Kun Emerson Fittipaldi ylitti Brasilian GP:n maaliviivan voittajana, ensimmäisessä virallisessa MM-osakilpailussa, joka maassa järjestettiin, uurrutettiin hedelmälliseen maaperään siemen, joka on itänyt näihin päiviin saakka. Tuo siemen kasvoi yhä vakaammin puuksi, jonka hedelmistä koko kansa, tai oikeammin maailma on saanut vuosikymmenten aikana nauttia.
Jo vuotta aiemmin ennen ensimmäistä virallista osakilpailua, Fittipaldin voitettua ensimmäisen mestaruutensa, oli Brasilia hiljalleen havahtunut, että myös jalkapalloilun ulkopuolella maa pystyi nousemaan parrasvaloihin ja tuottamaan suuria mestareita. Tuo jatkumo on säilynyt näihin päiviin saakka. Intohimo, palo ja osaaminen ovat edelleen olemassa.
Brasilia on synonyymi menestykselle moottoriurheilun kuninkuusluokassa. Hyvin harva maa nousee samaan kategoriaan Etelä-Amerikan jättiläisen kanssa, kun pohditaan kansakunnan merkitystä lajille. Iso-Britannia, Italia, myöhemmin Saksa ja miksei myös Suomi, nousevat esiin.
Fittipaldin kahden mestaruuden (72 ja 74) jälkeen Brasilia sai uuden supersankarin Nelson Piquetista. Kolme mestaruutta 80-luvulla pitivät maan edelleen lajin kirkkaimmissa parrasvaloissa, kunnes muuan Ayrton Senna Da Silva nosti huomion tähtiin. Lajin ehkä suurin ja myyttisin supersankari nousi kolmella mestaruudellaan myös kotimaassaan puolijumalan asemaan. Köyhyydestä ja eriarvoisuudesta kärsinyt maa sai idolinsa, jota palvoa myös silloin, kun jalkapallossa jouduttiin pettymään. Sankarin traaginen kuolema nosti Sennan viimeistään pyhimykseksi, osaksi brasilialaista legendaa, joka linkittää maan saumattomasti osaksi formula ykkösten historiaa.
Vaikka pysyvyys kuljettajarintamalla on säilynyt näihin päiviin saakka, on menestys ainakin mestaruuksilla mitattaessa, kuten hyvin tiedetään, sittenkin karttanut tätä formulahullua maata. Rubens Barichellosta ei sittenkään ollut nousemaan Sennan saappaisiin, vaan sympaattisen kuljettajan kohtaloksi koitui katsella vierestä, kun Michael Schumacher nousi lajin menestyneimmäksi kuskiksi Ferrarilla. Toivon kipinä syttyi kuitenkin vielä kerran Felipe Massan myötä.
Vuoden 2008 mestaruuden ratkaisu ja viimeinen osakilpailu juuri Interlagosin radalla Sao Paulossa ovat yksi pysäyttävin kohta lajin historiassa. Opetus, kuinka kaikki saavutettu voidaan urheilussa pyyhkiä silmän räpäyksessä, vaikka äärimmäisen hinnan maksamisesta ei ollutkaan kysymys. Tuohon tappioon MM-taistossa kiteytyy Massan ura.
Toivonkipinä, joka syttyi Brasiliassa Massan myötä vuosituhannen alussa, sammuu pian. Pian olemme tilanteessa, jolloin starttiruudukossa ei ole yhtään brasilialaista kuljettajaa. Ajatus on outo. Massasta tai Barichellosta ei ollut jatkamaan edeltäjiensä menestystä maailmanmestareina, vaikka upean uran saavuttivatkin.
On muistettava, että vain harvoille ja valituille palkintona on kaikkein kirkkain. Massaa jäädään silti kaipaamaan. Laji, jossa nuoruus on nousemassa yhä vallitsevammaksi valintakriteeriksi kuljettajamarkkinoilla, kaipaa laji yhä Massan kaltaisia ”tervaskantoja”. Edelleen tällä kaudella brasilialainen on osoittanut nopeutensa nuoreen tallikaveriinsa Lance Strolliin verrattuna. Williams tiiminä on saanut Massalta juuri sen, mitä on tilattu. Varmuuden, kokemuksen, opettajan ja kyllä, usein myös nopeuden.
Vaikka Massa ei koko uraa arvioidessa onnistunutkaan ajotaidoillaan, ja myös vuoden 2008 tapahtumat huomioon ottaen, onnella, nousemaan samalle viivalle Sennan tai Piquen kanssa, on hänen jättämänsä aukko silti vaikeasti täytettävä. Sympaattinen Massa on sulattanut ajotaitojensa lisäksi myös käytöksellään ja ammattimaisuudellaan lajia seuraavien sydämet. Ne tunteiden täyttämät kyyneleet, jotka Massa vuodatti jo viime vuoden Brasilian GP:n päätteeksi, kuvastivat, ei ainoastaan hänen, vaan koko Brasilian kansan intohimoa ja samalla tuskaa lajia kohtaan.
Se on se palo, jota me formuloiden ystävät jäämme kaipaamaan, kunnes on seuraavan brasilialaisen vuoro astua esiin jatkamaan uljaan F1- kansakunnan perintöä.
