Naisten kokema lähisuhdeväkivalta on vakava ongelma Suomessa – näin kaltoinkohtelu usein alkaa

Naisten kokema lähisuhdeväkivalta on edelleen suuri ongelma Suomessa. Miten väkivalta ilmenee ja mitä ongelman parantamiseksi voitaisiin tehdä?

Kahdeksas maaliskuuta vietetään kansainvälistä naistenpäivää, mutta Suomessakaan naisten kokema turvallisuus ei valitettavasti vieläkään toteudu täydellisesti.

Tilastokeskuksen mukaan 30 prosenttia suomalaisista naisista kokee lähisuhdeväkivaltaa, väkivallan uhkaa tai seksuaalista väkivaltaa.

– Se tosissaan on tosi iso luku ja niin kuin tiedetään, kaikki [tapaukset] eivät edes tule virallisiin tilastoihin tai viranomaisten tietoon. Se kertoo siitä, että se on edelleen tosi vakava ongelma Suomessa, Ensi- ja turvakotien liiton väkivaltatyön asiantuntija Riina Karjalainen sanoo Huomenta Suomen haastattelussa.

Vaikka Suomi on ratifioinut Istanbulin sopimuksen eli naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan vastaisen sopimuksen, ennaltaehkäisevät ja väkivallan torjunnan toimenpiteet ovat Karjalaisen mukaan riittämättömiä yhteiskunnallisella tasolla.

– Meillä jotenkin vähätellään sitä ongelmaa edelleen tässä yhteiskunnassa, Karjalainen toteaa.

Katso yllä olevalta videolta, mitä tarkoitetaan taloudellisella väkivallalla ja miten se voi ilmetä ihmissuhteissa. Koko Huomenta Suomen keskustelun voit katsoa artikkelin lopusta löytyvältä videolta.

Lisää resursseja ja yhteiskunnallista keskustelua

Viola – väkivallasta vapaaksi ry:n hankesuunnittelija Hanna Nylenin mukaan tämän hetkinen tilanne kertoo siitä, että väkivallan torjumiseen ei ole ollut tarpeeksi resursseja.

Asiasta myös puhutaan melko vähän julkisesti, mikä johtuu Riina Karjalaisen mukaan siitä, että Suomen ajatellaan olevan tasa-arvoinen maa ja asioiden koetaan olevan melko hyvin verrattuna moneen muuhun maahan.

– Se [lähisuhdeväkivalta] on asia, joka tuottaa häpeää kokijalle ja tietysti tekijällekin. Sitä on vaikea ottaa puheeksi, Karjalainen sanoo.

Suomessa yleiseen kulttuuriin kuuluu myös se, ettei yksityisasioista pahemmin puhuta. 

– Halutaan pitää ehkä sellaiset kulissit yllä, Karjalainen sanoo.

Miten parisuhdeväkivalta saa yleensä alkunsa?

Parisuhteen osapuolilla voi olla hieman erilaiset arvopohjat ja näkemykset sukupuolirooleista. Toinen saattaa kannattaa vanhanaikaisempia ja epätasa-arvoisempia ja toinen taas nykyaikaisempia rooleja.

– Väkivalta ei ole tasa-arvoisten kumppanien välinen tilanne, vaan pikkuhiljaa toinen alistetaan siihen tilanteeseen, Hanna Nylen sanoo.

Tilanne voi alkaa kontrolloinnilla, alistamisella, mitätöinnillä ja vähättelyllä ja johtaa pikku hiljaa esimerkiksi eristämiseen muista ihmissuhteista.

– Siinä tekijän motivaationa on ikään kuin kontrollin ottaminen kokijan elämästä, Nylen selittää.

Riina Karjalaisen mukaan henkinen väkivalta on varmastikin yleisin lähisuhdeväkivallan muoto ja usein väkivalta alkaa juuri erilaisista henkisen väkivallan muodoista.

– Niin, että se omanarvontunne alenee. Siinä menee tietysti monesti voimatkin, ettei oikein jaksakaan hakea apua tai tehdä jotain. Ei ehkä usko itseensä enää, Karjalainen sanoo.

Mikä estää hakemasta apua tai lähtemästä pois parisuhteesta?

Hanna Nylen muistuttaa, että lähisuhdeväkivaltaan liittyy usein häpeän, pelon ja syyllisyyden tunteita.

Henkisen väkivallan mukana tulee usein myös taloudellisen väkivallan tekoja, joiden tavoitteena on pienentää kokijan taloudellista itsenäisyyttä. Tällöin suhteesta lähteminen voi olla myös taloudellisista syistä hyvin haastavaa.

Ikävä kyllä, lähisuhdeväkivalta voi jatkua myös suhteen päättymisen jälkeenkin tai ero saattaa jopa pahentaa väkivaltaa.

Konkreettisesti tämä saattaa näkyä esimerkiksi vainoamisena, taloudellisena väkivaltana, lapsen huoltajuuteen liittyvänä kiusantekona tai fyysisenä väkivaltana.

Katso myös: Julmaa rakkautta on vaikea paeta – miten auttaa loukkuun jäänyttä?

Lue myös:

    Uusimmat