Suomessa puhuttavat saamen kielet ovat edelleen uhanalaisia. Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio toivoo yhteiskunnalta aiempaa jämerämpiä otteita kielten elinvoiman turvaamiseksi.
Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan merkittävimmät edistysaskeleet saamen elvyttämisessä on otettu kielipesätoiminnan ja saamenkielisten oppimateriaalien kehittämisessä. Kielipesässä lapselle puhutaan uhanalaista kieltä.
Erikoissuunnittelija Mikko Cortés Telléz kuitenkin sanoo, että kielilaki ei vielä saamelaisten kotiseutualueella täysin toteudu. Yksi syy tälle on se, että kielten puhujia ei riitä esimerkiksi erilaisiin virkoihin.
Kieletön on ulkopuolinen
Myönteistä kielen kehitykselle on se, että yhä useampi saamelainen haluaa opetella isovanhempiensa kielen. Yksi heistä on inarilainen Tauno Ljetoff, joka vielä pari vuotta sitten ei osannut lainkaan koltansaamea. Kielettömänä saamelaisena hän tunsi tiettyä ulkopuolisuutta.
– Asun Inarissa, ja kolttayhteisö on kaukana Sevettijärvellä. Toisaalta sitä ei ole kunnolla suomalainenkaan, kun on saamelaisia juuria.
Yksi Ljetoffin motiiveista opetella saamea oli myös se, että hän halusi vaikuttaa saamelaisten asemaan yhteiskunnassa.