastasi lähes 8  000 ihmistä, ja sen tulokset ovat yleistettävissä väestötasolle.

Häpeä voi estää hakemasta apua

Lähisuhdeväkivalta jää usein piiloon ja kynnys avun hakemiseen voi olla korkea. Monet väkivaltaa kokeneista kertovat jääneensä vaille riittävää apua terveys-, sosiaali- ja oikeuspalveluissa.

Ensi- ja turvakotien liiton kehittämispäällikkö Tiina Muukkonen kertoo, että liiton asiakkaat ovat kokeneet väkivaltaa keskimäärin 2–4 vuotta ennen kuin ovat hakeneet apua.

Koronavuosi 2020 näkyi väkivaltatyön palveluissa suurena kysyntäpiikkinä, jolloin asiakkuuksia oli kaikkiaan lähes 12  000. Kuitenkin myös viime vuonna lähisuhdeväkivaltaan haki apua yli 10 000.

Lue myös: Lähisuhdeväkivalta ja häirintä lisääntyivät nuorilla korona-aikana

Tilastokeskuksen tutkimuksessa naiset ilmoittivat miehiä useammin, etteivät olleet menneet turvakotiin, vaikka tarvetta olisi ollut. Syitä tähän olivat häpeä, epävarmuus oman tilanteen riittävästä vakavuudesta sekä pelko väkivallan tai sen uhan lisääntymisestä.

Muukkonen näkee, että häpeän poistaminen avun hakemisen ympäriltä on keskeisen tärkeää.

– Ei todellakaan ole häpeä hakea apua. Ei ole väkivallan kokijan syy, että hän on kokenut väkivaltaa. Usein niin kuitenkin koetaan, Muukkonen sanoo.

Suomessa ei tunnisteta sukupuolistunutta väkivaltaa

Muukkosen mukaan Suomessa on hankala tunnistaa väkivaltaa sukupuolistuneena ilmiönä.

– Suomessa ajatellaan, että olemme niin tasa-arvoinen maa. Meille on hankala tunnistaa ja tunnustaa, että meillä on naisvihaa ja sukupuolestaan johtuen naiset kokevat väkivaltaa.

Lue myös: Parisuhdeväkivalta on "piilorikollisuutta" ja tilastoissa naisten osuus tekijänä kasvaa, mutta on yhä pieni

Hän on turhautunut siihen, että naisten kokemasta väkivallasta puhuttaessa joku nostaa aina esiin ajatuksen siitä, että naisetkin ovat väkivaltaisia.

– Kyllä naisetkin ovat väkivaltaisia, mutta meidän pitää siitä huolimatta puhua naisten kokemasta väkivallasta. Kenen vastuulla väkivalta on ja kenen pitää ottaa vastuu väkivaltaisesta teosta, Muukkonen sanoo.

Lue myös: Suhde paljastuikin väkivaltaiseksi peliksi – pitkän linjan väkivaltarikollinen vankilaan naisystävän pahoinpitelystä

Hänen mukaansa keskustelu johtaa usein itse asian välttelyyn ja väkivallan väheksymiseen.

– Vesitetään sillä, että nainenkin käytti henkistä väkivaltaa, kun nalkutti tai puhui ikävästi. Tämä voi olla aivan totta, mutta pitää myös tunnistaa se fyysinen väkivalta, joka on tapahtunut. Henkinen väkivalta ei tee fyysisestä väkivallasta molemminpuolista. Nämä ovat kaksi eri asiaa, jotka pitää käsitellä erikseen, Muukkonen jatkaa.

Lue myös: "Ensimmäinen lyönti on harvoin viimeinen" – Parisuhdeväkivalta pysyy usein piilossa viimeiseen asti