Imatralainen Sanni Perälä on saanut vuodesta 2011 lähtien parin vuoden välein kummallisia sairauskohtauksia, joihin liittyy veriyskää, hengenahdistusta ja väsymystä.
Elettiin vuotta 2011. 16-vuotiaalla imatralaisella Sannilla oli ollut huonompi olo jo hieman pidemmän aikaa. Omaiset olivat ihmetelleet sitä, miten kalpealta hän näytti ja kuinka nopeasti hän hengästyi. Veristä yskääkin oli tullut viikko tai pari, Sanni ei enää ihan tarkkaan muista.
Tyttö itse ei ollut oireista huolestunut. Hän oli miettinyt, että niille oli varmaan jokin harmiton selitys.
– Olin vain ajatellut, että ehkä minulla on huono kunto, Sanni muistelee MTV Uutisille.
7. kesäkuuta 2011 Sanni lähti juhlimaan peruskoulun päättäjäisiä kaveriensa kanssa. Seuraavana päivänä Sannilla oli tosi kummallinen olo, mutta hän ajatteli sen johtuvan vain siitä, että juhliessa oli tullut juotua alkoholia. Ehkä hänellä oli vain krapula.
Hengityskoneeseen ja nukutukseen
Omituinen olo jatkui sitä seuraavaankin päivään. Sannille nousi neljänkymmenen asteen kuume. Hän yski ja oksensi verta. Hengityskin oli tihentynyt todella paljon.
– Olo oli niin voimaton, enkä pystynyt itse edes pukemaan vaatteita päälleni.
Äiti huolestui ja soitti ambulanssin. Ensihoitajat eivät ensin uskoneet, että Sannilla olisi ollut mitään vakavaa, vaan he pyysivät häntä ja äitiä tulemaan ulos vastaan.
Sanni kertoo, että äiti lähti raahaamaan häntä kolmannesta kerroksesta portaita alas. Heti ensimmäisten portaiden jälkeen Sanni lyyhistyi porrastasanteelle. Silloin ensihoitajat tajusivat, että kyse ei ollut mistään pikkuflunssasta.
Ei muistikuvia
Sanni vietiin Imatralla sijaitsevaan Honkaharjun sairaalaan. Hänen tilalleen ei oikein osattu tehdä siellä mitään. Hemoglobiinit ja happisaturaatiot kuitenkin katsottiin. Hemoglobiini oli 50 eli todella alhainen.
Honkaharjusta Sanni vietiin Lappeenrannan keskussairaalaan, jossa hänet laitettiin hengityskoneeseen ja nukutettiin.
Sannilla ei sairaalaan menosta ole kauheasti mielikuvia. Hän oli jo sen verran poissa tästä maailmasta, että ei osannut pelätä, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Hän muistaa jotenkuten ambulanssireissun Lappeenrantaan, mutta sitten muisti alkaa pimentyä.
– Viimeisenä muistan sen, että makasin pöydällä ja minulle laitettiin katetri.
Lappeenrannasta Sanni siirrettiin Helsinkiin Meilahden sairaalan teho-osastolle.
Sanni oli nukutuksessa puolitoista viikkoa. Hänen vanhempiaan ja siskoaan käskettiin varautumaan pahimpaan.
Sanni joutui tehohoitoon. Kuvituskuva.
Voimaton ja sekava olo
Kun Sanni heräsi, hänen olonsa oli sekava ja voimaton. Hän ei itse muista havahtumisestaan kovinkaan paljon, mutta paikalla olleen isän mukaan hän oli ensimmäisenä pyytänyt saada kännykkänsä ja alkanut näpytellä sitä.
Sanni itse muistaa, että hänellä oli herätessään jonkinlaisia harhoja. Hän muistelee nähneensä, että hengitysputki olisi irronnut ja että hän olisi laittanut sen itse takaisin. Se ei tietenkään ollut mahdollista.
– Muistan myös, että olisin katsonut telkkaria, mutta ei huoneessa ollut telkkaria.
Aluksi Sanni ei pystynyt edes puhumaan hengitysputken takia. Hän käytti kommunikointiin puhelinta sekä kirjoitustaulua.
– Ensin se oli tietenkin vaikeaa, kun oli pitkään ollut tajuttomana, niin kädetkään eivät halunneet aluksi totella. Myös pesut hoiti henkilökunta puolestani sängyssä teho-osastolla.
Kun hoitaja tuli harjaamaan hänen hiuksensa ja se sattui, Sanni heristi nyrkkiään hänelle.
– Isä laittoi viestin parhaalle kaverilleni, että kyllä Sanni on edelleen oma pippurinen itsensä, Sanni nauraa.
"Tulkaa nyt katsomaan"
Isä ja äiti olivat matkanneet Imatralta Helsinkiin miltei joka päivä katsomaan Sannia. Muitakin läheisiä oli käynyt katsomassa häntä.
– Vanhemmista oli tuntunut luonnollisesti aivan hirveältä nähdä minut. Olin kuulemma niin turvonneen näköinen niistä kortisoneista ja olin täynnä letkuja. Sisko oli romahtanut sairaalassa polvilleen, kun oli nähnyt minut, Sanni kertoo.
– Perheelleni oli myös sanottu, että jos haluatte nähdä Sannin vielä hengissä, tulkaa nyt katsomaan. Tällöin myös veljeni ja hänen avovaimonsa sekä siskoni tulivat minua katsomaan.
Sanni oli neljä viikkoa sairaalahoidossa. Kuvituskuva.
