”Kemi, Hämeenlinna, Seinäjoki, Kokkola tai Vaasa, kenties Kotka”. Professori Ilkka Vohlonen työryhmineen esitti sairaaloiden karsimista jo 10 vuotta sitten Terveydenhuollon tuotantopoliittiset vaihtoehdot -tutkimuksessa.
Vohlonen lausui MTV Uutisille, että erikoissairaanhoidon keskittäminen olisi yhä viisasta. Sairaalat nousivat jälleen keskusteluun, kun MTV Uutisten tietojen mukaan sairaalaverkon tulevaisuutta pohtiva työryhmä on ehdottamassa mallia, jossa vuodesta 2030 alkaen sairaaloita olisi kolmella eri tasolla.
Keskussairaaloiden määrää oltaisiin vähentämässä 5–8:aan "hallituilla siirtymäajoilla" nykyisestä viidestätoista.
Jäljelle jäävissä keskussairaaloissa pysyisi laaja ympärivuorokautinen päivystys ja esimerkiksi tehohoitovalmius.
Keskusteluissa on myös pohdittu vaihtoehtoa, jossa työryhmä ei tekisi ehdotusta keskussairaaloiden tulevasta määrästä mutta linjaisi, että niitä tulisi olla vuoden 2030 jälkeen selvästi nykyistä vähemmän. Määrä jäisi näin täysin hallituksen harkintaan.
Lue myös: MTV Uutisten tiedot: Keskussairaaloita uhkaa karsiminen – hallitus saamassa esityksen
"Erikoissairaanhoidon kasvavakin tarve voidaan tuottaa taloudellisemmin ja laadukkaammin, kun keskitetään kolmen neljän tai viiden nykyisen sairaalan työ"
Vohlosen ja kumppaneiden TUOTA-hankkeen tulokset osoittavat, että tuotantotaloudellisesti ja kliinisen laadun sekä työvoiman saatavuuden kannalta tarkasteltuna on suuria etuja keskittää erikoissairaanhoidon palvelujen tuotantoa nykyiseen hajautettuun malliin verrattuna, erityisesti elektiivisten hoitojen osalta.
Ja että Suomen nykyinen alue-, keskus- ja yliopistosairaaloiden muodostama palvelurakenne ei ole kaikilta osin perusteltu erikoissairaanhoidon palvelujen maantieteellisen saavutettavuuden näkökulmasta.
Ja että kaikkia nykyisiä erikoissairaanhoidon päivystyspisteitä ei kuitenkaan tarvita turvaamaan palveluiden maantieteellistä saavutettavuutta, jolloin osa palveluiden keskittämisen avulla saatavista havaituista taloudellisista ja muista hyödyistä voitaisiin julkisen ohjauksen toimin realisoida.
– TUOTA-hankkeessa todettiin jo noin 10 vuotta sitten, että erikoissairaanhoidon kasvavakin tarve voidaan tuottaa taloudellisemmin ja laadukkaammin kun keskitetään kolmen neljän tai viiden nykyisen sairaalan työ, toteaa Ilkka Vohlonen MTV Uutisille.
– Sillä säästöllä saataisiin jo melkein perusterveydenhuolto kuntoon, jatkaa professori.
– Mutta ennen kuin erikoissairaanhoitoa voi karsia, pitää rakentaa omalääkärijärjestelmä.
Sosiaali- ja terveyssektorin aiheisiin erikoistunut toimittaja Joonas Lepistö avaa yhteiskunnan ajankohtaisia teemoja. Asiantuntijoiden ja kansalaisten kokemusten kautta Lepistö kertoo, missä tilassa Suomen sosiaali- ja terveyspalvelut ovat. Miten sote pelastetaan? Juttuvinkit joonas.lepisto(@)mtv.fi.
Tutkimuksen mukaan esimerkiksi tekonivelleikkausten yksikkökustannuksia voidaan vähentää merkittävästi järjestämällä toiminta optimaalisen kokoisiin yksiköihin. Organisoitaessa toiminta optimaalisesti voidaan käytettävin resurssein hoitaa esimerkiksi 1 500 aivoinfarktia enemmän vuodessa kuin nykyään.
Palveluiden maantieteellinen saavutettavuus ei aiheuta rajoitetta, jos ensihoito järjestetään asianmukaisesti, tutkimuksessa todetaan.
Professori Ilkka Vohlonen työryhmineen esitti sairaaloiden karsimista jo 10 vuotta sitten.
