Formula ykkösissä ollaan viime vuosien aikana nähty poikkeuksellisen paljon nuoria kuljettajia astumassa kirkkaimpiin parrasvaloihin. Siinä missä kuskien keski-ikä on laskenut, ovat yhä nuoremmat lahjakkuudet – osa syystä, osa turhankin optimististen olettamusten myötä – nousseet jo ennen ensimmäistäkään ajettua osakilpailua maailmanmestarikandidaattien joukkoon.
Ainakin oraakkelit ovat tietä tähtiin olleet jo lupailemassa, mutta kuten todettu, harvan kohdalla tie todellisuudessa kuitenkaan on aivan niin ruusuinen. Luonnollisesti onnistujien ja lupausten lunastajien ryhmään on helppo nostaa Max Verstappenin kaltaiset superjuniorit, mutta aivan terävimmän lahjakkuusryhmän takana, tie on usein huomattavasti ohdakkeisempi.
Tästä hyvänä esimerkkinä käy Pascal Wehrlein. Saksalaisen lahjakkuutta ei kukaan kiistä, mutta kun kaikki vaadittava ajoituksesta lähtien ei osunut, on tie mitä ilmeisemmin, ainakin toistaiseksi F1-kisakuskina ohi. Usein formuloissa puhutaan lahjakkuuden lisäksi taustajoukkojen, olosuhteiden, ajoituksen ja myös tuurin merkityksestä siinä, miten ura kuninkuusluokassa lähtee liitoon, jos on lähteäkseen.
Verstappen olkoon osoitus menestymisestä ja onnistumisesta kaikilla edellä mainituilla alueilla, nuori mies, jonka tulevaisuus oli tähtiin kirjoitettu. Nyt Verstappenin viitoittamalla tiellä kohti kuljettajien kärkikaartia on matkaamassa myös monacolainen Charles Leclerc.
Odotuksille on olemassa luontainen pohja. Mestaruudet sekä GP3-, että F2-luokissa, molemmissa tulokaskausillaan, kertovat paljon. Ennen kaikkea jälkimmäisen luokan mestaruus tuli tyylillä, josta puhtaasti tulosluettelon silmäily ei kerro koko totuutta. Kauteen mahtui voittojen lisäksi paljon teknisiin murheisiin liittyneitä pettymyksiä, kuin myös tallin toiminnasta aiheutuneita päänsärkyjä diskauksineen.
Todellisuudessa mestaruus olisi voinut varmistua vielä huomattavasti aiemmin. Leclercistä tuli nuorin F2:n tai tätä edeltäneen GP2-luokan mestari historiassa. Toki samassa yhteydessä on syytä muistaa, että Verstappen on ajanut saman ikäisenä formula ykkösissä jo kolmen kauden ajan.
Yhdenkään kuljettajan taival ei kulje moottoriurheilussa tiettyä reittiä, vaan muuttujat: henkilökohtainen kehitys, ajoitus ja lukuisat muut seikat vaikuttavat taipaleeseen. Se mikä tekee Leclercistä myös menestyjän, on nuoren miehen tapa käsitellä menestystä, ajettuja kisoja ja kausia. Analyyttisyys. F1-varikoilla kauden aikana kävi ilmi, ettei nuori monacolainen tyytynyt suoritustensa jälkeen vain lepäilemään laakereillaan ja antanut hyvän olon puskea läpi ajohaalarin, vaikka tähän olisi ollut mahdollisuus. Leclercillä on valtava halu kehityttyä kaiken aikaa yhä paremmaksi kilpa-autoilijaksi.
Kisavoittojen jälkeen Leclerc on ollut hyvin analyyttinen suoritustensa suhteen ja dataa on käyty valtavasti läpi. On etsitty niitä seikkoja ja tekijöitä, jotka voisivat nostaa hänet aina seuraavalle tasolle. Itselleni Leclercin suorituksesta jäi mielikuva, kuinka monacolainen sai esimerkiksi renkaistaan usein huomattavasti enemmän irti kuin kilpaveljensä. Tämä yhdistyy auton kehittämiseen ja ennen kaikkea ajokin säätämiseen kauden aikana. Seikka, jossa hän jätti myös lahjakkaana pidetyn tallikaverinsa Antonio Fuocon tyystin varjoonsa.
Kypsyys näkyy Leclercin kohdalla myös jalat maassa ilmenevänä toimintana. Nuoren miehen ja menestyksen usein tuomat karikot on vältetty, osoitus taustavoimien merkityksestä ja vaikutuksesta yhdistettynä luonteen laatuun. Kun nostetaan rooliin myös Ferrarin nuorten kuljettajien kehitysohjelma, jonka varaukseton tuki hänellä on takanaan, on tie kohti tähteyttä helposti nähtävissä.
Kuten aiemmin otin esiin, on nuorten lahjakkaiden kuljettajien menestyspolkua usein vaikea ennustaa. Muutamia poikkeuksia, kuten Lewis Hamilton, Verstappen, Ayrton Senna, lukuun ottamatta, on juuri muuttujien merkitys niin valtava, ettei kisavoittajaksi ennustamista, puhumattakaan maailmanmestauudesta voida kovin tarkasti tietää. Leclerc kuitenkin kuuluu mielestäni siihen ryhmään, joista tulevat mestarit on leivottu.
Ensimmäinen kausi Sauberilla on valtava, mutta en näe mitään syytä miksei F2-mestari istuisi yhä vahvemman Ferrari-tuen saavaan organisaatioon kuin silikoni laatan saumaan. Onnistuneen avauskauden jälkeen tie legendojen joukkoon on jälkeen ratakierrosta lyhyempi.
Joka tapauksessa, Leclercin kaltaiset kuljettajat ovat syy, miksi F1 sarjana pysyy tulevaisuudessakin moottoriurheilun kiistattomana ykköstuotteena, tapahtui teknisellä puolella mitä hyvänsä. Näin joulun kynnyksellä paketteja kääriessä ei voi kuin odottaa, mitä yllätyksiä tulevat kaudet pitävätkään sisällään, kun tämä nuorten kuskien lahjakkuus päästetään irti huipputalleissa. Formula ykkösillä on edessään loistava tulevaisuus!
