Sarjasaalistaja Mika Moring, 54, vaikuttaa kaikilla tavoilla sopivalta syylliseltä, sillä hän näyttäytyy erittäin vastenmielisenä persoonana. Nyt oikeus joutuu kuitenkin punnitsemaan, riittääkö näyttö aidosti Moringin tuomitsemiseen Saara Arvan taposta, kirjoittaa rikostoimittaja Rebekka Härkönen.
Käräjäoikeus on nyt ottanut vastaan kaiken näytön asiassa, jossa sarjasaalistaja Mika Moringia syytetään helsinkiläisen Saara Arvan taposta.
Helsinkiläinen Mika Moring olisi kieltämättä monen mielestä varmasti sopiva syyllinen Arvan tappoon.
Moringista piirtyy epämiellyttävä kuva paitsi hänen aiempien rikostensa, myös hänen käyttäytymisensä perusteella.
Moring kiistää rikoksensa ja vaikka erehtyisikin jossakin kohtaa myöntämään jotakin, kiistää sen taas seuraavassa vaiheessa. Hän ei auta viranomaisia vaan päinvastoin sotkee asioiden selvittämistä täysin epäluotettavilla puheillaan.
Hän käyttäytyy röyhkeästi, ylimielisesti ja aukoo päätään jopa oikeussalissa työtään tekeville.
Moringilla on suorastaan pakonomainen tarve metsästää päihtyneitä tai päihdeongelmaisia naisia seuraansa, vaikka hän samaan aikaan suhtautuu heihin erittäin alentavasti. Hänet on tuomittu useiden tällaisten naisten vapaudenriistoista, pahoinpitelyistä ja raiskauksista. Näistä tuomioista hänellä on jäljellä vielä vajaat yhdeksän vuotta istuttavaa.
Helsinkiläinen Saara Arva, 34, lähti Moringin kanssa neljän kuukauden mittaiselle autoajelulle ja katosi sen päätteeksi. Hän löytyi viisi vuotta myöhemmin kuolleena syrjäiseltä niemenkärjeltä Vesannolta Itä-Suomesta.
Moringin jäljiltä on kateissa myös toinen autoajelulle lähtenyt nainen, Katja Miinalainen, 28, jonka ruumista poliisi etsii parhaillaankin. Miinalainen katosi elokuussa 2022, eli kolme vuotta Arvan jälkeen.
Kaikkea tätä taustaa vasten on todellakin helppoa pitää Moringia syyllisenä Arvan kuolemaan. Mutta syyksi lukevaan tuomioon ei riitä pelkkä halu tuomita, tarvitaan myös tarpeeksi vahva näyttö tuomion tueksi.
Mika Moring käyttäytyi käräjäoikeudessa Kuopiossa uhmakkaasti ja huuteli omiaan. Oikeus joutui huomauttamaan hänelle useasti naamioitumisesta.
Pohjois-Savon käräjäoikeus on nyt puinut puolentoista viikon ajan Arvan kohtaloa. Tuomioistuin jalkautui jopa rikosoikeudenkäynneissä harvinaiselle maastokatselmukselle Arvan löytöpaikalle Vesannolle, sillä syyttäjä tahtoi näyttää, miten vaikeaa Arvan olisi ollut päästä löytöpaikalleen itse jalkaisin.
Syyttäjän suurin vaikeus henkirikoksen toteen näyttämiseksi on kuitenkin se, että ruumista ei käytännössä ole olemassa. Arva ehti virua luonnon armoilla viisi kokonaista vuotta. Aika jätti jäljelle vain hänen luunsa ja vaatteensa.
Viive ruumiin löytämisessä johtuu pääasiassa Moringin valheista liittyen Arvan katoamista edeltäviin tapahtumiin, sillä hän ei kertonut Arvan läheisille tai poliisille kaksikon viettämästä ajasta Vesannolla ja Iso Vesijärvellä.
Päinvastoin Moring harhautti pitkään kaikkia väittämällä, että Arva lähti Helsinkiin Kuopiosta tai Suonenjoelta.
Moringin valheet ja piittaamattomuus Arvan löytämiseksi koituvat kuitenkin hänen edukseen. Nyt syyttäjä joutuu esittämään väitetyn henkirikoksen tekotavasta vain arvailuja, sillä luut eivät kerro muuta kuin sen, ettei niistä löytynyt tuoreita merkkejä kuolemaan johtaneista vammoista.
