Poliisi on varautunut siihen, että pääsiäinen saattaa kärjistyä monissa suomalaiskodeissa. Lähisuhdeväkivaltaa pikkutytöstä asti kokenut ja nähnyt nainen kertoo, millaiset arvet ja traumat perheväkivalta voi jättää.
Pääsiäisen sanotaan olevan hiljentymisen ja yhteisen juhlan aikaa. Kaikissa perheissä sanonta ei kuitenkaan toteudu – vaan niin arki kuin juhlakin on pelon ja väkivallan värittämää.
Poliisi kertoi jo maanantaina, että koronaviruspandemian aikaansaamat rajoitustoimet ovat näkyneet kotihälytystilastoissa hyvin surullisella tavalla. Virkavalta on saanut tavallista enemmän hälytyksiä nimenomaan kotiväkivallasta.
Lue myös: "Perheen tytär kuiskaa hätäpuhelussa hädissään, että isä hakkaa äitiä" – poliisin karu viesti kertoo korona-arjesta monessa suomalaisperheessä
"Väkivallasta tulee normaalia"
Keskiviikon Rikospaikka-ohjelmassa ääneen päässyt Mirkku Merimaa lukeutuu niihin, joille perheväkivalta on ollut pikemminkin normi ison osan elämää. Eihän muusta juuri tiedettykään, varsinkin, kun vielä 1980-luvulla ajatus oli, että perheväkivalta on jokaisen perheen oma asia.
Väkivalta aiheutti suurta häpeää, eikä siitä siksi kylillä huudeltu.
– Kun väkivalta on jatkunut tarpeeksi pitkään, siitä tulee normaalia. Tyydyt siihen ja lopulta ajattelet, kun tulee masennusta ja muuta, että sinä ansaitset sen, Mirkku kuvailee Rikospaikka-ohjelmassa.
Pahinta on jatkuva pelko
Poliisiautot ja ambulanssit olivat tuttu näky perheen kodin pihassa. Kuten monen muunkin perheessä, Mirkun perheessä väkivaltaisuuden taustalla piili sodan jälkeiset traumat, alkoholismi, mielenterveysongelmat sekä se, että vaikeista asioista ei hiiskuttu edes perheen kesken.
– Pahinta oli se pelko läheisten turvallisuudesta ja siitä, säilytäänkö hengissä ja tuleeko vammautumisia, Mirkku kertaa tunnontuskiaan.