Kuukauden sairaalajakso
Kun Sannin olo sen salli, hän pääsi teho-osastolta keuhko-osastolle. Viikon ajan hän käveli rollaattorin avulla.
Meilahdessa Sanni kävi myös fysioterapiassa. Se aloitettiin jo teho-osastolla. Kaikki lähti siitä, että hän yritti nousta istumaan sängyn laidalle. Hänellä oli myös monenlaisia lääkityksiä.
Meilahdesta Sanni siirrettiin kolmen viikon päästä Lappeenrannan sairaalaan. Siellä hän oli viikon.
Kokonaisuudessaan sairaalajakso oli Sannille henkisesti rankka. Hän kiittelee kovasti sairaalan henkilökuntaa siitä, että nämä auttoivat häntä jaksamaan ja lohduttivatkin.
– Kiitos etenkin Meilahden henkilökunnalle.
Kotiin sairaalasta
Viimein Sanni pääsi kotiin. Palattuaan sairaalasta hän oli vielä yli kuukauden sairauslomalla. Meni hetki, että hän pääsi kiinni normaaliin elämään.
Vanhemmat tarkkailivat hänen menemisiään ja tulemisiaan aluksi hurjan paljon. Hänellä oli esimerkiksi kotiintuloajat. Se tuntui ärsyttävältä.
Lisäksi Sannia kiukutti, että hän ei voinut tulla ja mennä samalla tavalla kuin kaverit. Hänhän oli juuri päässyt sairaalasta.
Oli myös kontrollikäyntejä. Ne kuitenkin lopetettiin, kun kaikki näytti olevan kunnossa.
– Mitä sitä nyt hyvässä kunnossa olevaa ihmistä tutkimaan.
Sairaus ei tällä hetkellä vaikuta Sannin elämään. Kuvituskuva.
Kohtauksia parin vuoden välein
Sanni on saanut vielä myöhemmin uusia vastaavanlaisia kohtauksia. Ne eivät kuitenkaan olleet niin pahoja kuin ensimmäinen. Itse asiassa kohtaus näyttää lievittyneen kerta kerralta.
Toinen kohtaus tuli 5. heinäkuuta vuonna 2013. Sanni oli tuolloin töissä ja työterveyshoitaja passitti hänet sairaalaan. Hänen hemoglobiininsa oli laskenut jälleen alas. Se oli noin 50 luokkaa.
– Silloin ajattelin, että ei kai taas.
Kolmas sairaalareissu koitti vuonna 2015. Silloin hänellä oli ollut veristä yskää jo parisen viikkoa.
– En hakeudu lääkäriin kovin helposti.
Viimeisin kerta vuonna 2017 oli kaikkein lievin. Sanni joutui olemaan sairaalassa enää vain hieman alle pari viikkoa. Tuosta kerrasta selvittiin antibiooteilla. Oli ilmeisesti flunssan aiheuttama.
Kohtaukset tulevat aina yllättäen. Pitkään aikaan ei ole yhtään mitään, kunnes yhtäkkiä oireet alkavat.
Kahdella viimeisellä kerralla kohtaus ei enää ollut niin paha. Sanni nimittäin tunnistaa jo oireet ja osaa mennä sairaalaan.
– Alan yskiä verta. Ysköksissä on veriviiruja tai -klimppejä. On hengenahdistusta ja väsymystä, Sanni kertoo.
Sanni on joutunut sairaalaan myös muilla kerroilla. Ei tosin niin pitkäksi aikaa kuin ensimmäisellä kerralla, korkeintaan pariksi viikoksi. Sairauslomatkin ovat muilla kerroilla olleet lyhyempiä.
Nykyään menee hyvin
Tällä hetkellä Sanni voi hyvin. Hän pystyy käymään töissä ja elämään normaalia elämää. Viimeksi mitatessa hänen hemoglobiininsa oli 130 luokkaa.
Nykyisin Sanni on jo niin tottunut asiaan, että hän ei enää joka päivä mieti, että hänellä on sairaus, jonka syytä kukaan ei tiedä. Hän voi elää normaalia elämää, eikä tällä hetkellä ole edes kontrollikäyntejä. Ne lopetettiin viimeisimmän käynnin jälkeen, kun kaikki oli kunnossa.
Sairauskohtauksille ei näytä löytyvän selitystä. Kuvituskuva.
Syytä ei tiedetä
Vieläkään ei tiedetä, mistä Sannin saama sairauskohtaus johtuu. Hän on perusterve eikä muuten ole pahemmin sairastellut.
– Suvussa oli kyllä ollut paljon keuhkosairauksia. Niillä saattaa olla vaikutusta. Tämä on varmaan monen asian summa.
Aivan ensin epäiltiin vaskuliittia eli verisuonitulehdusta. Kaikki otetut testit näyttivät kuitenkin negatiivista. Reumasairauksiakin on tutkittu, sillä niissä voi olla vastaavia oireita, mutta selvyyttä ei ole tullut.
Sanni on itsekin ihan ymmällään. Sen perusteella, mitä hänkin oli tutkinut, sairaus kuulosti hurjan paljon vaskuliitilta, mutta se oli suljettu pois.
– Diagnoosiksi tuli alveolaarinen hemorragia.
Lääkärit eivät osaa ollenkaan sanoa, tuleeko kohtauksia vielä. Aika näyttää.
– Hirveästi näitä ei saisi enää tulla, koska se alkaa jo vaikuttaa keuhkoihin. Ne alkavat muuten arpeutua, Sanni miettii.