Potilaita kotiutetaan sairaalasta vaikka se ei ole turvallista: "Tuntuu pahalta, kun näkee, ettei potilas tule selviämään"

Osastoilla tunnettiin yleisesti huonoa omaatuntoa siitä, että joudutaan kotiuttamaan potilaita liian huonossa kunnossa. 

Työntekijät kertoivat, että potilas on saattanut olla osastolla yli vuodenkin odottamassa jatkohoitopaikkaa.

Oikeusasiamies pitää tilannetta vakavana.

Osa työntekijöistä sanoi, että heille on kerrottu, ettei ole muuta mahdollisuutta Helsingin kaupungin käytännön vuoksi. 

Koska työntekijöillä oli se käsitys, että Helsingin kaupunki edellyttää, että ensin kokeillaan voisiko potilaan kotiuttaa omaan kotiin, osa ei kertomansa mukaan enää viitsinyt sanoa viikkopalavereissa, ettei kotiutus ole potilaan kannalta oikea ratkaisu, osa kertoi aina sanovansa palavereissa, mitä ajattelee. 

Usea prosessiin jatkuvastikin osallistuva työntekijä oli hieman epätietoinen siitä, miten kotiutusprosessi kokonaisuudessaan menee, kuka varsinaisesti tekee päätökset siitä, minne potilas päätyy. 

Tarkastajat saivat sen käsityksen, että selkeintä kaikille oli lääkärin päätäntävalta suhteessa muuhun sairaalan henkilökuntaan. 

Lue myös: Yllätystarkastuksen karu tulos: Itsemurhaa yrittänyt ei saa hoitoa – on tarjota vain pappi

"Tuntuu pahalta, kun näkee, ettei potilas tule kotona selviämään"

Työntekijät myös kuvailivat miltä heistä tuntui, kun tilanteet eivät heidän mielestään menneet oikein. 

"Kenkkua on eettinen kuormitus. Kotiin lähetetään myös liian huonokuntoisia. Pitää olla kokeiltu kotihoidon maksimiavut. Tuntuu pahalta, kun näkee ennalta, ettei potilas tule selviämään."

"Potilaita kotiutuu välillä vaipat jalassa. Lääkärihän päättää."

Henkilö, joka ennen laitoshoitoa ei ole käyttänyt vaippoja, kotiutetaan ennen kuin hän kykenee taas käymään itse wc:ssä. 

Osastoilla jatkuvasti vanhuksia odottamassa

Haastatteluissa tuotiin myös esiin sitä, että kotiuttaminen saattaa epäonnistua syistä, joita etukäteen on ollut vaikea ennakoida. 

Esimerkiksi omaisten päihdeongelma tai muu avuntarve on saattanut kuormittaa potilasta tai estää avun saamisen läheisiltä. 

Jos potilas ei palaa osastolta kotiin, hänellä on yleensä muita kuin liikkumiskyvyn ongelmia, esimerkiksi muistisairaus tai kognition ongelmia.

Osastoilla on jatkuvasti vanhuksia odottamassa vapautuvaa paikkaa palveluasumisessa. Sosiaalityöntekijän mukaan yksinomaan SAS-prosessin läpikäyminen kestää vähintään kolme kuukautta. 

Osastolla 4 hoitaja kuvasi, että jatkohoitopaikkoja jonotetaan 1–3 kuukautta, pahimmillaan 6 kuukautta silloin, kun potilaalla on vaikeita käytöshäiriöitä. Potilas esimerkiksi menee toisten huoneisiin, ottaa muiden tavaroita, on äänekäs ja vastustelee. 

Aggressiiviselle vanhukselle vaikea löytää paikkaa

Vanhuksille ei työntekijän näkemyksen mukaan ole tarpeeksi psykogeriatrisia paikkoja. 

On vaikea löytää soveltuvaa paikkaa vanhukselle, jolla on muistisairauden aiheuttamaa aggressiivista ja/tai sekavaa käytöstä tai vaikeita psyykkisiä oireita. 

Työntekijät kuvasivat myös tilanteita, joissa jatkohoitopaikan saaminen kestää, koska omainen haluaa jonkin tietyn paikan. Jos omaiset vastustavat kotiutusta, ei ole useinkaan käytännössä mahdollista saada järjestettyä tiettyä paikkaa tarvittavassa ajassa. 

Näissä tilanteissa jätetään soittopyyntö lääkärille, joka keskustelee omaisten kanssa. Jos on useita erimielisiä omaisia, tilanne on erityisen vaikea. Tällöin voidaan tehdä huoli-ilmoitus sosiaalitoimeen. 

Moni henkilökunnasta toivoi, että olisi enemmän välimuotoisia ratkaisuja eli paikkoja, joissa potilas voisi kuntoutua ja/tai odottaa pysyvämpää paikkaa. 

Pitkäaikaista asumispalvelupaikkaa voi joutua odottamaan pitkään, mutta joskus sen voi saada nopeastikin. 

Potilas odotti osastolla yli vuoden jatkohoitopaikkaa

Työntekijät ovat havainneet, että paikan saaminen voi riippua alueesta.

 Työntekijät kertoivat, että joskus potilas on saattanut olla osastolla yli vuodenkin, kun jatkohoitopaikkaa ei ole löytynyt. Jatkokuntoutuspaikkoja on liian vähän, mutta koti saattaa olla esteellinen eikä potilas pärjää siellä. 

Kysyttäessä soveltuvasta jatkokuntoutuspaikasta, mainittiin Oulunkylän kuntoutussairaala, jossa arvioitiin olevan paremmat puitteet kuntoutumiselle.

Vielä suuremmaksi ongelmaksi kuin se, että kotiutettaisiin liian aikaisin, on koettu se, että hoitoketju ei toimi. Esimerkiksi päihdekuntoutuspaikat eivät ole esteettömiä, ja henkilölle, jolle on tehty amputaatio, ei ole paikkaa mihin pääsisi päihdekuntoutukseen. 

Muihin päihdekuntoutuspaikkoihin saattaa olla kuukausien jono. Alle 65- vuotiaalle päihdeasiakkaalle tarkoitettua asumispalvelua voi joutua jonottamaan vuoden.

Oikeusasiamies pitää tilannetta vakavana

Laillisuusvalvoja pitää vakavana ja merkittävänä ongelmana sitä, että samoilla osastoilla voi olla pitkäaikaisesti yhtä aikaa sekä vaikeasti päihderiippuvaisia potilaita, vaikeasti käytösoireisia muistisairaita vanhuksia että tukiasuntoa jonottavia nuoria yksinomaan sen takia, ettei potilaille ole löytynyt soveltuvaa paikkaa, mihin heidät voitaisiin kotiuttaa.

Kyseessä on kaupungin suurin sairaala, jossa on eniten hoitojaksoja. Tarkastus tehtiin maaliskuussa 2023. Tarkastuksen päätös julkaistiin tällä viikolla. 

Apulaisoikeusasiamies on päättänyt selvittää, millä tavoin kaikilla hyvinvointialueilla varmistetaan, ettei erityisesti iäkkäitä potilaita kotiuteta liian varhain ja että he saavat riittävät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut kotiuttamisen jälkeen.