Kaksi monsterimeduusalajiketta on aiheuttanut kiusaa sekä Norjan että Ruotsin vesistöissä. Kyse on poikkeuksellisesta ilmiöstä, sillä kyseiset lajikkeet eivät ole aiemmin viihtyneet pohjoisessa.
Norjaan on rantautunut Periphylla periphylla -meduusalaji, joka valoarkuuden vuoksi viihtyy yleensä noin 1-7 kilometrin syvyydessä. Meduusalaji havaittiin Norjassa ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten, mutta laji on levinnyt lyhyessä ajassa nopeasti – Trondheiminvuonossa meduusoja asustelee arviolta jopa 40 000 tonnia.
– Alle kymmenen minuutin aikana nostimme noin 3,5 tonnia monsterimeduusoita. Niitä on paljon enemmän, mitä odotimme. Troolarin vinssi kesti juuri ja juuri niiden nostamista, kertoo tutkija Jarle Mork norjalaislehdille.
Periphylla periphylla -meduusaa on poikkeuksellisesti löytynyt myös Norjan vuonoissa matalammistakin vesistä. Paikallinen kalakanta on lisäksi kärsinyt.
– Meduusa on todellinen peto, joka on nyt vakiinnuttanut asemansa huippusaalistajana Trondheiminvuonon sisäosissa, Mork harmittelee.
"Meduusoja oli joka puolella"
Toista kiusaa aiheuttavaa lajia, pistävää sinistä Cyanea lamarckii -meduusaa eli nokkosmeduusaa on tavattu Norjan lisäksi myös Ruotsin rannikoilla. Ruotsissa meduusojen suuret lukumäärät ovat tehneet osan vesistöistä lähes mahdottomiksi uimareille.
– Se oli aivan hullua, meduusoja oli joka puolella. En ole koskaan aiemmin nähnyt yhtä paljon meduusoja, kertoo Isabelle Packendorff Lysekilistä Göteborgs-Posten -lehdelle.
Vaikka meduusat aiheuttavat uimarannoilla harmia, lajin runsas esiintyminen kertoo kuitenkin hyviä merkkejä ekosysteemin elpymisestä.
– Sininen meduusa ei ole uusi laji, sitä on esiintynyt jo pidemmän aikaa, mutta ei näin suurissa lukumäärissä. Lajin lisääntyminen on positiivista ympäristölle, muttei uimareille, kertoo tutkija Lene Friis Möller ruotsalaislehdelle.
Suomessa ei syytä huolestua
Suomessa ei kuitenkaan tule huolestua monsterimeduusoista, sillä ympäristökeskuksen mukaan Suomen vesistö ei ole niille sopiva ympäristö.
– Joskus meille ajelehtii eteläiseltä Itämereltä sinisen meduusan sukulaislajia, Cyanea capillata -hiusmeduusoja. Samalla lailla tuo toinen Cyanea-laji voi ajelehtia meille, jos se yleistyy Ruotsin länsirannikolla ja kulkeutuisi virtausten mukana pohjoiseen. Havainnot kuitenkin varmaan jäisivät yksittäisiksi veden alhaisen suolapitoisuuden vuoksi, kertoo erikoistutkija Maiju Lehtiniemi Suomen ympäristökeskuksesta.