Vapaaehtoisesti karanteenissa kotona istuva Sanna sai apua yllätävän läheltä, kun naapuri kiikutti hänelle kirjakassin.
Sunnuntaista saakka Sanna on istunut kotona. Viisikymppinen Sanna on karanteenissa omasta tahdostaan: hänellä on kuumeinen olo, joka koronakriisin aikana tulee ottaa vakavasti.
– Olen karanteenissa aivan varmuuden vuoksi, sillä haluan olla vastuullinen. Ohjeiden mukaan, jos on lieviä oireita, pitää sairastaa kotona eikä kuormittaa terveydenhuoltoa. Tietenkään en siis tiedä, mikä sairaus tämä on, Sanna sanoo.
Koska oireet ovat lieviä ja flunssan tyylisiä, hän on pysynyt kotona. Tylsäähän se toki toisinaan on – varsinkin, kun kirjastotkin suljettiin, eikä Sannalla ole lukemista.
Pyysi tuntemattomilta lahjoituskirjaa Facebookin kautta
Kun Sanna 16. maaliskuuta oli mukana perustamassa Facebookiin Pysyn kotona - #pysynkotona -tapahtumaa, hän sai idean. Sanna kirjoitti ryhmään toivovansa kirjaa kotitoimituksena, siis postiluukun kautta työnnettynä. Mitään vaatimuksia opuksen suhteen ei ollut.
– Olisi se vähän first world problem, jos tällaisessa tilanteessa alkaisi hakea vaikkapa tiettyä kirjaa! Kunhan olisi jotain lukemista, että saisi hetkeksi ajatukset pois ikävistä asioista, hän kuvailee.
Saman toiveen Sanna esitti asuinalueensa paikallisryhmässä: kunpa joku toisi lukemista kotiovelle.
Sitten tapahtui ihastuttava ihme.
Kuva Sannan saamasta kirjalähetyksestä.
"Alakerrasta löytyi tällainen ilahduttava lähikirjasto"
– Sain valtavasti viestejä Facebook Messengeriini. Ihan kuin olisin käynyt kirjastossa, tuli ihan valinnanvaikeus. Ihmiset ovat aivan todella ihania tällaisessa tilanteessa!
Kävi ilmi, että yksi kirjoja tarjonnut asuu Sannan kanssa samassa osoitteessa. Sanna on vasta hiljattain muuttanut nykyiseen asuntoonsa – ovessa ei edes vielä ole nimeä.
Hän päätti, ettei vaivaa kauempana asuvia.
– Vastasin tälle tarjoajalle ja sitten ilmenikin, että hän on alakerran naapurini! Ajattelin, etten vaivaa muita, kun alakerrasta löytyi tällainen ilahduttava lähikirjasto, Sanna sanoo.
"Tämä on ihan huippujuttu"
Naapuri kiikutti kirjat Sannan oven taakse. Niitä oli kokonainen kassillinen.
– En vielä ole ehtinyt kaikkia edes katsoa! Teen päivän töitä, ja illalla perehdyn niihin. Tämä oli jotenkin ihan huippujuttu, Sanna sanoo.
Hän jaksoi alusta asti uskoa ihmisten auttamishaluun. Koronakriisin myötä Facebookin paikallisryhmän auttamishalu ja yhteisöllisyys ovat nostaneet päätään.
– Uskon ja toivon, että kun tämä kriisitilanne joskus on ohi, yhteisöllisyys ja auttamishalu säilyvät ja uskallamme seistä lähekkäin saman bussikatoksen alla, Sanna nauraa.
"Olisi mahtavaa, jos otettaisiin vanhat kunnon 'heippalaput' käyttöön"
Kun kirjastotkin ovat kiinni, Sanna toivoisi taloyhtiöihin uudenlaista yhteishenkeä. Varsinkin vanhemmilla ihmisillä ei välttämättä ole mahdollisuuksia tilata asioita netissä, ja heidän tulisikin nyt pysyä eristyksissä, turvassa koronavirukselta. Sanna toivoo, että naapuriapu kasvattaisi suosiotaan entisestään.
– Olisi mahtavaa, jos otettaisiin vanhat kunnon "heippalaput" käyttöön: "toisitko oveni taakse kirjoja", "löytyisikö sinulta sitä tai tätä" tai "ota yhteyttä, jos tarvitset jotain". Toivoisin, että kriisistä viriäisi yhteisöllisyys. Voisimme ottaa vähän takapakkia, ei kaiken tarvitse toimia netissä, Sanna vinkkaa.
Paranemisen jälkeen pullakahville
Alakerran naapuriaan Sanna ei vielä varsinaisesti ole tavannut – kirjatkin kun jätettiin oven taakse. Kun Sanna on täysin parantunut, hän aikoo suunnata alakertaan uuden tuttavansa puheille.
– Toki juomme pullakahvit ja tutustumme. Nyt meillä on yhteistyö ja avunanto -sopimus: jos jotain tarvitsen, hän auttaa minua, ja minä häntä.