Viimeisin käänne Red Bullin kuljettajasopimuskäänteissä ei sittenkään tule täysin yllätyksenä.
Helmut Markon johdolla nopeat käänteet ovat perinteisesti olleet organisaatiossa arkipäivää, ja Pierre Gaslyn nousu Daniil Kvjatin paikalle Toro Rossoon ohjaimiin Malesian osakilpailuun istuu tähän kuin tulppa veneeseen.
Kun tarkastellaan Kvjatin koko kauden suorituksia, voi helposti todeta hänen olevan yksi vuoden pahimpia alisuorittajia. Viime kaudella paineiden alla alkanut alamäki – Kvjat putosi hierarkiassa Red Bullin kakkosketjuun Toro Rosson rattiin – ei ole odotusten vastaisesti pysähtynyt tällä kaudella.
Siinä missä Kvjatin tallikaveri Carlos Sainz kruunasi kautensa ajamalla Singaporen iltavaloissa upeasti neljänneksi, löysi venäläinen epäonnensa Singaporen turva-aidasta. Ajovirhe, jollaiset ovat värittäneet valitettavasti Kvjatin kautta.
Nuorena kuninkuusluokkaan noussut venäläinen on osoitus formula ykkösten armottomasta painekattilasta, jossa vain harva kestää. Kvjatin tapauksessa tallikaverin nopeus ja tästä aiheutuva jatkuva painetila on ollut omiaan syöksemään itsetunnon ja pian myös kisanopeuden syöksykierteeseen.
Vielä ensimmäisellä kaudellaan Kvjat ei kokenut samankaltaista uhkaa Jean-Eric Vergnen suunnalta, mutta nousu ykkösketjuun Daniel Riccardon rinnalle oli lopulta ratkaiseva asia.
On totta, että Kvjat keräsi vielä ensimmäisellä Red Bull -kaudellaan muutaman pisteen australialaista enemmän, mutta toisen kauden surkea alku oli omiaan nakertamaan itseluottamuksen ja nopeuden.
Kvjatin tapaus käy varmasti malliesimerkiksi siitä, kuinka porttien avautuminen nuorella iällä ei automaattiseksi tee autuaaksi. Ympärille tarvitaan vahva tukiverkko, joka ohjaa oikeaan suuntaan, sekä antaa ennen kaikkea tarvittavan henkisen tuen, vielä raakilevaiheessa olevalle urheilijalle.
Vielä kun tiedetään Red Bullin organisaation ja junioriohjelman äärettömän systemaattinen ja tiukka hierarkia, voi tämä olla nuorelle kuljettajalle tuhoisa yhdistelmä.
On toki syytä muistaa, että Kvjat on vasta 23-vuotias. Vielä 90-luvulla ja 2000-luvun alussa hyvin harva kuljettaja ajoi tuossa iässä kuninkuusluokassa, puhumattakaan siitä, että tuossa vaiheessa kokemusta olisi lähes neljän kauden verran.
Esimerkiksi Kvjatin Malesiassa korvaava Pierre Gasly on vain kaksi vuotta nuorempi. Hän on saanut marinoitua ykkösiin muutaman kauden ajan GP2-luokassa ja nyt Japanissa.
Lisäksi jokainen kuljettaja on yksilö, joka löytää oman kasvuvauhtinsa yksilöllisesti. Tämän päivän kiristyvässä kilpailussa tuota kasvua ei usein vain ole vara kokea omassa rytmissä.
Se, että Malesian osakilpailussa Gaslyn tieltä ei väistä ensi kaudeksi Renault'lla ajava Carlos Sainz, on puhdas osoitus siitä, kuinka espanjalainen on tulevaisuudessa yhä tiukasti Red Bullin mies.
Singaporessa Sainzin siirto uutisoitiin vahvasti lainasopimuksena. Nyt nähtävän käänteen valossa tuo väite on yhä helpompi niellä. Kun ensi kauden aikana kuljettajaruletti nytkähtää tiukasti liikkeelle, on helppo uskoa Sainzin palaavan kotipesään heti kun ykköstallista aukeaa ajopaikka.
Tämän hetken valistuneen arvion mukaan Riccardo olisi todennäköisesti suuntaamassa Ferrarin leipiin, jättäen Sainzille paikan Max Verstappenin viereltä Red Bullilla. Kvjatin tilanne on huomattavasti vaikeampi. Jos Gasly suoriutuu omasta haasteestaan odotetulla tavalla, ei hänellä ole ensi kauden Toro Rosso -sopimukselle mitään estettä.
Sen sijaan talli pitää yhä muut vaihtoehdot tiukasti auki Kvjatin kohdalla. Edes sponsorirahat ja näkyvyys venäjällä eivät takaa miehelle enää ajopaikkaa.
Suomalaisittain voi vain todeta, että Niko Karin vaisu kausi osui harmittavaan rakoon. Toisaalta nyt myös suomalaisen on pidettävä jalat tiukasti maassa ja vältettävä juuri ne karikot, joihin Kvjat on omalla urallaan osunut.
Nyt kysytään malttia, oikeaa valmennusta, henkistä kypsymistä, harkintaa tehdä oikeita ratkaisuja ja suomalaista sisua. Aikaa on, nousihan maailmanmestari Keke Rosbergkin ”ykkösiin” vasta kolmekymppisenä viiksivalluna.
Ehkä ensin on syytä aloittaa niistä viiksistä…