Myös vainajan lähistöltä taltioidusta linkkuveitsestä löydetyn ihmisverijäljen tulos on vain viitteellinen näin pitkän ajan jälkeen.
Toiseksi suurin haaste syyttäjällä on siinä, ettei väkivallalla tai muilla Arvan kuolemaa edeltävillä tapahtumilla ole muita elossa olevia silminnäkijöitä kuin syytetty Moring itse.
Moringin päihdehuuruisen automatkailun ydin ovat syrjäiset metsätiet ja paikat, joissa ulkopuoliset eivät todellakaan ole näkemässä tapahtumia.
Esitutkintapöytäkirjan karttakuva osoittaa jyrkät korkeuserot Saara Arvan ruumiin löytöpaikan vieressä.
Moring vaikeuttaa selvitystyötä
Rikosoikeudenkäynneissä syyttäjän tehtävä on esittää niin vahva näyttö syytteiden tueksi, ettei tekijän syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä. Puolustuksella ei taas ole velvollisuutta näyttää, miten tapahtumat etenivät, vaan esittää riittävän uskottavia vaihtoehtoisia selityksiä tapahtumien kululle.
Syyttäjä Antti Lampen vainajan löytöpaikalla.
Moringia ei ole aiemmin syytetty henkirikoksesta, vaikkakin häntä epäillään neljä vuotta sitten kadonneen Katja Miinalaisen taposta. Myös Miinalainen lähti Moringin kanssa autoajelulle palaamatta koskaan takaisin.
Niin kuin Arvankin katoamisessa aiemmin, myös Miinalaisen tapauksessa Moring on kiistämättä itse edesauttanut sitä, ettei poliisi ole löytänyt naista vieläkään. Miinalaisen löytyminen kesken tämän oikeudenkäynnin antaisi syyttäjälle tukevamman vipuvarren kammeta sarjasaalistajalle pitkä tuomio Arvan taposta.
Mutta nyt syyttäjän on tyytyminen siihen, mitä poliisi onnistui selvittämään Arvan tapauksessa. Voisi sanoa, että syyttäjän näyttö koostuu pienistä palapelin paloista, joita kokoamalla hän pyrkii luomaan tarpeeksi vahvan kuvan henkirikossyytteen tueksi.
Mutta riittääkö se Moringin tuomitsemiseen?
2:04Syyttäjä vei Saara Arvan tappokäräjät metsään – tämän hän halusi osoittaa
Ruumiin puute ei este tuomiolle
Lähihistoriassa on useampia tapauksia, joissa tekijä on tuomittu, vaikkei uhrin ruumista ole koskaan löydetty.
Yksi tunnetuimmista on 21-vuotiaan somerolaisen varusmiehen, Milla Arosen, murha kesäkuussa 2019.
Elinkautisen tuomion Arosen murhasta sai hänen entinen poikaystävänsä Jyri Nieminen.
Nieminen myönsi aiheuttaneensa Arosen kuoleman, mutta totuus tekotavasta tai ruumiin sijainti eivät koskaan selvinneet. Nieminen on kertonut tapahtumista useita eri versioita.
Turusta katosi tammikuussa 2012 perheenäiti Minna Suominen, 35. Suomisen kuolemasta epäiltiin alusta saakka hänen miesystäväänsä ja toista asunnolla ollutta henkilöä, tapahtuma-aikaan 21-vuotiasta porilaista Emmi Pietilää.
Poliisi yritti selvittää Suomisen kuolemaa moneen kertaan ja hänen ruumistaan on etsitty useita kertoja. Viime maaliskuussa vihdoin tutkinta päättyi siihen, että oikeus tuomitsi Suomisen taposta saman Pietilän, jota henkirikoksesta oli epäilty alusta asti.
Suomisen miesystävä menehtyi luonnollisista syistä kaksi päivää Suomisen kuoleman jälkeen, häntä ei koskaan saatu tuomiolle.
Suomisen ruumis paloiteltiin ja hävitettiin tuntemattomalla tavalla tuntemattomaan paikkaan. Se on edelleen kadoksissa, sillä Pietilä ei sen sijaintia ole suostunut kertomaan ja on kiistänyt koko teon loppuun saakka.
Elokuussa 2022 Katja Miinalainen lähti Mika Moringin auton kyytiin, eikä koskaan palannut. Poliisi etsii hänen ruumistaan yhä.
