Formula ykkösten historian suurimman ja perinteikkäimmän tallin Ferrarin tapoihin on kuulunut kuskikykyjen rekrytointi ulkopuolelta oman juniorituotannon sijaan. Viime vuosikymmeninä italialaistiimissä ei ole juuri ajanut kuskeja ilman useamman kauden kisakokemusta.
Asia on ajankohtainen, sillä Ferrarilla on kasvamassa F2-sarjan kärkimiehen Charles Leclercin kaltaisia huippulupauksia, joille ei kuitenkaan luvata paikkaa punaisessa autossa ennen varteenotettavaa F1-kokemusta pienemmissä talleissa.
Kun listataan yhteen Ferrarin tekemät kuskihankinnat viimeisen 40 vuoden ajalta, voidaan nähdä, että alle kolmen F1-kauden kokemuksella on hyvin harvoin ollut asiaa ikonisen tallin kisakuskiksi. Omana poikkeuksenaan esiin nousee Gilles Villeneuve, joka nostettiin kauden 1977 lopussa Ferrarille vain yhden McLarenilla ajetun GP:n jälkeen.
Villeneuven jälkeen vähiten kokemusta viime vuosikymmenten Ferrari-kuskeista on ollut ruotsalaisella Stefan Johanssonilla, joka pääsi tiimiin 13 ajetulla osakilpailulla. Johansson oli kuitenkin ehtinyt ajaa pikkutalleissa jo kolmen kauden ajan ennen kuin hänet palkattiin René Arnoux’n tilalle kauden 1985 toiseen kisaan.
Heidän lisäkseen vain superlupauksena pidetyllä Jean Alesilla oli tilillään alle 30 ajettua osakilpailua ennen Ferrarille siirtymistä. Villeneuvesta ja Johanssonista poiketen Alesi oli kuitenkin tuossa vaiheessa noussut jo kahdesti palkintopallille.
Kisavoittojen puuttuminen ei kuitenkaan ole ollut este myöskään Patrick Tambayn, Ivan Capellin, Eddie Irvinen, Rubens Barrichellon tai Felipe Massan tapauksissa. Heistä kuitenkin kaikki olivat ajaneet F1:ssä jo vähintään kolme kautta – Capellilla peräti seitsemän.
Räikköstä enemmän menestystä vain MM-voittajilla
Kimi Räikkönen kuuluu siihen suureen joukkoon, joka oli ehtinyt hankkia kannuksensa muissa talleissa ennen siirtoa Ferrarille. Suomalaiskuskilla oli tuossa vaiheessa taskussaan jo 103 GP:tä, yhdeksän kisavoittoa ja 36 palkintosijaa.
Podiumpaikoissa mitattuna enemmän menestystä olivat saavuttaneet vain Alain Prost (80), Sebastian Vettel (66), Fernando Alonso (53) sekä Michael Schumacher (38). Nämä kaikki olivat myös tuossa vaiheessa uraansa jo vähintään kaksinkertaisia maailmanmestareita.
Kisakokemuksen perusteella kokeneimmat Ferrarin haaviin tarttuneita kuskeja ovat Prostin, Vettelin ja Alonson jälkeen olleet Nigel Mansell ja Rubens Barrichello. Mansell liittyi Ferrarille uransa ehtoovaiheessa vuonna 1989 ajettuaan sitä ennen 118 kisaa ja 13 voittoa Lotuksella ja Williamsilla. Barrichello oli puolestaan kisannut Jordanilla ja Stewartilla, mutta hän saavutti ensimmäiset voittonsa vasta Ferrarilla.
Mansell oli omaan Ferrari-debyyttiinsä mennessä voittanut neljä kisaa Räikköstä enemmän. Hän saavutti maailmanmestaruutensa kuitenkin vasta vuonna 1992 Williamsin kuskina.
Ferrarille siirtyneiden kuskien tilastot 1977–2017:
| Vuosi | Ajetut | Voitot | Palkinto- | Mestaruudet |
Gilles Villeneuve | 1977 | 1 | 0 | 0 |
|
Jody Scheckter *) | 1979 | 83 | 7 | 27 |
|
Didier Pironi | 1981 | 45 | 1 | 7 |
|
Patrick Tambay | 1982 | 49 | 0 | 0 |
|
Rene Arnoux | 1983 | 69 | 4 | 11 |
|
Michele Alboreto | 1984 | 41 | 2 | 3 |
|
Stefan Johansson | 1985 | 13 | 0 | 0 |
|
Gerhard Berger | 1987 | 36 | 1 | 2 |
|
Nigel Mansell | 1989 | 118 | 13 | 26 |
|
Alain Prost | 1990 | 153 | 39 | 80 | 3 |
Jean Alesi | 1991 | 23 | 0 | 2 |
|
Ivan Capelli | 1992 | 78 | 0 | 3 |
|
Michael Schumacher *) | 1996 | 69 | 19 | 38 | 2 |
Eddie Irvine | 1996 | 31 | 0 | 1 |
|
Rubens Barrichello | 2000 | 112 | 0 | 6 |
|
Felipe Massa | 2006 | 52 | 0 | 0 |
|
Kimi Räikkönen *) | 2007 | 103 | 9 | 36 |
|
Fernando Alonso | 2010 | 138 | 21 | 53 | 2 |
Sebastian Vettel | 2015 | 139 | 39 | 66 | 4 |
* ) Kuski voitti myöhemmin maailmanmestaruuden Ferrarin väreissä
Taulukossa huomioitu vain pääosan kaudesta kisakuskeina ajaneet kuljettajat.