Mikä on yksityiselämää ja mikä ei? Tämä on puhuttanut viime aikoina paljon, kun poliisi on esimerkiksi tulkinnut rikollisen moottoripyöräjengin jäsenyyden yksityiselämän piiriin kuuluvaksi tiedoksi.
Asiaa käsiteltiin keskiviikkona MTV:n Rikospaikka-ohjelmassa, jossa vieraana oli Helsingin Sanomien oikeustoimittaja Susanna Reinboth.
Poliisi on salannut suuren jengijutun esitutkintamateriaalista jengin jäsenten nimet. Helsingin hallinto-oikeuden mukaan tietoja ei pitäisi salata, mutta asiaa puidaan nyt korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Reinbothin mukaan moottoripyöräjengin jäsenyyttä ei pitäisi salata, koska Suomessa lain lähtökohtana on se, että kaikki on julkista, ellei sitä ole erikseen määritelty lailla salattavaksi.
Tämä aiheuttaa juuri tilanteessa olevan tulkintaongelman.
– Poliisi katsoo, että se (moottoripyöräjengin jäsenyys) kuuluu yksityiselämään, ja sitten me toimittajapuolella ollaan sitä mieltä, että se ei ole yksityiselämää, eikä se ole varsinkaan arkaluonteista yksityiselämää, joten sitä ei ainakaan pitäisi salata esitutkinta-aineistosta, Reinboth sanoo.
Oikeustoimittajan mielestä rikoksen tekeminen ei voi kuulua yksityiselämän suojan piiriin.
– Siitä on hirveän paljon oikeuskäytäntöjä, että se nimenomaan ei kuulu yksityiselämään. Siitä on sekä korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiä meiltä Suomesta että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksiä. Niissä todetaan ihan selkeästi, että rikoksen tekeminen ei kuulu yksityiselämän suojan piiriin.
Lue myös: Jengiläiset vaativat poliisilta tuhansien eurojen korvauksia – KRP antoi tiedon jengin jäsenyydestä Helsingin kaupungille, tontti jäi saamatta
Reinboth korostaa, että vaikka tiedot tulevatkin julkisiksi siinä vaiheessa, kun asia etenee oikeuden käsittelyyn, niin kaikkien tapausten kohdalla ei edetä sinne asti. Osassa tapauksista poliisi ei aloita tutkintaa lainkaan tai se keskeytetään ja myös syyttäjät tekevät syyttämättäjättämispäätöksiä.
– Eli ei voida luottaa, että asiat tulee julkiseksi oikeudessa, vaan myös tämän julkisen vallankäytön, mitä tehdään ennen sitä, niin sen täytyy olla läpinäkyvää, hän selittää.
– Itseasiassa koko julkisuuden pointtina on se, että kansalaiset pystyvät valvomaan viranomaisten vallankäyttöä ja myös rahankäyttöä. Mitä enemmän on salassapitoa, sitä vaikeampi se valvonta on toteuttaa.