"Kemi, Hämeenlinna, Seinäjoki, Kokkola tai Vaasa…"
Hankkeen tuloksissa mainittiin myös sairaalat, jotka voitaisiin karsia erikoissairaanhoidon keskittämiseksi.
– Ne ovat Kemi, Hämeenlinna, Seinäjoki, Kokkola tai Vaasa, kenties Kotka. Itä-Savo meni jo, toteaa professori.
Jos sairaalalistaus olisi mennyt läpi, se ei olisi tarkoittanut sitä, etteikö kyseisissä yksiköissä olisi lainkaan toimintoja, vaan ne painottuisivat päivystysluontoisten ja henkeä vaarantavien oireiden hoitoon, nykyisten elektiivisten, kiireettömien leikkausten sijasta.
Hankkeessa käytettiin kahden tunnin saavutettavuutta. Kun yliopistosairaaloiden sijainnin ja palvelutarjonnan arvioitiin pysyvän muuttumattomana, havaittiin tutkijaryhmän näkemyksenä maantieteelliselle saavutettavuudelle välttämättömiksi seuraavat keskussairaalat: Pohjois-Karjala/Joensuu, Kainuu/Kajaani, Lappi/Rovaniemi, Keski-Suomi/Jyväskylä ja Keski-Pohjanmaa/Kokkola.
Tulosten mukaan kahden tunnin saavutettavuuden varmistamiseksi Tays-Ervan alueella, on joko Vaasan keskussairaala tai Seinäjoen keskussairaala sairaalaverkolle välttämätön. Samoin joko Mikkelin tai Päijät-Hämeen keskussairaalan päivystystoiminta on saavutettavuudelle kriittinen. Etelä-Karjalan keskussairaala muodostuu saavutettavuudelle kriittiseksi, jos erikoissairaanhoidon päivystys päättyy Kotkan keskussairaalassa, Savonlinnan keskussairaalassa tai Mikkelin keskussairaalassa.
Maantieteelliseen saavutettavuuteen eivät yllä kuvatussa tilanteessa merkittävästi vaikuta Länsi-Pohjan (Kemin), Kanta-Hämeen (Hämeenlinnan), Päijät-Hämeen (Lahti), Satakunnan (Pori) tai Kotkan keskussairaalat. Pääkaupunkiseudun osalta maantieteellisen saavutettavuuden tiukimman kahden tunnin rajoitteen riittäisi täyttämään yksi nykyisistä sairaaloista.
"Säästöllä voisi luoda perusterveydenhuollon omalääkärijärjestelmän"
– Keskittämällä säästyy monta sataa miljoonaa. Tällä säästöllä lähes tulkoon voitaisiin laatia omalääkärijärjestelmä koko maahan. Tällöin erikoissairaanhoidon palvelujen tarve vähenisi merkittävästi, sanoo Vohlonen.
– Ja joka tapauksessa sote-palvelujen kustannusten kasvu-ura pienenisi merkittävästi enemmän kuin nykyisten rajoitusten tuloksena. Rajoituksilla tarkoitan investointikieltoja ja pakkosäästöjä.
"Valtionosuusuudistuksen jälkeen valtionohjaus loppui"
Mitä tämän kymmenen vuoden aikana on asian eteen tehty?
– Valtionosuusuudistuksen jälkeen valtionohjaus loppui. Rahat menivät kuntiin ja sieltä erikoissairaanhoitoon. Kuntayhtymähallintomalli ei ole sisältänyt kannusteita eikä välineitä terveydenhuollon kuntoon saattamiseksi eli että oltaisiin keskitetty erikoissairaanhoitoa ja voimistettu perusterveydenhuoltoa. Valtakunnallista ohjausta sairaaverkkoon ei siis ole ollut.
– Eikä niitä kannusteita ja välineitä itse asiassa ole vieläkään.
– Ongelma on itse asiassa nyt tuplasti pahempi kuin 10 vuotta sitten, sillä ennen soteuudistusta joka puolella rakennettiin lisää sairaalaverkkoa.
– Hyvä puoli verrattuna kymmenen vuoden takaiseen on kuitenkin esimerkiksi digitalisaation kehittyminen, mikä mahdollistaa potilaan tutkimisen ilman, että hänen tarvitsee matkustaa.
Sairaalaverkkoa käsittelevä ministeriön työryhmä saa työnsä valmiiksi lähiaikoina.