Päätoimittajan kommentti: Suosittelen Stubbin lajivalikoimaan nuorallatanssia

Cai-Göran Alexander Stubb, 55, on Suomen tasavallan seuraava ja samalla 13:s presidentti. Onnittelut siitä!

Suostuttuaan viime elokuussa kokoomuksen ehdokkaaksi Stubb ponnahti nopeasti kannatusmittausten kahden kärkeen, pian valitsijayhdistyksen ja vihreiden Pekka Haaviston ohi ykköseksi ja lopulta vaaliuurnilla tammikuussa ensimmäisen kierroksen paalupaikalta koko kilvan voittoon.

Lue myös: Yksi kuva näyttää: Näin Suomi äänesti

Tässä mielessä voi sanoa, että presidentinvaalit olivat lopulta sangen yllätyksettömät. Pieneksi yllätykseksi – ainakin kannatusmittauksiin nähden – voi laskea Stubbin voittomarginaalin, joka jäi vähän alle 100 000 äänen suuruiseksi.

Toinen yllätys – edelleen kannatusmittauksiin ja politiikan asiantuntijoiden arvioihin nähden – liittyy äänestysprosenttiin, joka jäi alle 71 prosentin ja putosi selvästi ensimmäisen kierroksen lukemista.

Nämä kaksi yllätystä liittyvät sikäli toisiinsa, että ainakin MTV:n vaaliasiantuntijan Kimmo Grönlundin arvion mukaan juuri alhainen äänestysprosentti selittää Stubbin niukahkon voiton.

Stubb ei ollut porvarileirin unelmaehdokas

Äänestystutkimukset asian aikanaan vahvistavat, mutta vahva arvaus on, että varsinkin perussuomalaisten Jussi Halla-ahon noin 600 000 kannattajan oli vaikea motivoitua äänestämään vaalien toisella kierroksella, sillä konservatiivisesta näkökulmasta tarjolla oli kaksi vähemmän viehättävää ehdokasta, Stubb ja Haavisto.

Stubbin kannatuslukema siis kielii, että niin sanotussa porvarileirissä hän ei ole mikään unelmapresidentti. Jotta asia kirkastuisi, vertailua voi suorittaa nykyiseen ja pian väistyvään presidenttiin Sauli Niinistöön.

Lue myös: Stubbin ja Haaviston ääniero oli historiallisen pieni – edellinen ennätys vuodelta 2000

Niin ikään kokoomustaustainen Niinistö sai kahdesti vaaleissa porvarien liki jakamattoman tuen, eikä häntä politiikan keskiviivan oikealta puolelta ole haastettu oikeastaan koskaan koko kahden virkakautensa aikana.

Pekka Haavisto teki kolmannella kerralla parhaan tuloksensa presidentinvaaleissa, mutta sekään ei riittänyt.

Kampanjakoneiston nerokas veto oli nostaa Haavisto ehdokkaaksi valitsijayhdistyksen voimin ja tätä kautta yrittää vakuuttaa tämän taakse myös porvarillisesti ajattelevia äänestäjiä.

Mutta riittävän suurta massaa tämä manööveri ei kuitenkaan vakuuttanut, vaan Haaviston oli törmääminen suomalaisen kotimaan politiikan kylmään realiteettiin: vasemmistotaustalta on nykyisissä poliittisissa suhdanteissa erittäin vaikeaa nousta piikkipaikalle missään kisassa. Sen näyttivät eduskuntavaalit viime keväänä, sen näytti presidentinvaali jälleen kerran.

Tämä on siis ajan henki nyt.

Stubb hyppää liikkuvaan pikajunaan

Alexander Stubb astuu virkaansa 1. maaliskuuta. Hän hyppää liikkuvaan pikajunaan, joka ei totta vie ole Pietariin vievä Allegro. Maailmanpolitiikka velloo ikävällä tavalla Suomen rajoilla Venäjän hybridioperaation vuoksi, ja sen myötä sisäpolitiikka sotkeutuu iloisesti ulkopolitiikan kanssa.

Eikä tässä suinkaan kaikki. Uutena presidenttinä hänen tehtävänään on vakiinnuttaa Suomen asema Natossa ja ylläpitää transatlanttista kumppanuutta vaikka itse Belsebubin kanssa, jos sellainen Yhdysvaltain presidentinvaaleissa tulisi valituksi.

Kampanjassaan ja vaalimainoksissaan Stubb on luvannut suomalaisille arvojohtajuutta.

Lue myös: Kommentti: Kolme pointtia, miksi Suomen jakautuminen presidentinvaaleissa ei ole ongelma

Liikunnan iloa hän epäilemättä oman vakavahenkisen harrastuksensa myötä tulee julistamaan. Lajivalikoimaan kannattaa kuitenkin pikaisesti lisätä nuorallatanssi. Nimittäin: Saavuttaakseen lupaamansa arvojohtajan aseman Stubbin tulee kyetä vastedes puhuttelemaan kahta sangen erilaista ryhmää. 

Ensiksi täytyy lepytellä myrtyneitä haavistolaisia, enimmäkseen vihervasemmistolaisia, joilla on nyt takana 12 vuotta pettymystä presidentinvaaleissa. Sen jälkeen pitäisi napata kainaloon halla-aholaiset ja rehniläiset, jotka vaalien toisella kierroksella äänestivät häntä pitkin hampain tai peräti jäivät kotiin. 

Varsinkin halla-aholaiset saattavat kytätä vapaamieliseksi tiedetyn presidentin sanomisia kuin piru Raamattua.

Samaa nuorallatanssijan taitoa Stubb tulee tarvitsemaan myös ulkopolitiikan johtajana eli päätehtävässään. Suomi saa Stubbista kokeneen, osaavan, verkostoituneen, kielitaitoisen ja edustavan tasavallan presidentin, joka aloittaa tehtävänsä poikkeuksellisen epävakaina aikoina. 

Lue myös: Näitä asioita Suzanne Innes-Stubb rakastaa Suomessa: "Se on hyvin tärkeää"