Seinäkiisto lisää työtä
Rikoksentekijällä on oikeus vaieta ja olla auttamatta tekemistensä selvittämisessä. Moni rikollinen myös käyttää tätä oikeuttaan aktiivisesti.
Viranomaisille seinäkiisto ja vaikeneminen aiheuttavat usein lisätyötä ja -vaivaa. Kun tekijä ei suostu auttamaan, näyttö syyllisyyteen on pystyttävä etsimään muita teitä.
Mutta näin järjestelmä toimii.
Ilman tarpeeksi vahvaa näyttöä ketään ei voi tuomita vain siksi, että hän on epämiellyttävä ja ärsyttävä tyyppi sekä muutenkin sopiva syylliseksi.
Viranomaisille päänvaivaa Moringin tapauksessa on varmasti aiheuttanut myös se, etteivät hänen uhrinsa ole itse juurikaan omaehtoisesti ilmoittaneet kokemastaan viranomaisille. Valtaosan uhreista poliisi on löytänyt itse ja monen tapauksen selviäminen liittyy siihen, että poliisi on kuunnellut Moringia liittyen Saara Arvan kohtalon selvittämiseen.
Moring valitsee uhreikseen heikko-osaisia naisia, joiden luottamus viranomaisiin on surkea ja jotka ovat itse usein sekaantuneet rikoksiin päihdemaailmassa pyöriessään. Poliisin kunniaksi onkin todettava sen sinnikäs työ Moringin rikosten selvittämiseksi siitä huolimatta, että uhrit eivät ole olleet kovin iloisia poliisin sekaantumisesta asioihinsa ja jotka eivät ole olleet halukkaita puhumaan poliisille.
Saara Arvan jäänteet löytyivät viiden vuoden etsimisen jälkeen Vesannolta, joka sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Kuopiosta.
Moring toistaa samaa kaavaa
Mika Moringista piirtyy kuva sarjarikollisesta, joka toistaa teoissaan samaa kaavaa.
Hänellä on selkeä uhrityyppi, jonka perusteella hän valitsee uhrinsa. Hänen käytöksensä ilmentää jonkinasteista naisvihaa ja se kohdistuu erityisesti siihen naistyyppiin, jota hän kerta toisensa perään poimii seurakseen.
Hän poimii uhrinsa usein autonsa kyytiin kadulla, vie syrjäiseen paikkaan tai eristää muutoin ulkopuolisista. Uhrit ovat usein ilman omaa puhelinta tai sitten Moring rikkoo puhelimen.
Moringin ajanvietto naisten seurassa on päihdehuuruista ja täynnä äänekkäitä riitoja, jotka äityvät fyysisiksi.
Moring kontrolloi uhrejaan kaikilla tavoin ja jopa säätelemällä heidän ruuansaantiaan. Moring pitää naisia vankinaan ja kohdistaa heihin väkivaltaa, johon liittyy myös raiskauksia.
Mutta tähän mennessä yhdenkään oikeudenkäynnin yhteydessä Moringia ei ole määrätty mielentilatutkimukseen hänen persoonallisuutensa ja mielentilansa selvittämiseksi. Arvan kuolemaan liittyvässä oikeudenkäynnissäkään syyttäjä ei vaatinut Moringille mielentilatutkimusta tai vaarallisuusarviota, vaikka rikoshistorian perusteella on selvää, että Moring on vaarallinen vähintäänkin muiden ihmisten terveydelle.
Ennen mielentilatutkimusta on kuitenkin mahdotonta sanoa virallisesti, mitä Moringin päässä liikkuu ja miksi.
Pohjois-Savon käräjäoikeus Kuopiossa.
Hovikierros häämöttää
Pohjois-Savon käräjäoikeus jää nyt pohtimaan, riittääkö syyttäjän näyttö siihen, että Mika Morin tuomitaan Saara Arvan kuolemasta. Jos näyttö riittää, oikeuden on ratkaistava, onko Moring syyllistynyt tappoon, törkeään pahoinpitelyyn vai perusmuotoiseen pahoinpitelyyn.
Syyttäjä vaatii Moringille rangaistusta myös Arvan vapaudenriistosta. Varmaa on, että tämä rikos syyttäjän on ollut helpompi todistaa.
Nyt jäämme odottamaan käräjäoikeuden ratkaisua, joka pyritään tuomioistuimen mukaan antamaan 11. syyskuuta. Olipa lopputulos mikä tahansa, asian käsittely ei tule päättymään tähän, sillä joku osapuoli sen vie hovioikeuteen joka tapauksessa.
