Pelkkiä vihreitä lupauksia? Päästöjen kompensointi on yrityksille enemmän maineenhallintaa kuin todellista vaikuttamista

Kompensaatiopalveluja ostavissa yrityksissä taas tavoitellaan usein enemmänkin hyvää mainetta kuin todellista vaikuttavuutta.

– Moni kompensaatiopalvelun ostaja haluaa osoittaa vastuullisuuttaan kuluttajille ja muille sidosryhmille. Motivaatio on ulkokuorivetoista. Halu varmistaa, että kompensaatiolla saadaan aikaan aitoja ilmastovaikutuksia, on monesti puuttunut, arvioi vastuullisuusjohtaja Niklas Kaskeala Compensate-säätiöstä, joka tarjoaa päästökompensaatioita yrityksille.

Yritysvastuuseen patistavan Finnwatch-järjestön ilmastoasiantuntijan Lasse Leipolan mukaan Suomen isoissa yrityksissä ollaan nykyisin jo melko hyvin selvillä siitä, mikä on omien hiilidioksidipäästöjen vähentämisen merkitys ja millaista päästökompensaation suunnilleen tulee olla.

– Pienemmät ja huolettomammat yritykset kyllä saattavat mennä sieltä, missä aita on matala. Kompensaatiota on aika halvalla tarjolla, ja se on aika helppo temppu, jota kukaan ei valvo, sanoo Leipola.

Päästökompensaatiolla tarkoitetaan sitä, että esimerkiksi yrityksen aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä vastaavasti sidotaan ilmakehästä hiiltä tai vähennetään päästöjä jossain muualla. Kompensaatiohankkeet voivat sijaita hyvinkin kaukana kompensaatiopalvelun ostajasta.

Valtaosaan hankkeista liittyy ongelmia

Compensate-säätiö julkaisi viime keväänä arvion joukosta siihenastisia päästökompensaatiohankkeita, jotka olivat saaneet hyväksynnän alan arvostetuilta standardoijilta Verralta tai Gold Standardilta. Hieman alle kymmenesosa hankkeista kesti tiukemman tarkastelun.

– Ei voi ottaa itsestäänselvyytenä, että tällainen standardi on laadun tae, sanoo Kaskeala.

Lukumääräisesti suurin osa ongelmatapauksista liittyi siihen, että kompensaationa tarjottiin hankkeita jotka olisi toteutettu muutoinkin. Muita ongelmia olivat esimerkiksi haittavaikutukset paikallisille asukkaille ja paikallisen luonnon monimuotoisuuden heikentyminen.

Juttu jatkuu faktalaatikon jälkeen.

Takavuosina monet päästökompensaatiohankkeet liittyivät uusiutuvaan energiaan, kuten vesivoimaan. Nykyisin hankkeet painottuvat esimerkiksi metsitykseen, metsänsuojeluun sekä keinoihin sitoa ilmakehän ylimääräistä hiilidioksidia pitkään varastoitavaksi hiileksi.

– Hiilimarkkinan tehtävä on rahoittaa sellaista, mihin muuten ei olisi rahoitusta, sanoo Kaskeala.

Finnwatchin kesällä julkaisema raportti taas paljasti, että Suomessa toimivista päästökompensaation tarjoajista osa on peräti kehnoja.

Useista kotimaisista kompensaationa tarjotuista metsähankkeista näkee Leipolan mukaan, että niiden tieteellinen pohja ei ole kunnossa. Alan parhaimmistoa taas ovat hänen mukaansa muun muassa Compensate ja Nordic Offset.

"Vihoviimeinen työkalu pakista"

– Vastuulliset yritykset aika hyvin kyllä ymmärtävät, että päästöjen kompensointi ei voi olla ainoa toimi. Ongelmaksi tulee se, mitä itse tehdään – miten omia päästöjä vähennetään, sanoo Lasse Leipola.

Leipola ja Kaskeala painottavat, että yritysten tulisi sekä ripeästi vähentää omia kasvihuonekaasupäästöjään että kompensoida niitä päästöjä, joita ei voi välttää. Päästövähennyksiä tulee myös jatkaa eikä tyytyä siihen, mitä ensi vaiheessa on saatu aikaan.

– Päästökompensoinnin pitäisi olla vihoviimeinen työkalu sieltä pakista, sanoo Niklas Kaskeala.

Katso myös: Suomen metsissä historiallinen käänne: Puuston kasvu pienentynyt ensimmäistä kertaa 80 vuoteen

Lue myös: Ministeri Harakka haluaa lisää rahaa liikenteen päästövähennystoimiin: "Nyt on totuuden hetki, tähän tarvitaan myös rahaa"